Aurinkoisena kiirastorstain aamuna 28.3.2024 kokoontui Turun matkustajasatamassa tusinan hengen retkikunta, jonka suuntana oli Maarianhamina. Alkamassa oli nimittäin Tringan pääsiäisretki Ahvenanmaalle. Odotukset olivat korkealla, säät olivat varsin keväisiä ja viime päivinä oli saapunut paljon uusia kevätmuuttajia. Kun autot oli saatu ajettua Viking Gracen uumeniin ja laiva suunnannut merelle, suunnistettiin laivan takakannen vähiten tuuliseen nurkkaan seuraamaan lintutilannetta matkareitin varrella. Turusta lähdön jälkeen laivaa seuraili kolme selkälokkia. Vaikka jäätä oli alkumatkasta vielä suhteellisen runsaasti, laivalta nähtiin ensimmäiset haahkat, allit ja meriharakat varsin nopeasti. Suurimmassa sinisorsakerääntymässä Korppoossa jäänreunalla oli noin 450 sorsaa. Avomerellä onnistuttiin näkemään myös ruokki ja kuusi riskilää. Laivalla – sananmukaisesti – nähtiin myös kahta lajia varpuslintuja, kun keltasirkku seuraili laivaa pitkään ja hippiäinen matkusti kannella jäniksenä.
Maarianhaminaan saavuttuamme suuntasimme kauppaan täydentämään ruokavarastoja ja sitten päästiin varsinaiseen asiaan eli retkeilemään, vaikka vaivoin olimme päässeet Maarianhaminasta ulos. Notgrundetin rannassa oli harmaahaikaroiden kokoontumisajot, ynnäsimme jäänreunalta yhteensä 74 haikaraa.
Notgrundetilta siirryttiin viereiselle Torpfjärdenille, joka oli vielä laajalti jäässä, mutta kaksi varhaista punajalkavikloa paikalta kuitenkin löytyi.
Viereinen Ramsholmenin lehtoalue rantoineen tarjoili sitten enemmän nähtävää, muun muassa reissun ensimmäiset pähkinänakkelit ja vesilintupuolelta punasotkan, nokikanan ja 30 uiveloa.
Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti majapaikkaamme eli Degersandin lomakylää Ahvenanmaan länsiosissa Eckerössä. Kun olimme jo aika lähellä Degersandia, kohdattiin Torpin kylällä reissun suurin yllätys: harjalintu pomppasi lentoon tienpenkalta! Lintu lennähti ruokailemaan läheisen talon pihanurmikolle ja sitä saatiin katsella hyvin. Tämä oli todella hieno aloitus reissulle, maaliskuinen harjalintu on todella harvinaista herkkua! Lintu oli nähty jo aiemmin aamulla majapaikkamme rannassa, mutta oli siirtynyt sen jälkeen kolmisen kilometriä pohjoisemmaksi Torpiin.
Seuraavana aamuna sää oli muuttunut sumuiseksi ja sateiseksi. Retkikohteena tänään oli Ahvenanmaan länsiosien merenlahtia ja peltoaukeita. Heti ensimmäinen pysähdys Västerfjärdin rannassa tuotti noin 25 lapasotkaa, kahdeksan uiveloa ja ristisorsaparin. Torpin kylällä mereltä onnistuttiin löytämään pilkkasiipiä ja silkkiuikkuja, mutta eilistä harjalintua ei näkynyt. Sitten ajeltiin Storbyn postitalon rantaan, missä kiikareihin osui mm. kaksi muuttavaa piekanaa sekä neljä paikallista tylliä ja yhteensä viisi ristisorsaa.
Ennen lounastaukoa ohjelmassa oli vielä mustakurkku-uikun bongaus: ajelimme pikkuteitä mökkirantaan, missä lintu oli nähty aiemmin aamulla ja sieltä uikku löytyikin pienen hakemisen jälkeen.
Mustakurkku-uikku on maaliskuussa todella harvalukuinen laji, sen muutto alkaa yleensä vasta huhtikuun puolella.
Iltapäivällä sää alkoi kirkastua ja suuntasimme peltoalueita kiertelemään. Storbyn pelloilta löytyi kaksi risteymähanhea, joista toiseen oli lurahtanut sekä merihanhen että kanadanhanhen alkuperää, toinen taas edusti valkoposkihanhen ja kanadanhanhen yhteiselon tuotosta. Hammarlandiin Såliksen peltoaukeille päästyämme nähtävillä oli kivasti lintuja, muun muassa kolme kapustarintaa, kaksi taivaanvuohta, kangaskiuru, kaksi pikkuparvea tundrahanhea, noin 150 töyhtöhyyppää ja noin 500 naakkaa havaittiin. Illalla lomakylän rannasta havaittiin vielä lisää naakkoja, kun noin 600 naakan muuttoparvi suuntasi kohti itää.
Seuraava aamu oli taas kirkas ja päivästä tuli reissumme lämpimin, lämpötila nousi iltapäivällä Maarianhaminassa +11 asteeseen. Aamutunnit vietettiin muuttoa seuraillen lomakylän rantakallioilla Degersandissa. Muutolla olikin etenkin Anser-hanhia (yht. 384m), laulujoutsenia (67 m) sekä varislintuja. Parhaita lajeja olivat kuikka ja ruskosuohaukka.
