Teksti: Teemu Sirkkala
Kuvat: lintukuvat Teemu Sirkkala, muut kuvat&kuvatekstit Jaana Sarvala
Lauantai-aamuna retkeläisiä kokoontui Kiasman pysäkille tarkoituksenaan lähteä Itäisen-Uudenmaan keväisiä maisemia kohden. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta ei myöskään huonoin; maltillinen tuuli ja lämpötila hieman nolla paremmalla puolen. Matkalta kyytiin hyppäsi useampi henkilö, mukaan lukien toisen oppaan, allekirjoittaneen, joka hyppäsi vielä bussin kyytiin Söderkullan kohdalta. Retkeläisiä oli yhteensä 32, mukaan lukien oppaat, Mikko Savelaisen sekä Teemu Sirkkalan.
Retken ensimmäisenä pysähdyksenä oli Porvoon Tolkkisten Tikkametsä. Tikkametsä oli osalle retkeläisistä jo entuudestaan tuttu, mutta monet kävivät siellä nyt ensimmäistä kertaa. Tikat loistivat tällä kertaa poissaolollaan, mutta jotain lintuja sentään nähtiin. Paikalla pyöri hienosti uuttukyyhky pariskunta, jolla oli selvästi lennosta päätellen jo kevättä rinnassa. Paikalta ynnättiin myös muun muassa useampi peippo, useita mustarastaita, yksinäinen metsähanhi, kaksi tikliä sekä tietysti neljä käpytikkaa. Tikkametsästä käveltiin vielä Tanssisaaren parkkipaikalle, josta näkyi muuttava merihanhi sekä muutamia meri-, harmaa- sekä kalalokkeja.
Tikkametsän jälkeen bussin keula kääntyi kohti Emäsaloa. Emäsalon sillalta näkyi bussin ikkunasta paljon vesilintuja, mutta huurteiset kiikarin linssit vaikeuttivat havainnointia. Telkkiä sekä isokoskeloita huudeltiin näkyvän. Seuraavat vesilinnut löytyivät bussin ikkunasta tukkasotkien muodossa ennen Emäsalon kärkeä sijaitsevalta Edesvikeniltä.
Tasaisessa jonossa retkiporukka selvitti hienosti tiensä kärjen jäisten polkujen ja kallioiden läpi. Aurinko alkoi paistaa ja mieliala nousi.
Emäsalon kärjessä aurinko lämmitti kehoa ja mieltä.
Lintuja näkyi kärjen korkeammalle kalliolle mukavasti. Meren puolelta löydettiin kolme allia, useamman kymmenen merimetsoa, useita telkkiä sekä isokoskeloita, sekä paikallinen merikotka 2.8 kilometrin päästä istumassa luodolla.
Oppaamme Mikko staijaa.
Eniten innostusta herätti kuitenkin useimpien selän takaa männyn latvasta löytynyt naaras pukuinen isokäpylintu. Isokäpylintu istui hienosti hetken aikaa männyn latvassa ja useammalle retkeläiselle lajista tuli elis, onnittelut!
Isokäpylintunaaras.
Pieni osa retkeläisistä lähti uhmaamaan tuulta aivan kärjen kalliolle, josta löytyi hieman lisää vesilintuja. Haahkat lensivät valitettavan kaukana, joten vain muutamat tarkkasilmäiset onnistuivat ne näkemän. Rannan kallioiden tuntumasta lenteli onneksi myös lähellä telkkiä sekä isokoskeloita. Sekä rannasta, että ylempää kallioilta nähtiin myös hiirihaukka.
Jäinen kalliopolku nousuineen ja laskuineen oli haastavaa kuljettavaa. Onneksi tarvittaessa löytyi apukäsiä! Tässä Teemu auttaa Anua.
Emäsalon kärjen jälkeen tehtiin pysähdys Koddervikenin lintutornille, jonka eteen lahdelle kerääntyy hanhia sekä joutsenia ruokailemaan. Koddervikeniltä löytyi muun muassa 66 kanadanhanhea sekä 45 laulujoutsenta.
Teemu kuvaa…
…kanadanhanhia.
Joutsenten ja hanhien seassa oli myös kaksi naurulokkia ja lopulta paikalle eksyi myös kaksi mustavarista.
Mustavaris varisten ja laulujoutsenen seurassa.
Laulujoutsenet lennossa.
Seuraavana oli kahvitauon paikka Kuninkaanportin Shellillä. Kahvitusten aikana oppaat löysivät viereisiltä Kiialan pelloilta lisää töyhtöhyyppiä, kiuruja, kanadanhanhia, kottaraisia sekä joutsenia. Kaukana pelloilla näkyi myös pulmusparvi, jonka vain muutamat onnistuivat näkemään. Shelliltä matka jatkui Kråkötä ja Vessötä kohden.
Kråkön sillan sula oli laaja, jonka takia linnut olivat melko kaukana, mutta bussista nähtiin kuitenkin lisää hanhia ja joutsenia. Kråkön pelloilla nähtiin muutama töyhtöhyyppä, pari närheä sekä nuori merikotka lennossa. Kråkönympyrä ajettiin ympäri ja Kråkön lounaisosassa tarkasteltiin kauempana Emäsalon sillan suunnalla jäällä olleita nuoria merikotkia sekä Runebergin onkimakiveä. Kråkössä olon aikana keli muuttui huonommaksi ja räntää alkoi satamaan.
Tihkusäässä merikotkat erottuivat vain vaivoin.
Kråköstä lyhyen bussimatkan jälkeen päästiin Vessön pelloille, jossa pieni kanadanhanhi parvi ruokaili tien vieressä. Sateessa seisominen kuitenkin kannatti, sillä kauempaa langalta löytyi koiras tuulihaukka. Lintua päästiin katsomaan kivasti kaukoputkilla ja monelle ropsahti vuodenpinna. Tuulihaukkaa ihmetellessä kurki liihotteli luodetta kohden. Tässä vaiheessa päätettiin lähteä jo takaisin Helsingin suuntaan, mutta kiinnostus pulmusten näkemiseen sai aikaan lisä kierroksen Kiialan kautta.
Kiialan itäpuolella peltojen tarkkailu kannatti, sillä pellolta kauempaa nousi ilmaan pulmusparvi, josta ynnättiin yhteensä 43 pulmusta! Hieno parvi, jonka lähes kaikki ennättivät näkemään!
Seisoskelu räntäsateessa asfalttitien laidassa voi olla hyvin kivaa kun näkee monikymmenpäisen pulmusparven:).
Matka jatkui vielä Porvoonjoen vartta pohjoisen suuntaan, jossa Saksalan kohdalla bussista nähtiin hienosti kaksi harmaahaikaraa. Tuorilan kohdalla bussin keula kääntyi Helsinkiä kohden. Isolepinkäinen saatiin bussin ikkunasta viimeiseksi retkilajiksi ja perillä oltiin reilusti ilmoitettua aikataulua ennen. Retken lajimääräksi kertyi 43 lajia.
Kuljettajamme Bjarne.
Allekirjoittanut kiittää kaikkia retkelle osallistuneita mukavasta retkipäivästä!
Teemu Sirkkala