Örö – arvoituksellinen retkikohde Saaristomerellä
Örö on suurehko, luontotyypeiltään monipuolinen linnakesaari, jonka linnusto vaihtelee alkusyksystä hyvin pitkälti sää- ja tuuliolojen mukaan. Tringan retken aikana vallitsi pääosin korkeapaine, eikä ajankohtaan nähden saaressa ollut paljon paikallisia lintuja. Eteenkin kahlaajat, rastaat, hyönteissyöjät ja tavalliset peippolinnut kuten tikli ja hemppo loistivat poissaolollaan.
Onneksi jotain nähtiinkin: vesilintuja oli mukavasti, paikallisten varpushaukkojen lisäksi petomuutto oli ajoittain kohtalaista. Parhaat pedot haarahaukka ja nuori arosuohaukka näkyivät hienosti. Mukavaa retkeä avittivat Jaana Sarvalan asiantunteva huolenpito ja loistavat majoitustilat sekä maittava ruoka. Yksi leimallinen tekijä retkelle olivat verrattain pitkät etäisyydet: kävelyä kertyi kolmessa päivässä 30-35 km.
Matka alkoi keskiviikona 6.9. Kasnäsistä Wilson Charterin aluksella. Matkalla kesäisessä kelissä parhaiksi havainnoiksi saatiin ruskosuohaukka, nuolihaukka ja luodolla lepäilevät kaksi räyskää.
Saareen päästyämme majoituttiin kylälle hotelliin ja hostelliin, syötiin maittava lounas ja suunnattiin retkelle.
Saaren itäpuolella sijaitsevalla Balgetin lahdella oli verrattain hiljaista: sorsia ja vesilintuja oli kohtalaisesti, mutta vastavalo ja aallokko haittasivat kaukaisempien yksilöiden määrittämistä.
Kahlaaja-avauksena havaittiin valkoviklo ja meriharakka. Myöhemmin osoittautui, että kahlaajia ei juuri ollut. Seuraavina päivinä retkellä havaittiin joitain määrittämättömiä pienien ja keskikoisten kahlaajien parvia.
Pikkulintuosastolla selvisi nopeasti, että haarapääsky ja harmaasieppo ovat hyönteissyöjistä runsaslukuisimmat lajit. Hippiäisiä, västäräkkejä ja vihervarpusia oli myös hyvin. Balgetin rannalla oli muutama pensastasku, joita näkyi myöhemmin ympäri saarta. Myös kivitaskuja havaittiin tasaiseen tahtiin.
Balgetilta matka jatkui tuuliseen eteläkärkeen. Mahtavat näkymät avautuvat tykkipatterilta joka suuntaan.
Paikallisia vesilintuja oli, mutta ne kätkeytyivät aallokkoon ja vastavaloon. Varhainen kurkien muuttoparvi ilahdutti ryhmää. Luodoilta löytyi kaksi nukkuvaa merihanhea, jotka jäivät retken ainoiksi. Haarapääskyt, varpushaukat ja merikotkat miehittivät ilmatilaa. Merikotkat pöllyyttivät vesilinnut aina välillä ilmaan, jolloin määrityskin onnistui. Mitään kummempaa ei löytynyt: isokoskelo, tukkasotka ja sinisorsa olivat valtalajeja. Seasta löytyi taveja, haapanoita ja silkkiuikkuja. Haahkoja näkyi siellä täällä, mutta vasta seuraavana aamuna paljastui haahkojen todellinen runsaus. Peruslokit olivat hyvin edustettuina. Paluumatkalla havaittiin pariin otteeseen saarella runsaana esiintyvää töyhtötiaista.
Iltahuudossa päivän lajimääräksi tuli 48 lajia.
Torstaiaamun retki alkoi ennen auringonnousua ja suuntautui eteläkärkeen. Matkalla kuului punarintoja ja hippiäisiä. Tyyni keli mahdollisti äänien kuulemisen: metsäkirvisiä surahteli tasaiseen tahtiin. Västäräkkien ja muutamien keltavästäräkkien ääniä kuului taivaalta. Useat vihervarpusparvet pyörivät saaren kärjessä, keräten rohkeutta lähteä muutolle. Peippoja meni muutamia ja satunnaisia viherpeippoja myös.
Vesilintuosastolla haahkoja oli lähietäisyydellä noin 500 lisäksi kauempana levittäytyi suurien haahkalauttojen vallit, joissa oli arviolta 2500 yksilöä. Pilkkasiipiä lensi pikkuparvissa ja ensimmäinen kuikkakin.
Uutena vesilintulajina tuli myös tukkakoskelo. Paluumatkalla onnekkaimmat näkivät reissun ainoan kanalinnun, teeren. Samassa kohtaa menivät retken yllättäen ainoat pikkukäpylinnut.
Iltapäivän retki suuntautui pohjoispuolen suojaisalle Storvikenin lahdelle, jota on viime vuosina ennallistettu mallikkaaksi lintulahdeksi. Harmaahaikaroita lukuun ottamatta Storviken ammotti tyhjyyttään. Korkeapaine ei suosinut meitä: levähtäviä lintuja ei ollut. Rantapuskissa näkyi useita leppälintuja ja hernekerttuja. Koska paikoilleen ei kannattanut jäädä suunnattiin pohjoiskärkeen, jonka suojaisa laguuni on usein kahlaajien ja sorsien suosiossa.
