Kevään vastaanottoretki Itä-Uudenmaan lintupaikoille ajoittui aivan nappiin. Päivä oli siihen asti vuoden lämpimin: täysin pilvettömältä taivaalta loimottava aurinko ja sikeästi uinuva tuuli saivat lämpömittarin kohoamaan helposti 6 asteeseen. Vähän oli sellainen fiilis, että retkellä ei tarvitsisi nähdä yhtään lintuakaan, niin päivästä tulisi onnistunut. No, retken paikallisopas Teemu Sirkkala oli onneksi asiasta ihan eri mieltä ja oli tehnyt erittäin perusteellista pohjustusta: ekaksi tikkalajit Porvoonseudun lintuharrastajien metsäruokinnalta, merikotkat jäältä, riskilä Emäsalon kärjestä jne. Suunnitelma selvä, porukka bussiin ja kohti Porvoota!
PSLYn ruokinta Emäsalon niemen tyvellä Tolkkisissa on upea paikka. Alueella törröttää loputtomasti pystyyn kuolleita koivunpökkelöitä, eikä ihme että siellä on talvella viihtynyt myös valkoselkätikkoja. Niiden löytämiseen 30 henkinen porukkamme oli aika iso, mutta harmaapäätikka, palokärki ja käpytikka näyttäytyivät hienosti. Samalla saatiin maistella kevättarjonnan alkupaloja, kun ruokinnalla talvehtinut peippo innostui laulamaan, kiuru muutti yli luritellen, ja osa porukasta näki kelon koloa tutkiskelevan uuttukyyhkyn. Mesta oli hieno ja ruokinta hyvin toteutettu. Tieltä pystyi katsomaan ruokinnalla käyviä lintuja niitä häiritsemättä ja näkyvyys ruokinnalle oli erinomainen. Tällaista paikkaa kaipaisi myös Tringan ydinalueelle Viikkiin!
Teemun opastuksella käytiin samalla katsastamassa merikotkatilanne kävelymatkan päässä olevalla lahdella. Vähintään 3 yksilöä patsasteli noin kilometrin päässä latvoissa. Ne kärkkyivät mustanaan lahdella olevien pilkkijöiden saaliin jämiä. Arkoina lintuina ne uskaltautuisivat apajille, vasta kun pilkkijät poistuisivat. Sitä emme jääneet odottamaan, porukkaa bussiin ja Emäsalon kärkeen.
Kärki oli monille retkeläiselle uusi kokemus. Upeat rantakalliot ja ulkomerellinen fiilis tekevät paikasta ehdottomasti tutustumisen arvoisen. Ja lintujakin näkyi ihan kivasti: noin 50 merimetsoa, joista muutamat olivat mukavan lähellä, muuttava uuttukyyhky oli monille vuoden ensimmäinen ja telkät toivat kevätfiilistä. Oppaat yrittivät löytää pahassa vastavalossa mereltä kovempiakin lajeja ja aika lähelle päästiin, kun Teemu äkkäsi lennossa olevan riskilän. Lintu laskeutui helposti nuotitettavaan paikkaan ison merimerkin tyvelle, mutta etäisyys oli toivoton ja näyttäytyminen nopea, joten mitään ikimuistoista kohtaamista siitä ei syntynyt. Hyvä havis kuitenkin!
Kärjessä oli niin tyyntä ja lämmintä, että porukka innostui vähentämään vaatteita. Osa syynä oli se, että allekirjoittanut opas oli kertonut bussissa, että kärjessä on aina kylmä. Sisäsuomalaisen rannikkotuntemukseen ei koskaan kannata luottaa!
Kaukana lipuvan merikotkan jälkeen päätimme, että paikka on nähty. Kävimme vielä katsomassa kanadanhanhiparvea Porvoon Koddevikenissä, etsimässä nokkavarpusparvea Pappilanmäellä, staijaamassa Kråkössä (kaksi merikotkaa, kaksi kanadanhanhea, kanahaukka ja isolepinkäinen) sekä etsimässä muuttolintuja Kiialassa (kaksi hiirihaukkaa ja merikotka).
Paluumatkalla nuori lintuäänittäjä Eetu Paljakka kertoi äänittämisestä, esitteli välineistöä ja soitti äänitteitä, muun muassa pari viikkoa aikaisemmin Kirkkonummella äänitettyä isolepinkäisen laulua. Maailmanlaajuisella Xeno-Canto- lintuäänitesivulla on 700 hänen äänitettä. Kiitos mielenkiintoisesta esitelmästä, Eetu!
Retkellä havaittiin monimutkaisen laskutoimituksen jälkeen 39 lajia. Teemulle kiitos loistavasta nuotituksesta ja kuski-Anterolle aina niin mukavasta ja ammattitaitoisesta kyydistä.
Mikko Savelainen
