Torstai 28.9.
Tringan syysretki Punkaharjulle ja Parikkalaan potkaistiin käyntiin torstaina 28.9., kun pikkubussillinen retkiporukkaa suuntasi Kiasman perinteiseltä tilausajopysäkiltä kohti Itä-Suomea. Pakollisen kahvitauon jälkeen ensimmäinen varsinainen lintuperusteinen pysähdys tehtiin puoliltapäivin Joutsenon Konnunsuon avarissa maisemissa. Täällä nähtiin retken ensimmäiset petolinnut, kun peltoaukealta löytyi mm. kaksi sinisuohaukkaa ja 2-3 merikotkaa. Kahlaajista paikalla oli vielä hieman töyhtöhyyppiä ja suokukkoja. Kiuruja löytyi puolensataa ja paras laji oli hetkeksi tornin viereisiin koivuihin patsastelemaan pysähtynyt valkoselkätikka.
Imatralla pidetyn lounastauon jälkeen jatkettiin kohti Parikkalaa, missä pari päivää paikallisena olleen tiibetinhanhen oli sovittu odottelevan porukkamme saapumista. Ja niinhän se odottelikin kiltisti Kullinsuon peltoaukealla muiden hanhien seassa – mutta pomppasi tietysti siivilleen sillä sekunnilla, kun automme oli saatu pysäytettyä peltotien reunaan. Noh, osa porukasta ehdi linnun nähdä jo tässä vaiheessa joten kuten ja uusia yrityksiä oli luvassa seuraavina päivinä. Tästä jatkettiin Siikalahden opastuskeskuksen parkkipaikalle, minkä viereiseltä pellolta löytyi mukavasti sekä kaksi lyhytnokkahanhea että pikkujoutsen laiduntamasta. Sitten ajeltiin illaksi Punkaharjun puolelle Tynkkylän lomakylään, missä kaikkia hemmoteltiin hienolla illallisella ja muutamia myös viikonlopun ensimmäisellä saimaannorppahavainnolla sekä muuttavilla kaakkuriparvilla.
Perjantai 29.9.
Koska majapaikkamme sijaitsi sekä norppavesien äärellä että Saimaan syksyisen arktikareitin varrella, ensimmäiset aamutunnit vietettiin rantalaiturilla näitä kahta luonnonilmiötä seuraten. Keli oli tuhnuinen ja aluksi oli hämärää, mutta se ei estänyt tekemästä muutamaa nopeaa saimaannorppahavaintoa ja arktikaakin nähtiin hieman: pilkkasiipiä muutti tai kierteli ainakin 50, yksi 19 sepelhanhen parvi näyttäytyi ja muutama kaakkuri, alli ja mustalintu onnistuttiin myös näkemään.
Ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen suuntasimme sitten toisenlaisille lintupaikoille, ensiksi metsiin. Kiemurrellessamme pikkuteitä pitkin kohti Parikkalan takametsiä jouduimme pysähtymään, kun metsokukko istui keskellä soratietä. Sitä saatiin katsella rauhassa matkan päästä, kunnes se pölähti matkoihinsa.
Seuraavalla pysähdyksellä jalkauduttiin hieman pitemmäksi aikaa kuusikoiden kätköihin, kohdelajia etsiskellen. Sitten seuraan liittyi myös luontokuvaaja ja metsiensuojelija Hannu Siitonen, eikä kestänytkään kauaa kun kohdelajimme kuukkeli ilmaantui kuusikon kätköistä ilahduttamaan retkeläisiä. Etelän kuukkeleille epätyypillisesti linnut olivat varsin kesyjä ja niitä saatiin ihastella mukavasti.
Kuukkelimetsän jälkeen suuntasimme Parikkalaan lounaalle ja seuraavaksi otettiin toinen yritys tiibetinhanhen kanssa: se oli jälleen paikalla mutta malttoi tälläkin kertaa pysyä vain hetken aloillaan, ennen kuin pellon hanhiparvi jälleen vaihtoi maisemaa – eipä ole kovin kummoinen poseeraaja tämä hanhi. Vaikka hanhien muutto oli selvästi myöhässä, Parikkalan pelloilla oli nähtävillä erikokoisia hanhiparvia pitkin matkaa. Loppupäiväksi suunnattiin sitten Parikkalan pohjoisosien lintuvesille ja pelloille. Tuhansien valkoposkihanhien ohella nähtiin jalohaikara Pohjanrannassa ja jonkin verran petolintuja, joista erityisesti mainittakoon isossa haavassa kuherrellut merikotkakaksikko.
Lauantai 30.9.
Aamu avattiin jälleen rantalaiturilla mökkikylän rannassa norppia ja arktikaa tähystellen. Saimaannorppa kävi jälleen näyttäytymässä. Vesilintuja nähtiin myös, lukuisimpina niistä tällä kertaa kaakkurit, joita laskettiin muutolla melkein sata (97 m). Neljä lapasorsaa, lapasotkakoiras ja 39m tukka/lapasotkaa nähtiin myös. Arktinen hanhimuutto ei käynnistynyt tänäkään aamuna, mutta 70 paikallisen kanadanhanhen porukka piti meteliä. Ehkä eniten hämmennystä aiheutti kuitenkin koirasteeri, joka laskeutui veteen Saimaan selälle retkeläisten edessä! Tosin pysähdys vedessä ei ollut pitkä, sekunnin tai kaksi, ja taisi siinä olla heti kivi vedenpinnan alla laskeutumisalustana, mutta silti näky oli erikoinen.
