Perjantai-iltana 8.6.24 joukko innokkaita tringalaisia kerääntyi Porvarinlahden lintutornille Helsingin Salmenkallioon. Tyyntyvä ja viilenevä ilta tarjosi kukkuvan käen säestyksellä vielä viimeiset saalistavat tervapääskyt. Porvarinlahden ruovikon yllä saalisteli lokkeja ja satakieli viritteli rantalehdossa. Äänimaailma oli liikenteen huminaa lukuun ottamatta vaisu. Kaikilla oli mielessä, surisevatko kehrääjät tänä iltana?
Mahdollisuudet kehrääjille olivat ainakin hyvät. Alueelta oli viimeaikaisia havaintoja laulavista linnuista. Ennen kuin suuntasimme pelipaikoille, piipahdimme kuuntelemassa hyvin vaitonaista ruovikkoa.
Lähdimme joukolla kävelemään Vikkullantietä kohti Kasabergetiä. Salmenkallion Kasaberget ja Kantarnäs ovat kuivia ja kallioisia alueita, joilla kehrääjät viihtyvät. Pidimme lyhyen kuuntelupaussin Talosaareen johtavan kevyenliikenteenväylän kohdilla. Mustarastas lauloi ja peippo varoitteli. Kävely jatkui Kasabergetin kupeeseen, jossa pidimme toisen taidepaussin.
Oli vielä liian valoisaa kehrääjille, joten lähdimme verkkaisesti kävelemään takaisin edellistä kuuntelupaikkaa. Lehtokurpat piristivät ryhmän iltaa useilla ylilennoillaan.
Ehdimme edetä vain muutamia kymmeniä metrejä, kun suoraan itäpuolella verrattain läheltä kuului voimakasta kehrääjän surinaa. Sitä jatkui noin minuutin. Hymy oli herkässä.
Jatkoimme kävelyä ja saman tien pohjoispuolelta vastattiin surinaan. Etäällä ollutta kehrääjää ihmeteltiin tovi ja jatkettiin kohti Vikkullaa siinä toivossa, että näkisimme tielle asettuneen kehrääjän. Tie oli tyhjä, mutta vielä yksi kehrääjä kuultiin kaakon suunnalta.
Kolme eri kehrääjää äänessä oli enemmän kuin kukaan uskalsi odottaa. Tunnelma oli rennon innostunut. Suuntasimme Porvarinlahden ruovikolle, jospa siellä kävisi tuuri ja näkisimme vilaukselta saalistelevan kehrääjän.
Saavuimme Salmenkallion ja Vuosaaren rajalle Porvarinlahden ylittävälle puusillalle. Punarinta lauloi vaimeasti ja illan ainut ruokokerttunen konsertoi kaislikossa. Naurulokit napsivat hyönteisiä ilmasta aivan vedenpintaa viistäen.
Sillan itäpuolelta vain muutaman metrin etäisyydeltä vilahti isohko tumma vauhdikas lintu kadoten hetkeksi hämärään ja ilmestyen taas pikaisesti näkyviin. Siluetti erottui hyvin vaaleassa kesäyössä. Linnun hyvin nähneet havaitsivat myös siipien kärkien valkeat laikut.
Kehrääjä nähty, mutta harmillisesti nopea visiitti jäi monelta huomaamatta. Onneksi tilanne korjaantui pian. Saimme ihastella kehrääjän akrobaattista saalistuslentoa useaan otteeseen.
Retki päätettiin vähän ennen yhtä ja suuntasimme takaisin parkkipaikalle tyytyväisinä kuulemastamme hypnoottisesta surinasta ja näkemästämme saalistavasta kehrääjästä. Opaskin oli huojentunut, sillä kaikki kehrääjäretket eivät ole aina kuten tämänkertainen mainio kesäyönturnee.
Mikko Salonen, retken opas