UTOPIA NIMELTÄ KÖKAR
Tämä oli kolmas tringalaisten kanssa tekemäni matka Kökariin. Retken ajankohta on sijoittunut touko-kesäkuun vaihteeseen, jolloin kirjokerttujen havaitsemisen mahdollisuus on hyvä. Kökar on tullut nykyään paremmin tunnetuksi lintukohteena Baltic Wings EU-hankkeen myötä, jolloin saarelle muutama vuosi sitten rakennettiin lintulavoja ja torni saaren parhaille lintupaikoille. Lisäksi saarella on useampia vaatimustasoltaan vaihtelevia luontopolkuja. Tringan retken käytännön järjestelyt hoiti Jaana Sarvala ja lintuoppaana toimi allekirjoittanut.
Matka alkoi Galtbyn satamasta torstaina klo 10, jolloin myös – heti yhteysaluksen irrottua laiturista – retkipinnakisa julistettiin alkaneeksi.
Retkeläiset olivat antaneet edeltävästi veikkauksensa lajimäärästä Jaanalle. Laivan kannelta lintuja tarkkailtiin kirkkaassa, tuulisessa säässä. Kovasta merenkäynnistä huolimatta lajilistalle kertyi tässä vaiheessa jo haahkoja, räyskiä, merikotkia, merikihuja, kalasääski ynnä muuta. Aluksen tärinä ja voimakas valo tekivät oman haasteensa havainnointiin.
Saaren satamassa kokoonnuttiin hetkeksi helikopterin laskeutumispaikalle, josta perinteisesti on saatu lisää lajeja. Nyt saatiin lajilistalle esimerkiksi rantasipi ja sinisorsa. Kaikki olivat jo sen verran väsyneitä ja nälkäisiä että matkaa jatkettiin pian majoituspaikkaamme hotelli Brudhälliin, jossa nautittiin maittava keittolounas. Tässä oli myös mahdollisuus huilata hetki. Ravintolasta avautuu näkymä kanavaan ja venesatamaan, jossa perinteisesti pesii ainakin kaksi mustakurkku-uikkuparia. Ravintolan pihasta on helppo seurata myös muun muassa lapasorsia ja punajalkavikloja. Kiikarit siis kannattaa pitää mukana myös ruokailuiden yhteydessä mahdollisten retkipinnojen varalta!
Ruokailun yhteydessä kävimme keskustelua siitä, että ensimmäinen yölaulajaretki pidettäisiinkin jo samana iltana – sääennuste oli illaksi tyyni ja lämmin, kun taas muina päivinä olisi epävakaisempaa ja tuulisi navakammin.
Lepotauon jälkeen starttasi ensimmäinen varsinainen retki, joka oli aikaisempien retkien tapaan lintulavakierros. Ensimmäisessä kohteessamme Vålön lavalla ihmettelimme haarapääskyjen varoittelua. Juuri kun olimme poistumassa, varoittelun syyksi paljastui varpushaukka. Aina siis kannattaa tarkkailla hetki syytä lintujen varottelulle.
Vålö oli muutoin melko hiljainen, mutta sieltä havaitsimme kuitenkin ensimmäiset pikkulepinkäiset, pajusirkun sekä hernekertun.
Retki jatkui kotiseutumuseon lavalle sekä Hamnön kirkon lavalle. Hernekerttujen, pensaskerttujen ja mustarastaiden laulua kuului lähes kaikkialla.
Kotiseutumuseon lavalta havaitsimme satojen telkkien ja tukkasotkien joukosta kolme punasotkakoirasta. Punasotka luokitellaan nykyään Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa äärimmäisen harvinaiseksi.
Aika riensi varsin nopeasti ja suuntasimme takaisin hotellille syömään ja iltahuutoa varten.
Yölaulajaretkistä ensimmäinen ilta oli kaikista antoisin. Retken aluksi kuljimme saaren pohjoisosan pieneen venesatamaan, josta avautuu näkymä Ovasfjärdille. Alku oli varsin hiljainen, mutta käki kukkui ja läheiseltä karjatilalta löytyi retkipinnaksi varpunen. Lisäksi joka pysähdyksellä havaittiin ainakin yksi lehtokurppa ja myös satakielet olivat aktiivisia. Pysähdyksiä tehtiin myös Flattön Strömmenillä ja Svarbokilla.
Kävimme myös ihmettelemässä Oppsjön-järven vesilintumassaa: tuhannet telkkäkoiraat kokoontuvat pesinnän jälkeen sinne.