Aamiaisen jälkeen suunnattiin ensin metsään pyyn verran ja sitten suunnattiin Punkaharjulle, sille varsinaiselle harjulle siis. Punkaharjun ohittavalla maantiellä on nimittäin hyvä maantielevike, mistä avautuu avara näkymä Puruvedelle ja paikkaa käytetäänkin yleisesti syksyiseen arktikaseurantaan. Vaikka päivä ei ollutkaan erityisen hyvä arktikapäivä, näimme tästä kuitenkin joitakin satoja hanhia ja vesilintuja muutolla, mm. jouhisorsia, alleja ja kuikkia. Mukana menossa oli myös Etelä-Savon lintutieteellisen yhdistyksen Orioluksen porukkaa, olihan yhteishavainnointipäivä.
Ennen lounastaukoa kävimme yrittämässä retken lajilistalle pähkinähakkia, mutta laji ei silloin vielä ollutkaan yhteistyöhaluinen, vaan vaati toisen käynnin paikalla lounaan jälkeen – ja silloin hakkeja nähtiinkin yhteensä viisi. Sitten oikaistiin taas Parikkalan puolelle, missä ilta oli tarkoitus päättää Siikalahden lintutornilla. Sitä ennen pysähdyttiin kuitenkin Tetrisuon pelloilla, missä 380 kurjen lisäksi kierteli monenlaisia petolintuja ja 500 järripeippoa. Ilta päättyi hanhien ja vesilintujen ihailuun Siikalahdella, mistä löytyi muun muassa pikkujoutsen ja viisi lapasotkaa.
Sunnuntai 1.10.
Lähtöpäivänkin aamu vietettiin mökkikylän rantalaiturilla. Runsain muuttaja tänään oli haapana, joita muutti yhteensä 520 ja lisukkeena oli mm. 62 allia ja 80 määrittämätöntä vesilintua. Aamiaisen jälkeen kiittelimme mökkikylän väen herkullisista ruoista ja hyvistä majoituksista ja suuntasimme vähitellen kohti etelää. Tosin kovin kauas ei päästy, kun pääsimme jälleen töllistelemään metsoa tienvarresta – ja tarkemmin katsoen niitä löytyi metsän puolelta piennarta yhteensä kolme.
Parikkalassa kävimme katsomassa kirkonkylällä viihtynyttä pähkinänakkelia ja samoilla nurkilla kierteli myös neljä pyrstötiaista. Siikalahdella piti tietenkin käydä vielä kerran: patotien lintulavalta nähtiin vielä myöhäinen mehiläishaukka, jalohaikara patsasteli lahdella ja allinaaras puljasi pienessä avovesilätäkössä ihan retkeläisten edessä. Viimeinen varsinainen retkikohde oli sitten Rautjärven kunnan puolella oleva Hiitolanjoki, mistä löytyi onnekkaasti vielä virtavästäräkki Lahnasenkoskelta, missä kuohuu nykyään komea koski kun joella aiemmin olleet vesivoimalat on purettu pois.
Tämän jälkeen ohjelmassa oli enää paluumatka takaisin Helsinkiin. Lintuja oli näkynyt mukavasti, säät olivat vaihtelevia, norpat varsin nopealiikkeisiä, ruoat ja majoitukset ensiluokkaisia.
Kiitos Anterolle sujuvista kuljetuksista ja retkeläisille hyvästä retkiseurasta! Syksyllä 2024 uudestaan!
Kirjoitti retken opastanut Harri Hölttä
Muutama retkipalaute:
Opas oli ihan mahtava. Hän sai aikaiseksi ryhmähenkeä jo etukäteen perustamalla WA-ryhmän. Mahdollisuuksia bongaukseen oli auringonnoususta myöhäiseen iltaan. Norppa jäi minulta bongaamatta, kun nukuin sinä aamuna pidempään. Toivottavasti retki tulee uudelleen, jotta monet muutkin saavat kokea saman. Suosittelen lämpimästi Harri-opasta, Tynkkylän lomakeskusta ja pikkubussia. Antero taipui taas moneen ja taisi itse bongata ne kolme ukkometsoa tien laidalla ja jarrut pohjaan plus peruutus siinä kohtaa… En kyllä keksi yhtään miinusta reissuun…Eli täyden kympin bongausmatka!
_______________
Itä-Suomen retki oli yksi parhaista retkistä mihin olen osallistunut. Majoitus kerrassaan hulppea ja ruokailut Tynkkylän lomaniemessä loistavat. Opastus erinomainen ja Harri oli hyvin suunnitellut käyntikohteet ja niihin mentiin sujuvasti sään mukaan soveltaen. Antero kuskasi meitä loistavasti paikasta toiseen ja pikkubussi toimi hyvin tällä reissulla. Ei mitään moitittavaa, päinvastoin suuri kiitos Harrille suunnittelusta ja opastuksesta. Ja huumori kukki hyvin reissussa, mikä sekin on tärkeä asia.
Mahtava reissu kaikenkaikkiaan!