Tringan syksyinen petoretki on jo monena vuonna suuntautunut Virolahdelle. Tällä kertaa retkisuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, sillä Virolahdelta löytyi kesällä 2026 luonnonvaraisten villisikojen kantamaa afrikkalaista sikaruttoa. Sikaruton vuoksi Virolahden alueelle tuli voimaan varotoimenpiteitä, joiden myötä maastossa kulkemista rajoitettiin, ja siten petoretken järjestäminen Virolahdella ei ollut mahdollista. Korvaavaksi retkikohteeksi valittiin Virolahden naapurikunta Hamina ja Haminassa sijaitsevat Saarenvuori, Lupinlahden lintutorni ja Pitkäthiekat.
Haminan petoretki aloitettiin lauantaiaamuna Kiasman edustalta klo 7.00. Retkibussin kyydissä oli yhteensä 20 retkeläistä, kun suuntasimme kohti päivän ensimmäistä retkikohdettamme Saarenvuoren näköalakallioita. Retken oppaina olivat tämän retkikertomuksen kirjoittajan lisäksi Susanna Viukari ja Niko Aarnio.
Sääennusteet olivat luvanneet aamupäivän ajaksi epävakaista säätä, joten olimme tyytyväisiä, kun Haminaan saapuessamme tihkusade loppui ja sää hieman kirkastui. Päivä alkoi vaikuttaa muutonseurantaa ajatellen varsin hyvältä. Saarenvuoren parkkipaikalla saimme tiedon, että lähialueella oli ollut aamun ajan käynnissä hirvenmetsästys. Se ei onneksi haitannut retkisuunnitelmaamme, ja pääsimme ilman suurempia viivytyksiä suuntaamaan kohti Saarenvuoren kallioita, jonne kuljimme hetken matkaa metsätien vartta ja lopun matkaa metsäpolkua. Saarenvuorella meitä oli vastassa kymenlaaksolainen nuori lintuharrastaja Eetu Paljakka, joka ystävällisesti antoi tietoja aamun havainnoista. Hanhia oli mennyt jo useampia satoja ja pikkulinnuillakin oli jonkinlaista muuttoa meneillään.
Saarenvuorelta länteen ja pohjoiseen avautuva maisema soveltuu hyvin syksyisen petolintumuuton seurantaan ja pian löytyivätkin ensimmäiset muuttavat petolinnut: piekana ja kaksi hiirihaukkaa. Havaituksi tuli myös isolepinkäinen, joka nousi hetkeksi taivaalle hätyyttämään urpiaisparvea. Hanhien muuttoparvia erottui pohjoistaivaalla ja useampi parvi ylitti Saarenvuoren suoraan päältä. Valtalajina oli valkoposkihanhi, mutta myös tundrahanhia ja tundrametsähanhia oli parvissa mukana. Katsottavaa oli riittämiin ja retken lajilistalle alkoi tipahdella uusia lajeja kiihtyvään tahtiin.
Saarenvuoren kallioilta avautuu näkymä Salminlahdelle, joka on suojaisa merenlahti Kotkan ja Haminan rajalla. Salminlahdelta huomattiin kaukoputkilla jonkin verran vesilintuja kuten telkkiä ja pari uiveloa. Vesistöä pitkin kulkenut moottorivene nostatti lentoon sotkaparven, joka oli ollut meistä katsottuna lähipuiden katveessa. Parvessa oli vähintään 200 tukkasotkaa sekä kymmenkunta lapasotkaa. Parvesta otetuista kuvista löysimme vuodenaikaan nähden hienona havaintona kaksi punasotkaa. Jonkin ajan kuluttua punasotkakaksikko lensi Saarenvuoren ylitse näyttäytyen hyvin koko retkiporukalle.
Noin puolentoistatunnin havainnoinnin jälkeen yllemme lipui tummempia pilviä, joista alkoi tiputella kevyttä tihkusadetta. Päätimme tehdä pienen kävelyretken läheiselle venerannalle, josta näkisi Salminlahden vesilinnut aiempaa paremmin. Kävelyretken varrelta löytyi tavanomaisen lajiston lisäksi töyhtö- ja hömötiaiset sekä isolepinkäinen. Venerannassa pääsimme näkemään läheltä naaraspukuisen lapasotkan.
Jatkoimme havainnointia Saarenvuoren kallioilta. Lajilistalle pääsimme merkitsemään jo aiemmin mainittujen lajien lisäksi mm. pikku- ja harmaapäätikan, sinisuohaukan ja tiltaltin. Retken päätavoitteita eli petolintuja muutti harvakseltaan, ja osa muuttajista lensi matalalta suoraan ylitsemme. Näin ollen pääsimme ihmettelemään mm. eri piekanayksilöiden pyrstövyön kuviointeja. Hyvin nähdystä tai kuvatusta pyrstövyöstä on mahdollista määrittää piekanan sukupuoli ja ikä.
Saarenvuorella vietetty aamupäivä oli kulunut nopeasti. Päätimme siirtyä seuraavaan retkikohteeseemme Lupinlahden lintutornille, joka on suotuisa kohde mm. lepäilevien vesilintujen tarkkailuun. Lupinlahden tornilla näimmekin joitain satoja tukkasotkia, haapanoita ja harmaasorsia. Uusi laji retkilistalle oli muiden vesilintujen seassa kellutellut mustalintu. Tilhet olivat saapuneet aivan viime päivinä eteläiseen Suomeen ja tornin ylitti useita kaakkoisiin ilmansuuntiin lentäneitä tilhiparvia. Lupinlahdella ollessamme saimme tiedon, että Eetu oli löytänyt kotimatkansa varrelta Reitkallin pelloilta lyhytnokkahanhen, joka aiheutti välittömästi keskustelua bongaamismahdollisuudesta. Alustavasti bongaus kuulosti hyvältä ajatukselta. Päätimme kuitenkin ensin käydä katsastamassa, alkuperäisen retkisuunnitelmamme mukaisesti, Pitkienhiekkojen lintutilanteen.
