Meriretki Loviisan Aspskärin ruokkilintukolonialle, Haverörenin saarelle, on Tringan retkikalenterin kesäinen klassikko, jonne olisi aina enemmän tulijoita kuin mukaan mahtuu. Matkaan lähdettiin tuttuun tyyliin aikaisin aamulla Kiasman edestä. Retkipinnalistan täyttö alkoi Töölönlahden nokikanalla. Lisää retkeläisiä poimittiin kyytiin Viikistä ja matka jatkui sääennusteen sadealueita tarkastellessa ja ruokkilintujen tuntomerkkejä kertaillessa. Perinteinen huoltoasemapysähdys Kuninkaantien ABC:llä ei tällä kertaa tarjonnut kovin mieleenpainuvia havaintoja, menomatkan mielenkiintoisimmaksi havainnoksi taisi jäädä jossain Kotkan moottoritien päällä lennellyt mehiläishaukka.
Perillä Kotkan Sapokan satamassa oltiin aikataulussa. MeriSetin Vikla III odottelikin jo laiturissa loput retkeläiset kannellaan.
Kansipaikkoja riitti juuri sopivasti kaikille ja matkaan merelle lähdettiin pahaenteisten tummien pilvien suuntaan.
Kannella ehdittiin päivystää tällä kertaa vain ensimmäisiin tukkakoskeloihin ja retken ainoaksi jääneeseen räyskään asti, kunnes rankka sadekuuro ajoi retkeläiset sisätiloihin. Onneksi niitä laivassa riittää ja tarjoilukin pelasi, joten tauko meni mukavasti. Sadekuurojen lisäksi menomatkaa hidasti tuuli: keskinopeus pyöri jossain kuuden-seitsemän metrin pinnassa ja puuskissa lähenneltiin kahtatoista metriä. Kun lisäksi suunta oli aika lailla suoraan vastainen, oli kyyti välillä keinuvaa ja pärskähtelevääkin, onneksi suuremmilta merisairauksilta sentään vältyttiin. Menomatkasta valtaosa taitettiin onneksi vaihtoehtoista reittiä saariston suojassa. Matkalle osui kalasääsken asuttu pesä ja muutama riskilä.
Loppumatka Haverörenin saarta kohti taitettiin avomerta pitkin ja tällöin löytyivät ensimmäiset ruokitkin. Sadekuurot oli tässä kohtaa onneksi jo ohitettu. Itse kohteessa oltiin noin kolmen tunnin matkan jälkeen ja kuin ihmeen kaupalla tuulikin tyyntyi juuri sopivasti.
Seuraava puolituntinen menikin äkkiä saaren pesimälajistoa ihmetellessä: satojen uteliaiden ja äänekkäiden ruokkien lisäksi saarella pesii kymmeniä etelänkiisloja ja pienempi määrä riskilöitä.
Ruokit ja etelänkiislat kiersivät innokkaasti laivaamme ja kuvaajat pääsivät harjoittelemaan lentokuvausta vielä hieman keikkuvassa veneessä.
Monella ruokilla oli rengas, lintuja on rengastettu alueella osana saaristolinnuston tutkimista. Tällaisen oikean ruokkilintukolonian kokeminen kaikilla aisteilla lähietäisyydeltä on kerta toisensa jälkeen hieno elämys, johon Suomessa on hyvin harvoin mahdollisuuksia!
Aspskärin saariryhmä ja Haverörenin ruokkilintukolonia ovat luonnonsuojelualuetta, joilla liikkumista on rajoitettu. Tällä risteilyllä pysytellään rauhoitusalueen rajan ulkopuolella.
Muita lintuja havaittiin itse Haverörenillä hyvin niukalti ja toiveissa olleet muuttokahlaajatkin jäivät jälleen varsin pitkälle toivelistalle. Heti paluumatkan aluksi havaittiin muutama pilkkasiipi, lapintiiroja, haahkapoikue ja lähisaaren rantakalliolla pikaisesti näyttäytynyt saukko! Laji on yleistymään päin Suomenlahdella, mutta harvemmin näitä tulee laivasta nähtyä.
Keli parani entisestään Kotkaa lähestyttäessä ja kannella tuli paikoin jopa kuuma; jäätelö tekikin kauppansa. Juho skarppasi vielä yhden etelänkiislan lisää, kun laiva oli jo melkein Mussalon satamassa hauskaksi lopetukseksi laivamatkalle.
Paluumatkalla ehdittiin vielä pysähtyä uudemman kerran huoltoasemalla ja havaita bussin ikkunasta hiirihaukka kesken lajilistan läpikäynnin. Retken lajimäärä oli tällä kertaa 64. Perillä Helsingissä oltiin jopa etuajassa puoli kuudelta. Kiitos retkeläisille mukavasta retkestä, Anterolle aina luotettavasta kuljetuksesta ja kuvaajille kuvista! Oppaina retkellä toimivat Heikki Kantola, Juho Tirkkonen ja tämän kirjottanut Aapo Salmela.