Tringan retki Lohjan hienoille luontokohteille, Karkalin luonnonpuistoon ja Karnaistenkorpeen alkoi kun 19 retkeläistä aloitti matkan Vähiliikkeen pikkubussilla aamuseitsemältä Kiasmalta.
Matkan viimeiset kilometrit ennen Karkalin pysäköintialuetta ajetaan kapeaa, mäkistä, kuoppaista Karkalintietä. Onneksi aamutuimaan ei ollut juuri vastaantulevaa liikennettä. Väistöliikkeitä piti tehdä oravien ylittäessä tietä. Myös hirvi vilahti.
Perillä odottivat Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakin oppaat Esa Aaltonen ja Petri Lehto, 3 hakkilaista retkeilijää ja 1 tringalainenkin (ak). Tämä pikkuporukka oli ennen bussin saapumista tehnyt pienen kävelyn luonnonpuistoon ja havainnut mm. laulavan pikkusiepon ja käen.
Jo alkumatkasta lehdon uumeniin ilmeni, ketkä johtavat tänään laulukonserttia: kirjosieppo ja sirittäjä. Molempia myös nähtiin. Karkaliin on viime aikoina tuotu monia linnunpönttöjä, joita kirjosiepot nyt sankoin joukoin asuttavat. Sirittäjät, ”kolikkolinnut”, eivät juuri meistä ihmisistä välittäneet vaan lauloivat niin että koko keho pyrstönkärkeä myöten värisi.
Vihervarpusten yhteysääniä kuului latvustoista yhtenään. Peippojen tuttu säe raikui sekin vähän väliä. Yllättäen kuulunut kuikan huuto kertoi, että vaikka ollaan metsän sisällä, lähellä on vettä. Sen verran pitkällä kevättä jo ollaan, että esim. punarinnoista kuului vain muutama lyhyt ääni. Puolisot ovat löytyneet ja pesinnät käynnissä. Rastaista lauloi etenkin laulurastas, välillä kuului mustarastas ja yksittäisiä säkeitä päästeli punakylkirastaskin.
Polulla tuli vastaan lintuharrastajakaksikko, heistä toinen oli varmaankin kaikille mm. taannoisista luontoilloista tuttu toimittaja. Virisi pieni keskustelu siitä, miten vähän tuntuu tänä keväänä olevan lintuja. Liekö kylmä kevät pysäyttänyt muuttajia matkalle.
Karkalin tunnuslintua, pähkinähakkia ei nähty, se kun piilottelee tähän aikaan vuodesta. Sen olemassaolosta kertoivat kuitenkin muutamassa kohdassa nähdyt avatut pähkinät.
Käpytikka näkyi polulla, käpylintuja lensi yli. Käpylintujen pesintä on tähän aikaan jo ohi. Hippiäisiä, puukiipijä, sinitiaisia kuului matkan varrella. Sepel- ja uuttukyyhkyjen matalia huhuiluja kuului myös, niillä oli varmaan alkamassa jo toinen pesintäkierros. Oppaat kertoivat, että kyyhkyt pyöräyttävät pesintäkauden aikana neljäkin pesuetta.
Aika pian saavuttiin retken ensimmäiselle taukopaikalle, aurinkoiselle aukiolle. Evästelyä säesti mm. mustapääkerttu, joka jäikin retken ainoaksi kerttulajiksi.
Retki jatkui vuokkojen, kielojen, pähkinäpensaiden reunustamaa polkua Uudenmaan maakunnan suurimman järven, Lohjanjärven rantaan. Järvellä näkyi kuikkapari ja laulujoutsen, telkkiä.
Reitti kääntyi polulle, jonka varrella aamupartio oli havainnut pikkusiepon ja retkeläisten iloksi pikkusieppo lauloi edelleen hypähtelevää lauluaan lähistöllä. Välillä kuultiin pikkusieppo-peukaloinen -duettoa, jossa peukaloinen kyllä äänevoimakkuudellaan peittosi pikkusiepon. Pikkusieppo olikin ollut monen retkeläisen toivelajilistalla. Kiva että toive toteutui!
Karkalista jatkettiin bussilla runsaan puolen tunnin matka seuraavaan retkikohteeseen, Karnaistenkorpeen. Matkalla näkyi västäräkkejä, kalalokkeja, töyhtöhyyppiä, variksia, naakkoja ja harakka. Retkeilijät tipautettiin bussista Jantoniementielle Karnaistenkorven polun eteläiselle lähtöpaikalle.
Samoja lintuja kuului metsässä kuin aiemminkin, sirittäjiä varsinkin, joskin selvästi aamua vähemmän.
Metsäkirvinen sentään lauloi ja osa ryhmästä näki pikkukäpylinnun. Ahvenalammella pidettiin retken toinen evästauko. Esa ja Petri saivat eränkävijöiden elkein nuotion vaivatta syttymään. Lammella pesii kaakkuri, mutta sitä ei tällä retkellä nähty vaikka lammen ääressä viivähdettiin pitempi tovi makkaroita paistellen ja kuka mitäkin evästellen.
Lammessa oli telkkäpari. Upouudesta laiturista ja lähes T-paitakelistä huolimatta ihmisuimareita ei ollut mutta useampi rantakäärme näkyi uimassa. Vastarannalla näyttäytyi närhi.
Matka jatkui ohi Sorvalammen ja hienojen kallioiden. Lintuparvista ei ollut tietoakaan mutta opastuskyltin mukaan kalliossa näkyi rakoparvi, erikokoisten neliön ja suorakulmion muotoisten kuvioiden verkko.
Mäkistä reittiä mentiin ylös ja alas pitkospuita ja rappusia. Metsäosuus päätettiin Suoniementaipaleen pysäköintialueelle.
Täältä olikin enää lyhyt matka läheisen Kisakallion urheiluopistolle, jossa bussi odotti. Haara- ja räystäspääskyt jäivät retken viimeisiksi lintuhavainnoiksi – ellei bussista loppumatkalla havaittu jotain uutta, ak kun jäi Lohjalle.
Suuret kiitokset hyvästä Hakki-Tringa -yhteistyöstä Hakin Esalle ja Petrille!
Jaana Sarvala