Sumuisessa aamussa kokoonnuttiin jälleen Kiasmalle, josta bussi starttasi seitsemältä länttä kohti. Matkalta poimittiin vielä muutama retkeläinen, jonka jälkeen oli kasassa koko porukka: Kuski Antero, 36 retkeläistä ja oppaina allekirjoittanut sekä apuoppaat Tuomas Kervinen ja Ahti Ihonen. Suuntasimme sumusta huolimatta ensimmäiseksi Porkkalanniemelle ja Porkkalan kärjen parkkipaikalle. Heti bussista noustuamme laulurastas lauleli puun latvassa ja myös töyhtötiainen huuteli alkumatkasta, mutta muuten polulla oli peippoja ja yhtä peukaloista lukuun ottamatta hyvin hiljaista.
Kärjen kannaksella pysähdyimme katsomaan sumun seasta erottuvia lintuja, mutta haahkoja ja sumun rajamailla lentänyttä mustalintuparvea lukuun ottamatta paljoa emme nähneet, joten jatkoimme kärkeen.
Näkyvyyttä oli kärjestä muutama sata metriä, joten lähimmät paikalliset linnut kyllä näkyivät, mutta muutto oli melko nollassa. Ihmettelimme mm paikallisia haahkoja, alleja, iso- ja tukkakoskeloita sekä lokkeja. Ohi lensi mm. pari kuikkaa, kolme silkkiuikkua ja joitain merimetsoja. Joku alhaalla kallioilla seikkaillut näki kivitaskun, joka jäi muilta näkemättä.
Sumu tiheni ja alkoi sumutinpullomaisesti kastella optiikkaa, joten lähdimme kymmenen jälkeen jatkamaan kohti seuraavia apajia. Takaisin bussille kävellessä näimme mm. ohi vilahtaneen palokärjen, hippiäisiä sekä töyhtötiaisia. Seuraavaksi suuntasimme kahvittelemaan Kirkkonummen maatilapuotiin, ja osa porukasta staijasi samalla perinteiseen tapaan pellon reunassa. Uusia retkilajeja tipahteli useita, mutta mitään hirmu ihmeellistä ei nähty.
Heti puolen päivän jälkeen jatkettiin jo matkaa, suuntana parin vuoden takaa tuttu Evitskogin tulvapelto, jossa oli tiira-havaintojen perusteella taas ollut hanhia. Matkalla jo totesimme, että Porkkalanniemellä havainnointia vaikeuttanut sumu oli 51-tien pohjoispuolelle päästyämme poissa. Pysähdyimme ensin katsomaan Evitskogin tulvaa itäpäästä. Sähkölangalla oli hieno vanha tuulihaukkakoiras, jota päästiin heti aluksi ihailemaan.
Tulvalta löytyi sadoittain tundrahanhia ja valkoposkihanhia, ja kauempana takareunassa näkyi myös jokunen metsähanhi. Hanhien lisäksi tulvalla oli mm. taveja, sinisorsia, jouhisorsia ja joku haapanakin. Itäpuolen Storträskille nähtiin pienestä aukosta, ja sieltä löytyi uimasta pari kuikkaa. Mitään kovin kummallista ei löydetty, joten aikamme katseltuamme lähdimme eteenpäin.
Bussille kääntöpaikkaa etsiessämme totesimme, että tulvapellon länsipäässäkin oli runsaasti lintuja, jotka jäivät aiemmasta katselukohdasta katveeseen. Lisäksi Ahti tajusi liikkuvasta bussista hanhimassassa jonkin vaaleampiselkäisen, jota epäiltiin lyhytnokkahanheksi. Tämän johdosta jalkauduttiin bussista vielä uudestaan katsomaan tulvan länsipäätyä. Yksi lyhytnokkahanhi löytyi aika nopeasti metsähanhivoittoisesta hanhimassasta, mutta se nukkui hankalasti, ja muita hanhia käveli jatkuvasti eteen peittämään näkyvyyttä. Aikamme sähläsimme, ja osa retkeläisistä ehti jo löytää oikean linnun, mutta lintu teki homman lopulta helpommaksi lähtemällä yksin uimaan tulvalammikolle, jolloin kaikki loputkin saivat katsella lintua putkella. Pellolla nukkuvasta hanhimassasta löytyi toinenkin lyhytnokkahanhi, mutta se oli vielä hankalammin havaittavissa ja jäi vain oppaiden iloksi.
Muista linnuista tässä päässä tulvaa havaittiin mm. satoja metsähanhia, jonkin verran tundrahanhia, kolme kapustarintaa, kolme punajalkavikloa ja pari tylliä.
Matkalla Evitskogista Suomenojaa kohti tehtiin vielä nopea pysähdys Kirkkonummen Lapinkylässä, jossa oli viihtynyt pellolla joutsenparvessa pari pikkujoutsenta. Nämä löytyivätkin nopeasti pellon päältä lennossa, ja laskeutuivat laulujoutsenien porukkaan ruokailemaan. Joutsenia ihmetellessä kaakkuri lensi kaakattaen yli, ja harmaapäätikka tuli viereiseen puuhun istuskelemaan. Pellolla oli myös mm. ainakin satakunta sepelkyyhkyä.
Retken viimeisenä kohteena oli tuttuun tapaan Suomenojan altaat, joille selvittiin neljän aikaan. Altaat olivat pääosin vapautuneet jäistä vasta päivää-paria aiemmin, nyt jäätä oli enää hieman jäljellä eteläaltaalla ja länsireunassa. Suomenojan peruslajisto oli juuri ehtinyt saapua, ja kaikki normaalit paikan kohdelajit havaittiin: nokikanoja, liejukanoja, mustakurkku-uikkuja, punasotkia, lapasorsia, harmaasorsia sekä luhtakana.
Myös soidintavia taivaanvuohia päästiin katselemaan, ja retkelle uusina lajeina havaittiin vielä myös kuusitiainen ja rautiainen. Puoli kuuden aikaan paettiin bussiin karkuun alkavaa tihuttelua ja voimistuvaa tuulta. Täten Kiasmalla oltiin jo puolisen tuntia ilmoitettua aiemmin, lopulta keliolosuhteisiin nähden ihan hienon retkipäivän päätteeksi.
Aleksi Mikola
Retkellä havaitut lintulajit (86 kpl): kaakkuri, kuikka, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, merimetso, kyhmyjoutsen, pikkujoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, haapana, harmaasorsa, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, mustalintu, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, merikotka, varpushaukka, tuulihaukka, luhtakana, liejukana, nokikana, kurki, meriharakka, tylli, kapustarinta, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, lehtokurppa, kuovi, punajalkaviklo, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, uuttukyyhky, sepelkyyhky, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, kiuru, niittykirvinen, västäräkki, peukaloinen, rautiainen, punarinta, kivitasku, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, kulorastas, hippiäinen, töyhtötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo, viherpeippo, tikli, hemppo, punatulkku, keltasirkku, pajusirkku.
Lisäksi ainakin: kuusipeura, metsäkauris, valkohäntäkauris, rusakko, orava, harmaahylje.