Jo ajomatka Pärnäisten satamaan antoi ensimakua alkavasta retkestä: sää vaihteli kirkkaasta auringonpaisteesta tiheään sumuvaippaan. Sää oli ollut ja oli edelleen vuodenaikaan nähden hyvin lämmintä, lisäksi tuuli kävi etelän suunnalta. Varsinaisia muuttoryntäyksiä ei tänä vuonna ole vielä oikein ollut Utössä. Sääennuste näytti selkeää keliä Utön yhteysaluksen matkalle, mutta Pärnäisissä vastassa oli täysin pilvinen taivas, ja sumu tiivistyi entisestään lähtöhetken lähestyessä. Samaiseen alukseen nousi myös BirdLife Keski-Suomen retkiryhmä, joka matkasi kanssamme samaan määränpäähän. Pääsimme laivaan hyvissä ajoin, ja odotellessamme ehdimme tehdä jo muutaman havainnon sumuverhon läpi: yksi hiirihaukka muutti pohjoispuolitse ja hetkeä myöhemmin mehiläishaukka otti suunnan kohti etelää. Nämä havainnot tehtiin kuitenkin liian varhain päätyäkseen viralliselle lajilistalle, jonka oli sovittu alkavan vasta aluksen irrotessa laiturista.
Alkumatkasta sumu sankkeni entisestään, ja näkyvyys kutistui pahimmillaan vain muutamiin satoihin metreihin. Lintuhavainnot olivat aluksi tiukassa: kiikareihin tarttui ainoastaan jokunen kyhmyjoutsen, merimetso ja kalalokki. Lisäksi muutama kuikka pyyhkäisi nopeasti aluksen ohi kadoten pian harmauteen. Moni päättikin tässä vaiheessa siirtyä laivan alakertaan lounaalle.
Sumu raottui hieman ennen Nötön pysähdystä, josta listalle saatiin silkkiuikku, ja lähistölle oli kerääntynyt myös pienehkö joukko telkkiä. Aspön satamastoppi toi täydennystä punatulkusta ja harmaahaikarasta. Jurmoa lähestyttäessä vedestä löytyi vajaan kymmenen koirashaahkan parvi, jonka seasta erotettiin yksi riskilä – tämä havainto jäi valitettavasti monelta näkemättä. Sen sijaan Jurmon satamassa saaren yllä kaarteli kaksi kapustarintaa, jotka useimmat onnistuivat havaitsemaan, vaikkakin verrattain kaukaa. Samalta paikalta bongattiin myös kohtalaisen suuri tukkasotkaparvi. Välisatamien välisellä osuudella havaintolista karttui muun muassa muutamalla pilkkasiivellä, nauru- ja merilokeilla, kanahaukalla sekä Utön lähestyessä tihenevillä merikotkahavainnoilla. Lisäksi näimme useita harmaahylkeitä, joista ensimmäisen jo pian Pärnäisistä lähdettyämme.
Merimatkan aikana meidät tavoitti tieto, että Utöstä oli samana päivänä löytynyt taigauunilintu, joka oli nähty viimeksi reilu tunti ennen saapumistamme. Innokkaimmat opettelivat jo linnun kutsuääntä valmistautuen etsintöihin. Päätimme kuitenkin viedä ensin matkatavarat huoneisiin ja kokoontua hotellin edustalla, sillä mukana oli runsaasti Utön-ensikertalaisia. Kun lopulta pääsimme taigauunilinnun aiemmalle löytöpaikalle, toinen ryhmä oli jo paikalla ja ehtinyt havaita linnun. Saapuessamme se teki kuitenkin katoamistempun eikä suostunut enää näyttäytymään, vaikka yritimme etsiä sitä hämärän tuloon saakka.
Pyörähdimme vielä majakalla esittelemässä seuraavan aamun muutonseurantapaikan. Taigauunilinnun piilopaikalla pyöri useita hippiäisiä, tiltaltteja, järripeippo, sinitiainen sekä mustarastaita, ja lepikossa rätisi peukaloinen – itse pääkohde pysyi kuitenkin sitkeästi piilossa. Pitsabuffetin jälkeen pidetyssä iltahuudossa kirjasimme ensimmäisen retkipäivän saaliiksi 37 lajia.
Perjantai ja toinen retkipäivä valkeni pilvisenä. Aamun lähtöajaksi oli sovittu klo 7.00, ja suunnaksi otettiin majakka muutonseurantaa varten. Juuri kun olimme lähdössä liikkeelle, huomasin hotellin maston vierestä kaartavan sarvi- tai suopöllön. Lintu katosi saman tien näkyvistä eikä sitä valitettavasti enää löydetty.
Matka jatkui majakalle, jossa totesimme näkyvyyden merelle varsin heikoksi: sumu rajoitti näkyvyyden noin neljään kilometriin, eikä varsinaista muuttoa ollut käynnissä. Itäniityn suunnalta löytyi kuitenkin naaraspukuinen sinisuohaukka ja pian toinenkin. Ne pelästyttivät Eteläkärjestä lentoon koirasteeren, joka lensi komeasti editsemme länteen Puolustusvoimien alueelle.