Pitkillehiekoille oli Lupinlahdelta vain muutaman minuutin ajomatka, joten olimme pian hiekkarannalla asettamassa kaukoputkia katseluvalmiuteen. Kesäkaudella Pitkillähiekoilla olisi runsaasti uimareita, mutta nyt viilennyt syksysää oli tyhjentänyt rannan muista ihmisistä. Ensihavaintonamme pääsimme seurailemaan lähes tyynellä lahdella uinutta talvipukuista mustakurkku-uikkua. Kokovertailu silkkiuikkuun oli mahdollinen, sillä myös joitain silkkiuikkuja oli rannan tuntumassa kalastelemassa. Saarenvuorella ja Lupinlahdellakin nähtyjä lapasotkia löytyi täältäkin kahden yksilön verran.
Aamupäivällä pohjoisista ilmansuunnista puhaltanut kevyt tuuli tuntui tyyntyvän täysin. Tilhiparvia eteni jatkuvasti rantalinjaa seuraten kaakkoon ja kiivaasti sirittäviä hippiäisparvia vaelsi rantapuiden latvuksissa niin ikään kaakkoisiin ilmansuuntiin. Seesteisen tunnelman rikkoi apuopas Nikon huudahdus, jonka mukaan mahdollinen muuttohaukka oli näkyvillä jossain vastarannan saarien suunnalla. Meistä kohtisuoraan poispäin lentänyt jalohaukka alkoi pian kaarrella ja määrittyi hienoksi nuoreksi muuttohaukaksi. Pitkäthiekat oli osoittautunut mainioksi retkikohteeksi.
Retken viimeiseksi etapiksi oli valittu Reitkallin pellot. Reitkallissa oli odotettavissa hanhiparvi, josta hyvällä onnella voisimme löytää Eetun paria tuntia aiemmin siellä havaitseman lyhytnokkahanhen. Reitkalliin saapuessamme näimme jo kaukaa sänkipellossa ruokailleen pienen laulujoutsenparven. Lähemmäksi päästyämme pystyimme havaitsemaan joutsenten seurasta myös vajaan sadan linnun suuruisen hanhiporukan. Bussista noustuamme meni vain hetki, kunnes lyhytnokkahanhi saatiin parvesta näkyville.
Vaaleaselkäinen yksilö oli helppoa löytää tundrametsähanhien ja tundrahanhien seasta. Katselimme parven hanhiyksilöitä hyvän tovin, ja pian parvesta löytyi toinenkin, ensimmäisenä löytynyttä lyhytnokkaa selvästi tummempi yksilö. Parvesta saatiin määritetyksi myös useampi lähes koko-oranssin nokan omaava taigametsähanhi. Bongauslenkki Reitkalliin onnistui ennakko-odotuksia paremmin.
Haminan petoretki oli saatu päätökseen ja oli kotimatkan aika. Retken lajimääräksi saimme varsin mukavat 77 lajia. Kiitokset kaikille osallistujille!
Juha Ojala
Haminan petoretken lajilista:
1. Kyhmyjoutsen 27. Jalohaikara 53. Punakylkirastas
2. Laulujoutsen 28. Harmaahaikara 54. Tiltaltti
3. Tundrahanhi 29. Merikotka 55. Hippiäinen
4. Lyhytnokkahanhi 30. Sinisuohaukka 56. Pyrstötiainen
5. Tundrametsähanhi 31. Kanahaukka 57. Sinitiainen
6. Taigametsähanhi 32. Varpushaukka 58. Talitiainen
7. Kanadanhanhi 33. Hiirihaukka 59. Kuusitiainen
8. Valkoposkihanhi 34. Piekana 60. Töyhtötiainen
9. Haapana 35. Muuttohaukka 61. Hömötiainen
10. Harmaasorsa 36. Nokikana 62. Puukiipijä
11. Tavi 37. Kalalokki 63. Isolepinkäinen
12. Sinisorsa 38. Harmaalokki 64. Närhi
13. Jouhisorsa 39. Merilokki 65. Harakka
14. Punasotka 40. Kesykyyhky 66. Naakka
15. Tukkasotka 41. Sepelkyyhky 67. Varis
16. Lapasotka 42. Harmaapäätikka 68. Korppi
17. Alli 43. Palokärki 69. Kottarainen
18. Mustalintu 44. Käpytikka 70. Pikkuvarpunen
19. Pilkkasiipi 45. Pikkutikka 71. Peippo
20. Telkkä 46. Niittykirvinen 72. Viherpeippo
21. Uivelo 47. Tilhi 73. Vihervarpunen
22. Tukkakoskelo 48. Rautiainen 74. Urpiainen
23. Isokoskelo 49. Punarinta 75. Käpylintulaji
24. Silkkiuikku 50. Mustarastas76. Punatulkku
25. Mustakurkku-uikku 51. Räkättirastas 77. Keltasirkku
26. Merimetso 52. Laulurastas