Yöretken – ja allekirjoittaneelle koko retken – sykähdyttävin havainto tehtiin Träsketin pelloilta: kehrääjien surinan ja satakielten paukutusten lomasta pimeydestä kuului erikoinen ja erittäin harvoin Kökarissa kuultu soidinääni: heinäkurppa! Ääni toistui neljä kertaa ja suurin osa retkeläisistä onnistui tämän kuulemaan. Usein heinäkurpan soidintamista mennään bongaamaan Itä-Suomeen, mutta nyt saimme sen spontaaniksi retkipinnaksi.
Aamun startti oli suunnitelman mukaan klo 5.00. Suurin osa pääsi jalkeille tuolloin ja osa jäi antoisan yöretkeilyn jälkeen vielä lepäämään aamiaiseen saakka. Tuuli oli yltynyt melko navakaksi ja sää oli koleahko. Aamun retki suuntasi Hamnön kirkolle, jossa oli aikaisemmin tehty jo kirjokerttuhavainto. Nytkin saatiin havainto, mutta se jäi epävarmaksi. Lintua ei näkynyt eikä lajille diagnostista rätinävaroitusta kuulunut. Kökarissa on myös muutamia varsin omalaatuisesti laulavia pensas- ja lehtokerttuja. Tästä oratuomipaikan läheisyydestä havaittiin kuitenkin pikkutikka, käpytikka sekä myöhemmin vielä käenpiika. Kuljimme mietiskelypolkua ja pienen pätkän myös polun uutta osuutta, josta kuului retken ensimmäinen kultarinta. Kultarintoja ei kuulunut vielä torstaina lainkaan ja vaikutti siltä, että ne vasta saapuivat saareen. Broholmenin ruovikossa raksutti rastaskerttunen, ja lisäksi tervaleppälehdossa lauloivat mustapääkerttu ja lehtokerttu. Lavalta näkyi runsaasti pilkkasiipiä, lisäksi aamun valossa näkyi hyvin ruokkikalliolle.
Päivän retkeilyä sähköisti aamupalan jälkeen saatu ilmoitus Antonsin majatalon pihalta havaitusta kolmesta mehiläissyöjästä. Tietenkin ampaisimme sinne bongausreissulle. Paikalle päästyämme linnut olivat kuitenkin häipyneet maisemista, eikä sinnikkäästä etsinnästä ollut hyötyä. Mehiläissyöjäkuume oli kuitenkin jo kaikkiin tarttunut. Alkuperäisen retkisuunnitelman mukaisesti kävimme sitten Skinnarsin lintutornilla sekä Peders Aplagårdenilla jossa nautimme herkulliset Ahvenanmaan pannukakut.
Kottaraisia oli ympäristössä runsaasti ja niiden pesiminen vaikutti menestyksekkäältä siinä vaiheessa. Lounaan ja lepotauon jälkeen suuntasimme takaisin kirkolle ja vanhan kirkkopolun uumeniin. Parista harhautumisesta huolimatta nautimme polun vaihtelevista maisemista sekä neljän kultarinnan ryhmäsoitimesta. Lisäksi kävelyllä kuului muun muassa tiltaltteja, peippoja ja pajulintuja.
Päivällisen ja iltahuudon jälkeen retkipinnalistaa piristi mustaleppälintu, joka löytyi hotellin roskasäiliöiden luota.
Jatkoimme vielä yölaulajaretkelle muun muassa Nabbanille ja Munkvärvanille. Retken lehtokurppa per pysähdys toteutui hyvin tuonakin iltana, metsäkirvinen lauloi ja auringonlasku Bässnäsetin kallioilta oli erittäin kaunis.
Ilta oli melko tuulinen eikä heinäkurppaa enää saatu kuuluviin sinnikkäästä kuunteluyrityksestä huolimatta. Keskustelua herätti se, että punarinta puuttui lajilistasta vielä kokonaan. Vielä yksi tarkemmin määrittelemättömäksi jäänyt pöllö lensi tien yli Överbodan peltoaukealla.
Lauantain aamuretkelle startattiin jälleen kello 5.
Suunnitelmasta poiketen suuntasimme kirkolle kirjokerttua toivoen. Osa jäi vielä nukkumaan. Varhainen aamu antoi retkilajilistalle mm. kaksi nokkavarpusta ja pienen urpiaisporukan – aina siis kuitenkin jotakin! Itse en ollut aikaisemmin nokkavarpusta saaressa havainnut, ja nytkin sen se olisi jäänyt määrittämättä, elleivät linnut olisi lentäneet vielä takaisin ja uudelleen ryhmän yli, kuin sanoen: ”määrittäkääpä nyt!”. Kirkon lavalta saimme vielä rauhassa ihastella karikukkoa ja ruokkeja. Aamiaisen jälkeen menimme vielä Munkvärvanin niityille etsiskelemään kirjokerttua sille sopivasta kataja-pihlaja-tervaleppäbiotoopista. Paikalla oli kyllä pikkulepinkäinen, joka usein suosii samanlaisia pesimäpaikkoja ja on Kökarissakin usein kirjokertun pesimänaapuri, mutta kirjokerttu antoi vielä odottaa itseään. Ennen lounasta kirkolta kuitenkin tärppäsi! Oratuomipensaassa voimakkaasti laulava kirjokerttu pomppasi vakuudeksi vielä aivan hetkeksi näkyviin – iso, vaaleavatsainen, keltasilmäinen kirjokerttu. Sitten se piiloutui jälleen eikä tullut enää uudelleen näkyville. Siinä se oli.