Majakan edustalla kellui pari sataa telkkää, kolme harmaasorsaa ja haapanoita; kauempana erottui runsaat sata haahkaa. Niukan muuton ja huonon näkyvyyden vuoksi porukkaa alkoi valua takaisin hotellille aamupalalle. Lopulta jäin majakalle yksin, jolloin merellä lensivät retken ainoat kaksi mustalintua.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme ensimmäiselle varsinaiselle kävelyretkelle tervalepikköön ja koululle. Metsikössä rätisi muutama peukaloinen ja puissa hyöri hippiäisiä.
Matkalla kohti Itäniittyä kuulimme Keski-Suomen ryhmän kompanneen niityltä lentoon useita jänkäkurppia. Meillä ei ollut tarkoitusta kompata märkää niittyä ja häiritä lepääviä lintuja. Pysähdyimme hetkeksi “raripuskalle”, jossa pyöri mukavasti muutamia urpiaisia ihasteltavinamme. Itäranta sitä vastoin oli yhtä tiltalttia lukuun ottamatta täysin tyhjä, ja vedenpinta oli niin korkealla, ettei lietettä ollut lainkaan näkyvissä. Matka jatkui hautausmaan taakse rantaan, mutta sieltäkään ei uusia havaintoja herunut – hiljaista oli. Iltapäiväretken kohteina olivat jäteaseman tie sekä Eteläkärki. Linturintamalla hiljaisuus jatkui, ja kävely muuttuikin enemmän maisemien ihailuksi. Sekin oli ehdottomasti arvokasta, etenkin ensikertalaisille. Päivällisellä tehdyssä iltahuudossa retkilajien määräksi saatiin kahden retkipäivän saldoksi 54 lajia.
Lähdin vielä päivällisen jälkeen katselemaan ja kuvaamaan tähtitaivasta, ja pimeydestä kuuluikin muutamia punakylkirastaan lentoääniä. Päivän paras lintuhavainto odotti kuitenkin kylänraitilla: maassa istunut kehrääjä lähti lentoon sitä lähestyttäessä. Löysin linnun hiekkatieltä vähän matkan päästä uudelleen ja laitoin viestin retkiryhmälle. Ennen kuin kukaan ehti paikalle, kehrääjä nousi jälleen siivilleen ja katosi. Tuomo saapui avuksi, ja hetken etsinnän jälkeen lintu löytyi taas hiekkatieltä läheltä alkuperäistä paikkaa. Se kuitenkin kaikkosi lopulta, kun yhteysaluksen saavuttua matkustajia alkoi kulkea enemmän kylänraitilla.
Lauantaiaamuna kokoonnuttiin jälleen seitsemältä hotellin ulkopuolella. Porukkaa odotellessa yli lensi muutama rautiainen. Tällä kertaa suuntasimme seuraamaan muuttoa luotsiasemalle. Sää oli edelleen hieman sumuinen ja hiljainen, mutta aamun ilahduttavimman havainnon teki Jaana, joka löysi lähiluodolta valkoviklon – näin saatiin yksi Tringa-lajikin listalle. Aamupäiväretki noudatteli pitkälti perjantain reittiä. Yön aikana saareen oli saapunut jonkin verran lisää pikkulintuja, lähinnä talitiaisia, urpiaisia ja vihervarpusia. Itäniityllä kuultiin ylilentävä tikli, hemppoja ja kiuruja sekä nähtiin muutamia haarapääskyjä, sinisuohaukka ja retken ensimmäiset kuusitiaiset. Männiköstä pöllähti lentoon lehtokurppa. Hautausmaan takana rannassa tarkkailtiin pitkään kaukaisella luodolla ollutta kahlaajaa, joka määritettiin lopulta kapustarinnaksi.
Iltapäiväretki aloitettiin reilun tunnin staijilla eli muutonseurannalla hotellin viereisellä kalliolla osan porukasta ollessa majakkakierroksella. Havainnot jäivät vähiin: näimme vain yhden muuttavan kuikan ja muuten niukasti liikehdintää. Yksi meressä uinut snorklaaja sentään merkittiin muistiin, ja tapasimme hänet myöhemmin koulun tervalepikossa. Porukka harveni pikkuhiljaa Itäniittyä lähestyttäessä. Piipahdimme raripuskalla ja palasimme hautausmaan kautta jäteaseman tielle. Kierroksen parhaaksi retkilajiksi jäi yksi kottarainen. Päivällisellä iltahuudossa retkilajimääräksi saatiin 64 lajia.
Päivällisen jälkeen muutama sitkeä sissi lähti vielä etsimään kehrääjää, kuuntelemaan punakylkirastaita ja ihailemaan kirkasta tähtitaivasta. Näistä toteutui vain viimeisin: ihailimme kirkasta ja selkeää tähtitarhaa pitkän tovin Itäniityn laidalla ja näimme useita tähdenlentojakin.
Paluumatkalla yritimme tähystää vielä kehrääjää, mutta tuloksetta. Seuraavana aamuna kuulimme siis kahden muun retkeläisen kuitenkin nähneen kehrääjän edellisiltana kylätien varrella.
