Luonnontieteellisen museon sisääntuloaulalle leviteltiin juuri punaista mattoa kun tringalaiset kokoontuivat paikalle. Ihan mukiinmenevä tervetulotoivotus meille! Oppaamme, eläintieteellisen yksikön intendentti, linnustonseurantatiimin vetäjä Jari Valkaman johdolla siirryimme aluksi kokoushuoneeseen, jossa Jari kertoi museon kokoelmista ja lintujen rengastuksesta. Saimme tietää, että museon alati karttuvissa kokoelmissa on yli 9 miljoonaa eläinnäytettä. Vaikka museon kellarikerrosten lonkerot ulottuvat kauas itse rakennuksesta, museolla on kova tilapula.
Lintunäytteitä museolla on noin 40 000. Vain pieni osa näistä on täytettyjä lintuja. Lintuja säilötään ja säästetään pääosin nahkoina, luustoina ja dna-näytteinä.
Lintujen rengastus alkoi Suomessa jo viime vuosisadan alussa, kun J.A. Palmen tilasi Saksasta v. 1912 2000 rengasta, joilla oppilaineen alkoi rengastaa lintuja. Ensimmäinen Suomessa rengastettu lintu oli Oulussa 2.2.1913 rengastettu talitiainen. Talitiainen onkin Suomen eniten rengastettu laji, jo 1,2 miljoonaa talitinttiä on saanut renkaan koipeensa. Lintuja on rengastettu yhteensä yli 12,3 miljoonaa. Viime vuosi oli tähänastinen ennätys, lähes 300 000 rengastusta.
Aktiivisia rengastajia Suomessa toimii runsaat 500. Lisää tarvittaisiin! Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Suurin osa rengaslöydyistä tulee Euroopasta. Ääripäitä edustavat mm. Huippuvuorilla havaittu merisirri ja Etelä-Afrikasta löytynyt kalatiira. Rengastukset ovat tuoneet tietoa lintujen iästä. Suomen vanhin tiedetty lintu on 34 v 11 kk:n ikäinen etelänkiisla. Kakkosena lähes yhtä vanha maakotka, 34 v 8 kk. Top 10:ssä on lokkeja, tiiroja, ruokkilintuja, kaksi kotkaa.
Mielenkiintoisen alustuksen jälkeen seurasimme Jaria kokoelmahuoneisiin. Isojen tarkasti nimikoitujen kaappien vetolaatikoista paljastui kymmenittäin ja sadoittain lintujen nahkoja.
Valitettavan monen linnun tiedoissa mainittiin kuolinsyynä törmäys autoon tai rakennukseen.
Retkeläiset olivat toivoneet näkevänsä mm. kokoelman suurimman ja pienimmän linnunmunan, ja moni halusi ja sai vihdoinkin nähdä närhen munat, joita moni ei olekaan nähnyt.
Kahdella retkeläisellä oli aivan erityinen toive. Pinjan isosetä ja Kerkon isoisosetä Vilho Hiilto oli kerännyt munia ennen ensimmäistä maailmansotaa Vanhankaupunginlahden ympäristöstä. Setä kuoli jatkosodassa v. 1941. Suku lahjoitti satoja munia museolle 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Pinja oli jo etukäteen kysynyt minulta, voisiko näitä munia retkellämme nähdä. Välitin pyynnön Jarille ja hän olikin kokoelmista näitä löytänyt säntillisesti nimikoiduissa pikku laatikoissa.
Kaksi tuntia Luonnontieteen museon uumenissa vierähti nopeasti. Se punainen matto taisikin olla jollekin toiselle seurueelle, koska museossa kierteli palatessamme julkiselle puolelle juhlavasti pukeutuneita kuohujuomaa siemailevia ihmisiä. Jari päätyikin ohjaamaan meidät ulos museosta takakäytävien kautta.
Suuret kiitokset Jari Valkamalle opastuksesta!
Kirjoitti ja kuvat otti Jaana Sarvala