Mitä kirjokertun laulu muistuttaa? Ehkä eniten lehtokertun ja pensaskertun yhdistelmää, mutta voimakkaampana. Sekä lehtokertulla että pensaskertulla saattaa olla hyvin kirjokerttumaisia säkeitä, jotka harhauttavat helposti, jos rätinää ei kuulu. Pensaskerttu saattaa joskus lyhyesti matkia kirjokertun rätinää. Ota näistä nyt sitten selvää, tämä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa!
Mehiläissyöjät muokkasivat jälleen päivän retkeä ja tunnelmia. Ehdimme kuitenkin kävelemään Maren-Kalen reittiä Grönviks Bäcken -pikkujärvelle, jossa puukiipijän lentopoikaset olivat aikaisempien vuosien tapaan ilahduttamassa. Askelia kohti autoja siivitti jälleen mehiläissyöjähavainto – tällä kertaa Sandvikin leirintäalueelta. Havaintoilmoitus tuli vasta tunnin kuluttua siitä, kun havainto oli tehty. Vaikka ryhmämme hajaantui pienemmiksi osiksi mehiläissyöjiä etsimään, vedimme edelleen vesiperän tämän lajin kohdalla. Aivan muutaman tunnin sisällä koimme lintuharrastajan tunne-elämän nousuja ja laskuja. Päivällisen ja iltahuudon jälkeen teimme pienen ajelun ja iltakävelyn vielä koulun rantaan. Kolea tuuli puhalsi, mutta se ei häirinnyt telkkäkoiraita, joita taas satamäärin kiirehti kohti Oppsjön houkutuksia. Nyt oli edessä pitkä yö lepoa varten, sillä aamun retkeilyt alkaisivat vasta aamiaisen jälkeen.
Viimeisenä aamuna kävimme vielä rauhassa Kotiseutumuseon alueella ja lintulavalla. Lisäksi teimme pienen ajelun ja kävelypätkän Söderbyhyn.
Pensastasku ja ruskosuohaukka antoivat parastaan retkeläisille. Mukavan rauhallinen aamupäivä ennen kotimatkan alkua.
Ennen laivaan nousua synkät sadepilvet täyttivät taivaan, mutta laivamatkan saimme kuitenkin kulkea tasaisesti myötätuulessa ja mukavassa staijausvalossa. Viimeinen iltahuuto, lajimäärän ja retkipinnakisan voittajan julistus kruunasivat retken.
Edellisen vuoden voittaja Matthias oli perheineen Kökarissa myös ja saimme harvinaisen yhteiskuvan retkipinnakisan voittajista.
Onnea ja kiitos retkeläisille 107 lajin verran ja erityisonnittelut vielä lajimäärän täsmälleen oikein veikanneelle Einolle! Satumainen Kökar jää odottamaan seuraavaa vierailuamme.
Suvi Riihiluoma
Kuvatekstit Jaana Sarvala
Retkellä havaitut lintulajit: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, mustalintu, pilkkasiipi, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, kuikka, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, merimetso, harmaahaikara, merikotka, ruskosuohaukka, varpushaukka, sääksi, tuulihaukka, nuolihaukka, nokikana, kurki, meriharakka, tylli, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, heinäkurppa, lehtokurppa, punajalkaviklo, rantasipi, karikukko, merikihu, naurulokki, kalalokki selkälokki, harmaalokki, merilokki, räyskä, kalatiira, lapintiira, ruokki, riskilä, uuttukyyhky, sepelkyyhky, käki, pöllö sp, kehrääjä, tervapääsky, käenpiika, käpytikka, pikkutikka, kiuru, haarapääsky, räystäspääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, västäräkki, peukaloinen, satakieli, mustaleppälintu, pensastasku, kivitasku, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, ruokokerttunen, rytikerttunen, rastaskerttunen, kultarinta, mustapääkerttu, lehtokerttu, kirjokerttu, hernekerttu, pensaskerttu, tiltaltti, pajulintu, hippiäinen, harmaasieppo, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, pikkulepinkäinen, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, pikkukäpylintu, punavarpunen, nokkavarpunen, keltasirkku, pajusirkku