Päivä oli tarkoitus viettää Maarianhaminan ympäristössä retkeillen. Ensin käytiin kuitenkin uudestaan Storbyn postitalon rannassa ja tällä kertaa onnistuttiin saamaan luotokirvinen lajilistalle.
Maarianhaminaa lähestyttäessä koukkasimme automme kohti Kungsöbergenin näkötornia. Paikalle päästyämme huomasimme kuitenkin, että torni oli remontissa.
Koska näkyvyyttä paikalta oli kuitenkin jonkin verran joka tapauksessa, vietimme paikalla reilun tunnin eikä pysähdys ollut ollenkaan turha: lajilistalle saatiin mm. piekana, kangaskiuru, töyhtötiainen ja mustavaris. Hiirihaukkoja muutti kymmenen ja varpushaukkoja viisi.
Lounas- ja tankkaustauon jälkeen suunnattiin taas keväisiin lehtometsiin, tällä kertaa Nåtön luontopolulle. Nakkeleita tuntui olevan äänessä joka paikassa ja myös pyrstötiaispari löytyi.
Poislähtiessä huomattiin myös kolmen kangaskiurun parvi, jota saatiin katsella hyvin. Paluumatkalla tehtiin vielä koukkaus Torpfjärdenin tornille ja jäät lahdelta olivatkin sulaneet keväisessä säässä hyvää vauhtia. Lahdelta löytyikin mm. tiltaltti, 14 ristisorsaa, punajalkaviklo ja reissun ekat haapanat.
Maaliskuun viimeinen päivä aloitettiin pilvisestä ja tuulisesta kelistä huolimatta Styrsingsuddenin perinteisellä merilintupaikalla. Yhden aamutunnin mittainen käynti tuotti mm. 11 ruokkia, 16 pilkkasiipeä, 70 mustalintua, 400 haahkaa sekä uivelon ja reissun ekan västäräkin. Tämän jälkeen suunnattiin Ahvenanmaan koillisosiin, missä päivän pääkohde oli Saltvikissa Hagan laaja peltoalue. Matkalla Saltvikiin kuitattiin reissun ensimmäinen kuovi. Hagan Kungsgårdin ympäristön pelloille olikin pakkautunut valtava joukko lintuja, joista runsaimpia olivat lokkilinnut ja varislinnut, joita oli paikalla tuhansittain. Tundrahanhia laidunsi pellolla noin 500 yksilöä.
Selvästi paras laji paikalla oli kahdesti lennossa nopeasti näkynyt virtavästäräkki, joka ei valitettavasti jäänyt poseeraamaan retkeläisille.
Tämän jälkeen ajelimme naapuripitäjään Getaan lounastauolle.
Lounaan jälkeen oli ohjelmassa päivittäinen annos keväisiä metsiä, tällä kertaa Prästgårdsnäsetin hienon jalopuu- ja pähkinäpensaslehdon muodossa. Täälläkin oli useita pähkinänakkeleita ja peltoaukealla päivysti reissun ainoa isolepinkäinen.
Myös pyrstötiaisten pesänrakennusta päästiin seuraamaan.
Tämän jälkeen ajeltiin lomakylään illalliselle, mutta illankähmässä onnistuimme näkemään siellä vielä kaukaisen merisirriparven sekä metsäviklon.
Retken viimeisen eli huhtikuun ensimmäisen päivän aamuna reissun lajilistalla oli 99 lajia ja sadan lajin rajapyykin katkaisu oli itsestäänselvyys, kyse oli vain siitä että millä lajilla tämä raja saavutettaisiin. Varsin pian tämä kysymys ratkesikin kun Långträskin järven pohjoispäässä meitä tervehti aktiivisesti äännellyt luhtakana.
Koko pääsiäisen jatkunut lämpimähkö sää oli vaihtunut aamuun mennessä koleampaan keliin ja se ei sadan lajin rikkomisen jälkeen inspiroinut retkeläisiä enää niin paljoa, että lajeja olisi saatu lisää. Niinpä hakeuduimmekin vähitellen satamaan, saatiin koko porukka laivaan ja yritettiin edelleen syömisen ohella tähyillä merelle, mutta havainnot jäivät neljään ruokkiin, kun sumu alkoi vaivata. Laivalla ennenmaihinnousua julkistettiin retken lajimääräveikkauskisan tulos. Kisa päättyi tasapeliin, ykkössijalle pääsivät Heli (101) ja Jari (99). Turkuun saavuttiin illalla kahdeksan maissa ja siitä sitten retkeläiset hajaantuivat omille teilleen.
Kiitokset retkeläisille hyvästä seurasta, Sarvalan Jaanalle retkijärjestelyistä, Degersandin lomakylälle mahdottoman hyvistä ruoista ja majoituksesta sekä Johan Ekholmille ja Veli-Pekka Rannillalle retkivinkeistä!
Harri Hölttä
O