Nuortenretki Rönnskärin lintuasemalle 16.-19.10.2017

Nuorisoretkemme Rönnskärin lintuasemalle alkoi maanantaiaamupäivällä tapaamisella Kirkkonummella. Paikalle oli saapunut kuusi innokasta nuorta ja Johannes oppaana. Ensin kävimme ruokakaupassa haalimassa mukaamme ruuat koko retken ajaksi, jonka jälkeen suuntasimme bussilla kohti Porkkalan kärkeä. Asemanhoitaja Samuli Lehikoinen tuli hakemaan meitä Porkkalasta, aseman omalla veneellä. Koska veneeseen ei mahtunut koko porukka kerralla, päätimme osan porukan kanssa pitää minirallin sataman läheisyydessä venekyytiä odotellessa. Parhaina havaintoina näimme minirallissa muuttavat hiirihaukan ja piekanan. Kun toinenkin porukka oli rantautunut saareen, alettiin valmistella yösijoja ja iltaruokaa. Osa porukasta meni myös rengastajan kanssa avaamaan verkkoja vielä illaksi. Loppupäivä tutustuttiinkin sitten saareen ja kierrettiin verkoilla. Verkoista tuli muutamia punarintoja ja laulurastas meidän nuorten ihailtavaksi.

Ensimmäinen kokonainen päivä, tiistai, alkoi jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Rengastaja apulaisineen kävi avaamassa verkot ja sitten vain jäätiin odottelemaan lintuja. Vihdoin se aurinkokin alkoi nousta, jonka seurauksena kaikki lähtivät ulos omiin askareisiinsa, osa kuvaamaan, osa aamuvakiolle ja osa kiersi verkkoja. Päivä oli melko tuulinen, mutta lintuja liikkui silti. Muuttopuolella meni yksi sadan yksilön valkoposkihanhiparvi, sinisuohaukka ja piekana. Pikkulintupuolella muutti vihervarpusia, urpiaisia ja hippiäisiä. Lintuja eksyi myös verkkoihin melko hyvin, kovasta tuulesta huolimatta. Verkoista tuli urpiaisparvia, punarintoja, tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Jokainen pääsi ihastelemaan näitä myös rengastajan kädessä. Iltapäivällä saareen saapui sade- ja ukkosrintama, minkä takia suurin osa vetäytyi sisätiloihin. Saari koluttiin kuitenkin vielä huolellisesti läpi, mutta linnut olivat kateissa. Naarasteeri oli sentään valonpilkahdus harmaassa usvassa. Meillä oli tänään myös leikkimielinen kisa muutamia muita lintuasemia vastaan siitä, minkä lintuaseman alueella havaitaan päivän aikana eniten lajeja. Jäimme harmillisesti viimeiseksi 56 lajilla. Yöksi ei sateen vuoksi viritelty pöllöverkkoja.

Toinen kokonainen retkipäivä, keskiviikko, käynnistyi samoihin aikoihin kuin tiistai, jo ennen auringonnousua. Verkot viriteltiin tuttuun tapaan ja porukka kömpi staijaamaan aamuvakion ajaksi. Tänään lintuja muuttikin jo enemmän. Hanhia meni 1500 ja pikkulintujakin kohtuullisesti. Tundrahanhiparvi ylitti saaren komeasti samalla kun punatulkkuparvia kuului sieltä täältä. Yöllinen pikkulintumuutto oli ollut kuitenkin vaisua, josta kertoi vähäinen määrä lintuja verkoissa sekä edellisenä päivänä rengastettujen lintujen tuleminen uudestaan verkosta. Saimme kuitenkin verkosta viherpeipon ja rautiasia, mikä kelpasi meille hyvin. Noin kello kymmenen aikaan saatiin radiopuhelinviesti Samulilta. Hän oli rengastusporukan kanssa kuullut saunanotkosta erikoisia laulunsäveliä, joista tuli hieman mieleen taigarautiaisen laulu. Muu porukka saapui nopeasti paikalle ja hekin onnistuivat kuulemaan säveliä. Lintua ei kuitenkaan havaittu, joten määritys jäi auki. Jätimme saunanotkoon pari verkkoa ja taigarautiaisäänitteen soimaan, mutta lintua ei enää havaittu loppupäivänä. Valitettavasti tämä tapaus jäi ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Loppupäivä vielä staijailtiin, ja hanhia menikin ihan mukavasti. Huippulukemiin ei päästy, mutta lintuja muutti tasaiseen tahtiin niin ettei ollut tylsää. Havaitsimme vielä muuttavan lapinsirkun ja paikallisen riskilän. Niistä muutama retkeläinen kuittasi elämänpinnan. Viimeisellä verkkokierroksella toteutui monen toive: verkossa killui punatulkkuparvi joita päästiin ihailemaan ihan lähietäisyydeltä! Aamuyöksi Samuli aikoi pystyttää vielä pöllöverkot, jos vaikka ehtisimme nähdä pöllön kädessä.

Viimeinen päivä Rönnskillä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Samuli tuli herättämään meidät helmipöllö kädessään. Harmiksemme emme saaneet linnusta käsipinnaa, sillä se oli hieman shokissa ja piti päästää takaisin heti rengastuksen jälkeen, mutta oli hieno havainto näinkin, muutama kuittasi elämänpinnan heti aamusta! Verkkokierrokselle lähdettiin normaaliin tapaan. Muutos eiliseen oli selvä. Lintuja vilisi kaikkialla, mitä osoitti sekin että ensimmäisellä verkkokierroksella saatiin jopa 50 lintua verkoista. Verkoissa oli tiaisia, punarintoja, rautiasia, urpiaisia, punatulkkuja, hippiäisiä, peukaloisia ja mustarastaita. Pikkulintuja muutti myös paljon, sillä yöllä oli ollut hyvä muuttosää joka jatkui edelleen. Harmi että sen piti osua vasta viimeiselle päivälle. Kolmannella verkkokierroksella koimme jymy-yllätyksen. Hippiäisten täyttämässä verkossa killui mustarastas ja jokin muu, isompi lintu. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kulorastas! Sain kunnian viedä linnun bunkkerille, missä muut olivat ja sitä sitten kuvattiin. Kulorastas on harvinainen laji verkossa, koska se viihtyy puiden latvuksissa. Lintu päästetiin nopeasti kuvaamisen jälkeen vapaaksi. Iltapäivällä Johannes havaitsi tikkalajin laskeutuvan itämetsään. Lähdimme porukalla sitä etsimään ja lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan pohjantikka! Siitä moni kuittasi elämänpinnan. Lintu ei näyttäytynyt kovin hyvin ja se katosi nopeasti etsinnöistä huolimatta. Lopuksi ohjelmassa oli ruokailu, pakkaus ja lähtö.


Rönnskärillä oli todella mukava käydä! Asemasta jäi hyvä kuva, vaikka mitään superraria ei nähtykään. Toivottavasti sama retki tehdään taas ensi vuonna! Kiitos Samulille joka opasti meitä ja esitteli rengastusta sekä Johannekselle joka piti meistä huolta ja teki ruuat!
Teksti: Olli Keskikallio