Vuoden ensimmäinen bussiretki starttasi perinteisesti Kiasmalta länteen kohti Raaseporia, ja kun länsiväylän varresta oli poimittu viimeisetkin retkeläiset kyytiin, niin kasassa oli koko porukka: 41 retkeläistä, kuski Antero, apuoppaat Juho Tirkkonen ja Pyry Laurikka sekä pääopas Aleksi Mikola.
Karjaan ABC:llä stopattiin lyhyesti ja kuitattiin ohessa ensimmäiset retkilajit, ja sen jälkeen jatkettiin kohti Slickoa. Matkalla onnistuttiin jo näkemään Fiskarsissa koskikara lyhyesti bussin ikkunasta. Slickossa Lahdet olivat pienentäneet ruokintoja aikaisemmista vuosista, mutta pähkinähakeille oli yhä tarjolla hieman pähkinää. Heti paikalle saapuessa merikotka lensi yli, ja myöhemmin vielä toinen. Hakit olivat aluksi hieman arkoja ja pysyttelivät kauempana puiden latvoissa, mutta saapuivat vähän ajan päästä ihailtavaksi lähemmäksikin. Hakkien lisäksi paikalla havaittiin mm. muutama korppi, pari närheä ja pari hömötiaista.
Slickosta suunnattiin normaaliin tapaan Fiskarsiin karaa etsimään. Ruukkialueen yläosista löysimme joesta vain sinisorsia ja pari telkkää, ja saimme kulkea alimmalle sillalle asti, ennen kuin saimme koskikaran näkyviin.
Fiskarsista matka jatkui kohti Saloa. Suuntasimme tiira-havaintojen perusteella Salon keskustan pohjoispuolelle Perttelin Vihmaloon, josta oli ilmoitettu edellispäivänä iso carduelisparvi puimattomalta rapsipellolta. Pääsimme paikalle, josta pelto ja parvi löytyivät ilman ongelmia. Iso parvi oli levoton, ja näkyi lähinnä vain lennossa. Tiklejä ja hemppoja oli paljon ja urpiaisia seassa, sen verran ymmärsi lentävästä parvesta. Aina välillä pieni osa parvesta tippui puskien latvaan näkyville, ja kaukoputket suunnattiin äkkiä näitä kohti. Pian puskasta löytyi runsaampien lajien seasta istumasta yksittäinen vuorihemppo, jonka muutamat ehtivät nähdä ennen kuin se tippui näkymättömiin. Sama kaava toistui onneksi useita kertoja sekä vuorihemppojen että tundraurpiaisten osalta, niin että lähes kaikki retkeläisetkin ehtivät molemmat lajit nähdä. Myös punatulkkuja ja järripeipon näkivät kaikki, peipon sen sijaan vain yksi oppaista. Cardueliksia arvioitiin reilu tonni, joista ehkä noin tikli 600, hemppo 400, urpiainen 100*. Tundraurpiaisia nähtiin vähintään kolme, ja paikalla ollessa vuorihemppoja tajuttiin kerralla kaksi. Skouppikuvasta löytyi kuitenkin kerralla puskasta istumasta 4-5 vuorihemppoa. Bussiin jo noustuamme ilmestyi vielä piekana lentelemään ihan bussin viereen.
Matkalla Salon muille paikoille pysähdyimme katsomaan vielä eräältä pellolta ilmoitettuja peltopyitä, jotka tosin lienevät tarha-alkuperää. Nähtiin kuitenkin muutama peltopyyn pää, jotka pilkottivat lumisesta pellosta. Siirtyessämme Halikon Prismaa ja vessataukoa kohti alkoi iltapäiväksi luvattu lumisade, joka tiheni nopeasti. Tähän asti oltiin saatu retkeillä pilvisessä pikkupakkasessa.
Halikonlahden puhdistamolla lumisade heikensi näkyvyyttä huomattavasti, mutta piekana löydettiin silti nopeasti peltoaukean lähireunan puskien latvoista istumasta. Naakkoja pyöri alueella runsaasti, ehkä pari-kolme tuhatta. Lumisateen seassa lenteli pariin otteeseen myös varpushaukka sekä toinen piekana. Lintutornin läheisellä ruokinnalla talvehtiva lapinsirkku saapui pienen odottelun jälkeen läheisiin puskiin, mutta ilmeisesti porukkamme suuri koko oli sille liikaa, ja sirkku poistui peltoja kohti niin, että vain osa porukasta ehti sen havaita. Ruokinnalla nähtiin kuitenkin keltasirkkuja, viherpeippoja, pikkuvarpusia sekä muutama fasaani.
Viimeisenä kohteena siirryttiin vielä Salon keskustan liepeille turkinkyyhkypaikoille. Paikalle saavuttiin vähän vaille kello neljä, hämärän jo lumisateen takia hiipiessä ja odotukset eivät siten kovin korkealla. Pienen kävelyn jälkeen onnistuttiin kuin onnistuttiinkin yhyttämään ison kuusen oksilta pari turkinkyyhkyä kivan retkipäivän viimeiseksi lajiksi.
Takaisin Kiasmalla oltiin melkein minuutilleen aikataulussa kello 18.
Aleksi Mikola