Tringan perinteinen huhtikuun nuortenretki Hangon lintuasemalle, eli Haliakselle, järjestettiin tänä vuonna hieman tavallista myöhempänä ajankohtana. Huhtikuun puoliväli lupasi entistä enemmän kevätmuuttajia, lajeja ja pidempiä rengastus- ja staijauspäiviä.
Perjantai 12.4.
Iltapäivän loppupuolella kaksi autokuntaa, yhteensä viisi nuorta ja kaksi opasta, lähtivät Helsingistä kohti Hankoa. Matka sujui leppoisasti, meidän autokunta pysähtyi Inkoon Degerbyssä ja näimme hienon vanhan sinisuohaukkakoiraan. Perillä Hangossa kävimme kaupassa Hangon K-Supermarketissa, jonka jälkeen kävimme vielä bongaamassa turkinkyyhkyä ja liejukanaa Hangon reviireiltä. Turkinkyyhky näyttäytyi ainoastaan osalle toisesta autokunnasta jo poistuessamme ja liejukanaparikaan ei ollut vielä saapunut. Oli siis hyvä aika siirtyä lintuasemalle.
Asemalla vastassa oli Haliaksen pitkäaikaishavainnoija Aki Aintila, jonka tuvan tungimme täyteen ruoilla, rinkoilla ja optiikalla :). Ilta oli tyyni ja aurinkoinen ja porukka ehti retkeillä niemellä hämäriin asti. Osan jo käydessä nukkumaan, lähti muutama innokas Ollin johdolla Gåsörsuddenin särkälle rengastamaan otsalamppujen ja haavin avulla, tuloksetta kuitenkin.
Lauantai 13.4.
Herätys soi viiden jälkeen aamulla. Aamu valkeni todella sumuisena ja pimeänä. Olli avasi kärjen vakioverkot puoli tuntia ennen auringonnousua. Aamuvakion alussa näkyvyyttä oli sumusta johtuen vain noin 150 metriä! Aamuvakion (auringonnoususta 4 tuntia kestävä vakioitu muutonhavainnointi) aikana mainittavimmat havainnot olivat Akin näkemät 2 räyskää, sekä aseman kevään ensimmäinen haarapääsky, jonka osa nuoristakin ehti näkemään! Mitään mainittavampaa muuttoa ei tietenkään liikkunut, joten aamuvakion loputtua siirryttiin jo takaisin asemalle. Olli rengasti apulaisten kanssa aamun aikana mm. 6 järripeippoa aseman piharuokinnalta.
Ennen puoltapäivää lähdettiin takseeraamaan Gäsörsuddenin, eli Gåun vesi- ja rantalinnut. Gåu on vähintään Hangon yksi tärkeimpiä vesilintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailupaikkoja ja alueen lintujen laskeminen lähes päivittäin kuuluu Haliaksen rutiineihin. Heti retken alussa aseman viereiseltä niityltä ponkaisi lentoon jänkäkurppa! Sumu valtasi niemeä yhä, mutta Gåun lahdenpohjukasta poimittiin mm. 5 lapasorsaparia ja harmaasorsakoiras. Gåun niityllä viihtyi 12 tylliä ja rantametsä vilisi sumun muutolta tiputtamia punarintoja ja rastaita. Niityn rannasta löytyi myös villisian ruho! Gåulle päästyämme särkältä nousi muutaman niittykirvisen ja kiurun mukana 3 luotokirvistä, mikä olikin monelle elämänpinna! Kirviset näyttäytyikin yllättävän hienosti useaan otteeseen. Särkällä ruokaili myös yli 30 meriharakkaa. Linnut laskettuamme kävelimme takaisin asemalle luontopolkua pitkin. Lounaaksi syötiin perinteisesti ranskalaisia ja kalapuikkoja!
Iltapäivästä sumu haihtui hieman, mutta alkanut vesisade ei helpottanut retkeilyoloja. Aki ja Olli jäivät asemalle päiväunille ja loput porukasta innostuivat vielä sateeseen pienelle komppauskierrokselle. Retkeilyhän kannattaa aina ja tällä kertaa kärjen itäpuolelta suojaisen merenlahden rannasta, Lilla Munkhamnista, löytyi aseman kautta aikain aikaisin leppälintu! Koiraslintu ruokaili hetken rannassa ja ääntelikin, kunnes katosi metsään. Tästä piristyneenä käytiin vielä vapaasataman öljysäiliöillä katsomassa lupaavan oloista mustaleppälintupaikkaa, mutta paikalle olikin erehtynyt sama leppälintu! Asemalle palattuamme sai levätä iltahuutoon saakka, jota ennen syötiin herkullista pakastepizzaa :). Iltahuudossa kasattiin päivän havainnot yhteen ja päivän lopullinen lajimäärä oli 69, Akin yöllä kerran kuuleman lehtopöllön myötä! Illan kruunasi lämmin sauna ja oppaat kävivät tietenkin kastautumassa viileässä kotilahdessa. Nukkumaan käytiin viimeistään puoliltaöin.
Sunnuntai 13.4.
Aamu valkeni tällä kertaa selkeämpänä ja näkyvyyttä riitti parempaan muuttopäivään! Heti bunkkerille noustuamme lähti haahkoja liikkeelle ja päivän aikana niitä laskettiin 2577 muuttavaa ja 3000 paikallista. Aamun pirisyksiä oli mm. länsipuolelta muuttava jalohaikara, nokkavarpunen, kaksi metsäkirvistä, neljä kalatiiraa ja ruokki. Peippoja muutti vajaa tuhat. Olli rengasti useamman peukaloisen ja pihasta tuli västäräkkikin!
Aamuvakion päätyttyä porukka kokoontui asemalle syömään ja hiljalleen alkanutta sadetta suojaan. Yksi retkeläisistä, Jere, hoksasikin aseman ikkunasta pihan puukasalle lennähtäneen linnun, joka paljastui naaraspukuiseksi mustaleppälinnuksi! Lintu siirtyi nopeasti katveeseen, mutta Akin vetämän opastusryhmän kanssa löysimme sen uudestaan saunarannasta. Loputkin retkeläiset siis pääsivät lopulta hienon mulelin näkemään! Tästä oli hyvä jatkaa Gåun reissulle, vaikka kovin kastelevaksi oli vesisade alkanut. Gåu ei tarjonnut meille mitään uutta, toki lahden vesi- ja rantalinnuissakin on jo katseltavaa. Kalatiira lepäili särkän kärjen kivellä. Takaisin asemalle saavuttaessa mustaleppälintu löytyi jälleen, mutta tällä kertaa seuranaan eilinen leppälintukoiras! Hauskaa. Iltapäivä pidettiin sadetta, syötiin, sekä lopulta siivottiin ja pakkailtiin. Sateen väistyessä viideltä otimme ja lähdimme kohti Helsinkiä. Hangossa käytiin vielä toistamiseen yrittämässä turkinkyyhkyä, mutta tälläkin kertaa sellainen jäi näkemättä!
Kiitos kaikille nuorille retkestä ja toivottavasti palaamme jälleen linturetkien merkeissä, ehkäpä Haliaksellakin taas! Oppaat Olli Keskikallio ja tämän kirjoittanut Juho Tirkkonen kiittävät ja kuittaavat!