Pienen retkeläisten määrän ihmettelyn jälkeen bussi lähti liikkeelle Kiasmalta normaaliin tapaan muutamaa minuuttia yli seitsemän. Kun vielä matkalta poimittiin muutama retkeläinen lisää, niin oli koko porukka kasassa: kuski Antero, oppaat Aleksi Mikola ja Juho Tirkkonen sekä 42 retkeläistä.
Perinteiseen tapaan bussi suuntasi suoraan Hankoon, ja siellä neljän tuulen tuvalle. Viileä, kirkas aamu pienellä pohjoistuulella höystettynä ei suuresti suosinut näkyvän aamumuuton havaitsemista. Joitakin vihervarpusia ja peippoja taivaalla näytti olevan ja niiden ääniä kuului aina välillä. Ohi lensi ja itäpuolen hiekkarannalle laskeutui kahden kahlaajan porukka, jotka määritettiin nuoriksi kapustarinnaksi ja tundrakurmitsaksi. Lähirannoilla pyöri västäräkkejä ja keltavästäräkkejä sekä kivitaskuja, joita päästiin katselemaan mukavassa aamuvalossa. Myös pari luotokirvistä tuli pyörimään rantakallioille kovasti huudellen, mutta ne eivät maassa esittäytyneet kuin lyhyesti. Haarapääskyjä pörräili mukava parvi, mukanaan ainakin muutama räystäspääsky sekä yksi törmäpääsky. Petolinnuista paikallisena oli meren puolella jokunen merikotka, ja taivaalla muutti läntisiin kymmenisen varpushaukkaa, pari hiirihaukkaa ja yksi sinisuohaukka sekä jokusia lajiryhmätasolle jääneitä petoja.
Puoli yhdentoista aikaan siirryttiin Täktomin Golfille seuraamaan petolintumuuttoa. Petomuutto nousi harmittavan korkealle ja määrät eivät olleet suuria, mutta parin tunnin aikana havaittiin kuitenkin useita lajeja: paikallisia saalistelevia tuulihaukkoja ja sinisuohaukka nähtiin lähempääkin sekä muutama lähempää ohi vilahtanut varpushaukka, ja korkeammalla taivaalla muutti varpushaukkoja (10), hiirihaukkoja (8), sinisuohaukka, nuori mehiläishaukka sekä sääksi. Yksi hankalasti suoraan yli muuttanut pieni jalohaukka saattoi hyvin olla nuori punajalkahaukka, mutta ei ihan osattu. Lisäksi merikotkia pörräili joka suunnalla ja nuolihaukka pyydysteli kauempana korentoja. Petolintujen lisäksi Täktomin niityillä havaittiin mm muutama taivaanvuohi, kiuru sekä metsä- ja niittykirvisiä. Golfrangen nurmikko näytti aika kuivalta, eikä siinä ollut aiempien vuosien tapaan suuria määriä västäräkkejä ja kirvisiä.
Yhden aikaan käännettiin jo bussin keula takaisin itään päin, koska matkalla oli tiedossa retken normaaliin ohjelmaan nähden ylimääräinen pysähdys: Karjaan Finbystä pari päivää aiemmin löytynyt nuori punakottarainen. Paikalle päästessämme kottaraisparvi oli kyllä pellolla ja punakottarainen näkyi heti pariin otteeseen lennossa, mutta oli hanakala havaita väreilyn seasta pellolla ollessaan. Pienen odottelun ja paremman katselupaikan hakemisen jälkeen aurinko meni sopivasti pilveen ja väreily väheni sen verran, että kaikki retkeläiset pääsivät näkemään harvinaisuuden.
Pois lähtiessämme muutaman sadan kottaraisen parvi teki vielä pitkän lentonäytöksen, jonka aikana punakottarainen oli helppo hahmottaa parvesta vaaleampana tummaa metsätaustaa vasten. Kottaraisten lisäksi samalla kyntöpellolla oli mm kapustarintoja, töyhtöhyyppiä ja suokukkoja. Bussista nähtiin samalla peltoaukealla myös sinisuohaukka.
Punakottaraispellolta jatkettiin tämän retken perinteiselle kahvipaussille Karjaan Shellille hieman koukkivaa reittiä. Pysähdys bussin ikkunasta pellolla nähdyn suohaukan perään tuotti sen, että bussista nähtiin kelon latvassa hetken istunut ampuhaukka.
Shellin pihalta staijailemalla havaittiin paikallisten naakkojen lisäksi muutama kymmenen kurkea sekä pari varpushaukka.
Kahvitauon jälkeen matka jatkui kohti Inkoon-Siuntion peltoaukeita. Degerbyn kylän pellot tuottivat pääosin jo tuttua lajistoa. Kauempana pellolla saalistelevaa ja välillä puissa istuvaa hiirihaukkaa päästiin katsomaan, samoin kuin kauempana pellolla saalistelevaa ruskosuohaukkaa. Kaukana kaartelevasta roikkosiipisestä petolinnusta yritettiin tehdä jos jonkinmoisia petolintuja, mutta sääksi se lopulta vain oli. Pikkulepinkäinen löydettiin peltotien varrelta retkelle uudeksi lajiksi.
Retken viimeisenä kohteena oli klassinen Siuntion Sunnanvikin kuusi. Heti kohta bussista ulos päästyämme löytyi pellon pinnasta lentelemästä lupaava suohaukka, joka kohta tuli vähän lähemmäs ja saatiin määritettyä nuoreksi arosuohaukaksi. Arosuo lenteli hetken aikaa kohtalaisella etäisyydellä, ja kaikki pääsivät sen näkemään, kadoten sitten lounaaseen kumpujen taa. Kohta kaakkoispuolelta löytyi äkkiseltään vähän erinäköinen nuori aro/niittysuohaukka, joka aiheutti ensin hieman hämmennystä mutta osoittautui lähemmäs tultuaan sekin nuoreksi arosuohaukaksi, jonka pään- ja siivenkuviot olivat hieman edellisestä yksilöstä poikkeavat.
Tulkitsimme nähneemme siis kaksi nuorta arosuohaukkaa [seuraavana aamuna samalla paikalla oli Tiiran mukaan nähty 2 nuorta arosuohaukkaa istumassa pellolla vierekkäin]. Muuten kuusella oli yllättävänkin hiljaista, mitä nyt ampuhaukka istui kyntöpellossa ja kauempana lenteli uuttukyyhkyjä.
Sunnanvikin kuuselta matka kävi takaisin Kiasmalle, jossa oltiin takaisin muutamaa minuuttia yli 18.30.
-Aleksi Mikola
Retkellä havaitut lintulajit (yht. 69, joista petolintuja 11 lajia): Merimetso, harmaahaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, haapana, sinisorsa, isokoskelo, mehiläishaukka, merikotka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, arosuohaukka, varpushaukka, hiirihaukka, sääksi, tuulihaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, kurki, kapustarinta, tundrakurmitsa, töyhtöhyyppä, suokukko, taivaanvuohi, valkoviklo, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, uuttukyyhky, sepelkyyhky, palokärki, käpytikka, kiuru, törmäpääsky, haarapääsky, räystäspääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, luotokirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, punarinta, pensastasku, kivitasku, räkättirastas, hernekerttu, pajulintu, sinitiainen, talitiainen, pikkulepinkäinen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, punakottarainen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, tikli, hemppo, vihervarpunen, iso/pikkukäpylintu, keltasirkku, pajusirkku.