Sunnuntaiaamu valkeni edeltäjiään selkeämpänä, ja suuntasimme jo ennen auringonnousua majakalle. Näkyvyys merelle oli huomattavasti parempi.
Merellä liikkui lähinnä yksittäisiä lintuja tai pieniä parvia; runsaimpina näyttäytyivät haahkat ja telkät. Sain kaukoputkeen muutamaan otteeseen lennossa olleita alleja, mutta kukaan muu ei ehtinyt niitä havaita – linnut menivät niin kaukana, ettei niitä erottanut kiikarilla. Tuomo huomasi eteläkärjessä muuttavan petolinnun, joka määrittyi lopulta nuolihaukaksi. Osan porukasta jo poistuttua huomasin kahden ruokin kiitävän länteen. Tuomo ehti saada ne hetkeksi näkyviin, joten listalle saatiin uusi laji. Aamustaiji jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä piti rientää aamupalalle ehtiäksemme vielä viimeiselle lyhyelle kierrokselle ennen aluksen lähtöä klo 12. Edellispäivänä tapaamamme snorklaaja oli järjestämässä kylällä vedenalaista maailmaa esittelevää lyhytelokuvaesitystä, jota moni retkeläisistä menikin katsomaan. Elokuva sai katsojilta vahvan suosituksen.
Retken ainoa sade osui aamupäiväretken kohdalle. Kierrokselta Itäniityllä ei jäänyt havaintovihkoon ihmeempiä havaintoja, mutta vesisateen seasta hautausmaan luota siivilleen nousi yksi uuttukyyhky. Sitten olikin jo aika palata hotellille, pakata varusteet ja suunnata satamaan. Yhteysalukselta käsin havaittiin jo ennen irtautumista lukuisia muuttavia kuikkia, joita näkyi myös matkan alkutaipaleella. Myötätuulessa aluksen kannella oli ajoittain suorastaan lämmin. Matkan parhaat hetket koettiin Jurmon satamassa, jossa näimme kaksi jalohaikaraa ja kaksi hiirihaukkaa, sekä Nötössä, josta saatiin retkilajilistalle vielä keltasirkku. Korppoota lähestyttäessä taivaalle ilmestyi lukuisia petolintuja ottamaan korkeutta: noin 20 hiirihaukkaa ja hieman vähemmän merikotkia.
Pärnäisten satamassa oli aika vetää retki pakettiin. Kokoonnuimme käymään läpi havainnot, laskemaan lajimäärä ja palkitsemaan retkilajiveikkauksen voittajan. Veikkauksessa oli sovittu säännöksi, että listalle hyväksytään lajit, jotka on havainnut vähintään kaksi retkeläistä – näitä kertyi yhteensä 69 lajia. Tiukan kisan voittajaksi julistettiin Kristiina. Mikäli mukaan lasketaan myös vain yhden henkilön havaitsemat lajit sekä ennen laivan lähtöä torstaina nähty mehiläishaukka, kohosi kokonaislajimäärä hienoon 76 lajiin.
Kiitokset mukavalle retkiryhmälle! Välillä oli hieman haasteita, mutta joustavuuden avulla niistäkin selvittiin. Retki ei olisi onnistunut ilman Jaanan suurta panosta, kiitos jälleen kerran sujuvista järjestelyistä! Lämmin kiitos myös Jorma Tenovuolle arvokkaista vinkeistä sekä muille saaressa olleille lintuharrastajille!
Tuomas Kervinen
Retkellä havaitut lajit:
- Kyhmyjoutsen
- Hanhilaji
- Haapana
- Harmaasorsa
- Tavi
- Sinisorsa
- Tukkasotka
- Haahka
- Alli
- Mustalintu
- Pilkkasiipi
- Telkkä
- Tukkakoskelo
- Isokoskelo
- Teeri
- Kuikka
- Silkkiuikku
- Merimetso
- Jalohaikara
- Harmaahaikara
- Mehiläishaukka
- Merikotka
- Sinisuohaukka
- Kanahaukka
- Varpushaukka
- Hiirihaukka
- Tuulihaukka
- Nuolihaukka
- Kapustarinta
- Jänkäkurppa
- Lehtokurppa
- Valkoviklo
- Naurulokki
- Kalalokki
- Selkälokki
- Harmaalokki
- Merilokki
- Ruokki
- Riskilä
- Uuttukyyhky
- Huuhkaja
- Sarvi-/suopöllö
- Kehrääjä
- Käpytikka
- Kiuru
- Haarapääsky
- Niittykirvinen
- Västäräkki
- Peukaloinen
- Rautiainen
- Punarinta
- Mustarinta
- Räkättirastas
- Laulurastas
- Punakylkirastas
- Kulorastas
- Tiltaltti
- Hippiäinen
- Harmaasieppo
- Kuusitiainen
- Sinitiainen
- Talitiainen
- Pähkinähakki
- Varis
- Korppi
- Kottarainen
- Peippo
- Järripeippo
- Viherpeippo
- Tikli
- Vihervarpunen
- Hemppo
- Urpiainen
- Punatulkku
- Keltasirkku
- Pajusirkku