Tringan kotkaretki Virolahdelle ja Haminaan
Tringan perinteinen kotkaretki Kaakkois-Suomen muutontarkkailupaikoille retkeiltiin tänä vuonna sunnuntaina 15.10. Matkaan lähdettiin Helsingistä seitsemältä aamulla luottokuskimme Anteron vakaassa ohjauksessa. Lisää retkeläisiä ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta ja retkipinnojen listaaminen alkoi tuttuun tyyliin heti. Matkalla havaittiin mm. pari paikallista piekanaa ja tuulihaukka. Niin paikallisia kuin muuttaviakin hanhia havaittiin pitkin päivää käytännössä joka paikassa, suurin osa lajilleen määritetyistä hanhista oli ajankohdalle tyypillisesti tundra- ja valkoposkihanhia.
Perillä ensimmäisessä kohteessa, Virolahden Lakakalliolla, oltiin joskus yhdeksän jälkeen. Lämpötila oli tällä tuulisella tarkkailupaikalla tällä kertaa varsin siedettävä. Lintuja tuntui liikkuvan pienistä sadekuuroista huolimatta. Muutolla havaittiin mm. runsaasti piekanoja (ja mukavasti muutama hiirihaukkakin, jolloin lajien erottamista päästiin harjoittelemaan käytännössä vertailemalla), hanhia, joutsenia ja pari kuikkaa. Varpuslintujen osalta äänimaisema oli jo varsin syksyinen, kun ohi muutti mm. urpiaisia, punatulkkuja, pyrstötiaisia, rastaita ja tilhiä. Havaittiinpa paikalta hauskan lentonäytöksen esittänyt isolepinkäinenkin ja vaeltavia närhiä sekä palokärki. Niin, nähtiinhän paikalla odotetusti kotkiakin. Ensimmäinen merikotka löytyi miltei heti staijaamisen aloitettuamme, tosin valitettavan kaukaa. Päivän kohdelajia eli maakotkaa saatiinkin odotella liki kolme tuntia. Lopulta kaksi lintua taivaalta löytyikin, hävitäkseen miltei saman tien sumupilveen. Tilanne oli todella nopea ja vain muutama onnekas ehti linnut näkemään. Valitettavaa, mutta näitäkin tilanteita aina linturetkille osuu. Lisää maakotkia ei hyvästä yrityksestä huolimatta havaittu, muuttopäivä jäi ilmeisesti sadekuurojen takia odotettua vaisummaksi.
Lakakalliolta päätettiin jatkaa matkaa reilun kolmituntisen tapittamisen päätteeksi. Miltei heti bussin lähdettyä liikkeelle havaittiin ikkunasta ilahduttanut teeriparvi (pari lintua oli havaittu jo kalliollakin). Ennustamattomia sadekuuroja uhmaten jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan Kurkelan torniin. Tornissa havainnot jäivät kuitenkin pitkälle samaan lajistoon kuin Lakakalliollakin. Lisäksi todettiin kirveelle olevan töitä, näkyvyys tornista kun on puuston kasvun myötä huonontunut jo melkoisesti. Onneksi paikkakunnalla mökkeilevä retkeläinen vihjasi edessä olevasta peltoaukeasta, jolla oli kuulemma mukavasti hanhia ja joutsenia. Lyhyt siirtymä vahvisti asian, rajavyöhykkeellä (tarkkailu onnistui onneksi sallitulta alueelta) olevalla pienellä peltoaukealla laidunsi tulvalätäkössä lupaavan näköinen parvi. Bussista ulos kiirehtäneet retkeläiset pilasivat tosin läheisessä puussa ruokaa kytänneen merikotkan suunnitelmat. Parvesta löytyi tarkemmin tutkimalla tringalaisittain mukava määrä eli peräti seitsemän pikkujoutsenta (4’ 3’’). Lisäksi päästiin mukavasti vertailemaan tundrametsähanhen ja tundrahanhen tuntomerkkejä.
Sadekuurojen takia olimme reilusti edellä aikataulusta. Pohdimme hetken vakavasti lähtevämme Kouvolaan bongamaan valkoposkihanhia, mutta aikataulusyistä ideasta luovuttiin. Lopulta retken viimeiseksi kohteeksi valikoitui matkan varrella sijaitseva Haminan Lupinlahden lintutorni. Paikka oli monille retkeläisille uusi tuttavuus, mutta ihan mukavat ruovikothan sieltä paljastuivat. Paikalla oli myös mukavasti vesilintuja ja huonohkosta valosta huolimatta retkipinnalista piteni nopeasti mm. kahdeksan uivelon parvella, parilla allilla, kolmella silkkiuikulla ja nokikanoilla. Paikallista isolepinkäistä päästiin ihailemaan putken täydeltä ja muuttipa tornin yli vielä yksi piekanakin. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä huoltoasemalle ja suoritettiin bussissa iltahuuto, joka paljasti päivän lajimääräksi 62. Tilastotiedoista kiinnostuneille kerrottakoon, että luku on lajilleen sama kuin vuoden 2016 vastaavalla retkellä. Kiitoksia vielä kaikille retkeläisille ja kuskillemme Anterolle!
Oppaina retkelle toimivat tekstin kirjoittanut Aapo Salmela ja Johannes Silvonen.