Viikin retken 5.10.2023 retkikertomus

Teksti ja kuvat: Cassi Martin

Olin TET:issä Tringalla yhden viikon, ja viikkoon kuului yksi linturetkipäivä, joka tapahtui torstaina Viikissä 5.10. Tavoite oli havaita paikallisia ja muuttavia syyslintuja. Muutaman päivän toimistossa oleskelun jälkeen, oli minusta rauhoittavaa, että sain viettää päivän pelkästään ulkona.

Meidän piti tavata kello 10.00 Koetilantiellä, joten sain nukkua myöhään ennen kuin menin kahdella bussilla Viikin tiedepuistoon päästäkseni retken lähtöpaikkaan. Minulla oli vielä pari minuuttia ennen tapaamista, niin kävelin rennosti ja katselin lintuja ympärilläni samaan aikaan. Näin pari varpusta, talitiaista, sinitiaista, varista, västäräkkiä, sepelkyyhkyä ja sinisorsaa pellolla.

Kello oli 10, ja sain tavata oppaamme ja muita retkiläisiä. Retken oppaana oli Julia Palorinne. Ennen kuin lähdimme liikkeelle, jäimme ihailemaan pikkulintuja tapaamispaikassa. Taisimme nähdä pajulinnun, mutta siellä myös näkyi talitiaisia ja varpusia. Lähdimme liikkeelle ja pellolla heti kuului ja näkyi paljon lintuja.

Retken alussa, Viikin hulevesialtailla.

Kiikareilla jo näki sinisorsia, ja paikalla myös näkyi valkoposkihani ja tavi. Kävelimme eteenpäin, jotta saisimme paremman näyn, ja sieltä löytyi vielä muita lintuja, kuten varis, naakka, korppi, kalalokki ja pelloilla lensi myös iso parvi erilaisia pikkulintuja, kuten peippo, tikli, järripeippo, viherparpunen, hemppo, pajusirkku, keltasirkku ja muita. Viherpeippoja oli myös paljon varpusten kanssa.

Kaukoputki kohti Viikin peltoja.
Matalalla peltojen yli lentänyt hiirihaukka pelästytti sinisorsat lentoon.

Lähdimme pois pellolta ja kävelimme eteenpäin, jotta pääsisimme Hakalan lintulavalle. Metsässä kuului paljon erilaisten lintujen ääniä. Siellä näkyi myös kaksi pientä metsäkaurista. Puiden yllä lensi isokokoinen korppi. Metsässä myös näkyi lintuja: käpytikka, punarinta ja puukiipijä näkyivät, eikä tarvinnut kiikareilla niitä nähdäkseen. Opas kertoi kuulevansa myös punatulkun.

Pysähdyimme pienelle lintulavalle, jossa oli jo porukkaa, mutta mahduimme silti. Lavalta näkyi paljon vesilintuja: laulujoutsen, metsähanhi, merihanhi, harmaahanhi, harmaahaikara, jalohaikara, punakuiri, tundrakurmitsa, telkkä, haapana, taivaanvuohi, jouhisorsa ja niin edelleen. Rantaniityllä näkyi myös kettu. Viiksitimali kuului, ja niitä näkyi lennossa, muttei kiikareilla. Lopulta parvi tuli vihdoin esiin, ja näimme timaleita kaukoputkella.

Hakalan pienellä lintulavalla.

Siirryimme sitten Hakalan isommalle lintulavalle, joka ei ollut kaukana pienemmästä lavasta. Kaikki mahtuivat just hyvin, ja sieltäkin näkyi paljon lintuja, myös lavan takana puissa ja taivaalla.

Aivan vasemmalla, lähellä lavaa, oli punarinta, pikkutikka, talitiainen ja sinitiainen. Vedessä oli lisää vesilintuja ja kyhmyjoutsenperhe. Taivaalla äänteli korppi. Saarella näkyi lentävä ruskosuohaukka, ja meidän takana löytyi vielä kanahaukka. Sitten kaukaa puusta löytyi kaksi merikotkaa. Ne olivat niin kaukana, että näkyivät vain kaukoputkella.

Retkeilijät Hakalan lavalla.

Minulla oli hauskaa retkellä. Sain nähdä ja kuulla uusia lintulajeja, joita en ole aikaisemmin itse nähnyt. Retkellä näkyi monia lintuja, joita en tuntenut, ja siellä oli mukavaa toisten lintuharrastajien seurassa. Kuulin paljon tietoja linnuista oppaalta ja muilta retkiläisiltä. Vaikka aluksi oli viileää, kävelimme paljon, joten tuli lämmin. Minun mielestä retken paras havainto oli kaksi merikotkaa, jotka näimme kaukana puussa. Olen nähnyt kotkia eläintarhassa, mutten ollut ikinä nähnyt niitä luonnossa.

Aion tulevaisuudessa käydä lisää linturetkillä. Voisin myös mennä yksin, tai perheeni kanssa. Aion opetella lisää linnuista, jotta osaisin helposti nimetä lintuja ulkonäöstä ja äänistä. Oli kaikkiaan mukava retkipäivä, ja toivon että samanlainen retki tapahtuisi uudestaan.

Retkellä havaittiin lopulta 68 lajia.

150 150 adminTringa
Kirjoita jotakin