Lämmin sää ja Pitkä ikävä -niminen tie antoivat kolmen kilometrin patikoinnille haastavat puitteet. Kuten Storviken, oli pohjoiskärkikin lukuun ottamatta muutamaa sorsaa ja haapanaa melko lailla tyhjä.
Porukka hajaantui matkalla takaisin. Joni Nikulaisen viesti sähköisti ilmapiiriä: mahdollinen haarahaukka etelään. Kandi löytyi putkeen saaren eteläkärjestä kadoten pian metsän katveeseen. Paluumatka aloitettiin mietteliäissä tunnelmissa, kunnes milvus yllätti matkalla takaisin pohjoiseen. Hieno peto lipui matalalla aivan muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä ohitsemme. Pitkä paluumatka sujui hymyssä suin.
Iltapäivä sujui lähiretkeilyn merkeissä tuulisella länsirannalla, jossa ei hienon hiekkarannan lisäksi näkynyt juuri mitään. Kierros jatkui Balgetille, jossa ihasteltiin paikallisten nuolihaukkojen menoa. Iltapäivä kului aamun ja päivän havaintoja pohtiessa. Torstai kerrytti lajimäärää 14 uudella lajilla.
Viimeinen retkipäivä starttasi taas aamunkoitossa kohti eteläkärkeä. Kärjessä kovempi tuuli haittasi muuton seuraamista. Noustessa kärjen mäelle kapustarinta nousi rinteeltä äänelleen, olleen retken
viimeinen ja kolmas kahlaajalaji. Varpushaukkojen meno jatkoi tasaisena pyörimisenä ympäri saarta, sopivaa saumaa muutolle lähtemistä hakien. Lähiluotojen luota löytyi kolme jouhisorsaa, kuikkia näkyi viitisentoista ja neljän mustalinnun parvi laskeutui hylkeiden miehittämän luodon tuntumaan. Retken ainoa kanahaukka löytyi mantereen suunnalta.
Päiväretki ennen lähtöä ei lähtenyt liikkeelle suurin odotuksin. Saari oli tyhjä, hivenen tuhnuinen keli ei innostanut muuttajia. Kiersimme Storvikenin ja totesimme tilanteen, ei lintuja, mutta hieno paikka, jolla on potentiaalia. Yleisön pyynnöstä lähdimme komppaamaan suurta kanervien peittämää kenttää. Etenimme avorivissä eikä linnun lintua lähtenyt lentoon, kunnes aivan viime metreillä kaksi kangaskiurua lennähti kentän toiseen päähän. Lullulat jäivät avoimeen maastoon ihailtaviksi ja kuvattaviksi.
Lounasta ennen sää alkoi seljetä ja peto alkoi liikkumaan. Varpus- ja hiirihaukkoja ilmestyi taivaalle lupaavaan tahtiin. Lounas syötiin ripeästi ja kipusimme hotellin itäpuolella sotilasalueen viereisellä kalliolle seuraamaan petomuuttoa.
Varpushaukkoja meni tunnissa lähes sata, sinisuohaukkkoja 3, ruskosuohaukkoja 2, hiirihaukka 5, mehiläishaukka 3, nuolihaukka 3 ja tuulihaukka 3. Ja vielä yksi jäi mainitsematta, aivan vierestä muuttanut nuori arosuohaukka, jota retkeläiset pääsivät ihastelemaan upeassa myötävalossa. Varsin mukava petorysäys.
Ennen kotimatkaa julkistettiin hotellin viihtyisässä oleskelutilassa retken lajimääräkisan tulos. Voitti jaettiin kahdelle, kun sekä Tuulikki että Marjatta olivat veikanneet täsmälleen oikean lajimäärän, 72.
Matka saatiin päätökseen mukavissa tunnelmissa.
Kiitos kaikille retkeläisille hienoista kolmesta päivästä upealla Örön saarella.
Retken opas, Mikko Salonen
Kuvatekstit: Jaana Sarvala
Örön retkellä havaitut lajit: kyhmyjoutsen, merihanhi, sinisorsa, jouhisorsa, haapana, tavi, tukkasotka, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, teeri, kuikka, silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, merikotka, haarahaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, arosuohaukka, hiirihaukka, mehiläishaukka, varpushaukka, kanahaukka, tuulihaukka, nuolihaukka, kurki, meriharakka, kapustarinta, valkoviklo, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, räyskä, sepelkyyhky, palokärki, käpytikka, kiuru, kangaskiuru, haarapääsky, räystäspääsky, niittykirvinen, metsäkirvinen, västäräkki, keltavästäräkki, punarinta, leppälintu, kivitasku, pensastasku, laulurastas, mustarastas, hernekerttu, pajulintu, tiltaltti, hippiäinen, harmaasieppo, talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, harakka, varis, korppi, kottarainen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen ja pikkukäpylintu. Yhteensä 72 lajia.