Meriretki Loviisan Aspskärin ruokkilintukolonialle, Haverörenin saarelle, on vuodesta toiseen Tringan suosituimpia retkiä. Koronan aiheuttamien välivuosien jälkeen tunnelma olikin riemastuneen odottava bussin lähtiessä Helsingistä kohti itää varhain sunnuntaiaamuna. Retken toiseksi kohteeksi on vakiintumassa eteläsuomalaisittain upea suokohde, Pyhtäällä sijaitsevan Valkmusan kansallispuisto.
Viikolla keli oli ollut helteinen ja merimatkastakin ennustettiin kuuman kosteaa. Ensimmäinen huoltopysähdys tehtiin perinteiseen tyyliin Kuninkaantien ABC:llä. Samalla jatkettiin retkipinnalistan täyttöä mukavissa merkeissä, kun melkein heti bussista noustessa kuultiin harmaapäätikan poikasten kerjuuääntä. Lintuatlakseen kirjattiin varma pesintä myös räystäspääskyltä.
Kotkan Sapokkaan saavuttiin aikataulussa Merisetin Vikla III – aluksen odotellessa laiturissa suoraan satamaan saapuneiden retkeläisten kera. Tuuli oli olematonta ja lämpötila pysytteli pilvisessä säässä siedettävänä, joten kannella oli mukava matkustaa ja tarkkailla lintuja. Menomatkalla aluksen kapteeni esitteli myös ympäröivää saaristoa. Mereisempiä lajeja havaittiin noin kaksi ja puoli tuntia kestävällä menomatkalla jo reilusti ennen pääkohdetta, retkipinnalistalle lisättiin muun muassa tukkakoskelo, riskilä ja pilkkasiipi.
Ensimmäisiä ruokkeja saatiin tällä kertaa odotella Aspskärille asti, mutta varsinaisessa kohteessa Haverörenin saarella niitä olikin sitten reilusti. Myös ensimmäiset etelänkiislat löytyivät saman tien melkein vierestä kellumasta ja tunnelma veneessä oli korkealla monen retkeläisen kuitatessa elämänpinnan. Tyynessä kelissä oli mahtavaa ihastella rauhassa satojen ruokkien asuttamaa saarta ja etsiä joukosta etelänkiisloja ja riskilöitä. Muitakin hauskoja havaintoja tehtiin ruokkien äännellessä taustalla. Saarella nähtiin muutamaan otteeseen kaksi luotokirvistä ja muutolla pysähtynyt suosirriparvi. Lähistöllä kellui myös tukkasotkapoikue emonsa kanssa. (Retkikertomuksessa luki aluksi että kyseessä oli lapasotkapoikue mutta laji tarkentui retken jälkeen valokuvista.) Aika kului nopeasti lintuja katsellessa ja kuvatessa!
(Aspskärin saariryhmä ja Haverörenin ruokkilintukolonia ovat luonnonsuojelualuetta, joilla liikkumista on rajoitettu. Tällä risteilyllä on erikoislupa tarkkailla rajoitettu aika ruokkilintukoloniaa lähietäisyydeltä.)
Paluumatkalla aurinko alkoi paistaa ja aluksen jäätelöaltaalle sai paikoin jonottaa. Uusia havaintoja kertyi harvakseltaan ainakin kuikasta ja nuolihaukasta, lisäksi poikueita havaittiin useilla lajeilla. Myös harmaahylje ilahdutti. Sitkeästä staijaamisesta huolimatta esimerkiksi toiveissa ollut mustalintu jäi kokonaan havaitsematta. Noin kuuden tunnin meriretken jälkeen oli aika hyvästellä aluksen ystävällinen henkilökunta ja siirtyä bussilla Valkmusaan.
Valkmusan hieno, suojeltu suoalue on kompakti ja helposti retkeiltävä kohde, joskin kulkuyhteydet alueelle ovat heikot. Tällä retkellä kierrettiin varsinaisen Valkmusan suon reunassa kiertävä helppokulkuinen luontopolku, läntisen keitaan lenkki (2,3 kilometriä). Keli oli lämmin, mutta hyttysiä ja muita pienempiä siivekkäitä oli ilahduttavan vähän. Valkmusalla pesii mielenkiintoinen kahlaajalajisto ja havaitsimmekin alueella muun muassa kapustarintoja sekä kuovin että töyhtöhyypän poikasia. Alue on tunnettu pesivistä kalasääskistään ja luontopolun tornista saimmekin ihailla yhtä emoa ja pesäpoikasta putken täydeltä. Metsäisempää lajistoa edustivat töyhtötiainen ja hippiäinen. Helteinen iltapäivä heinäkuussa jätti aikaa myös kasvien ihmettelyyn ja ainakin hienosti polun vieressä kukkineet maariankämmekät tulivat varmasti kaikille tutuiksi.
Paluumatkalla oli aikaa vielä uudelle huoltopysähdykselle ja lajilistan tarkastelulle. Retkellä havaittiin 71 lintulajia ja poikasia jopa kymmenellä eri lajilla. Perillä Helsingissä oltiin hikisinä, mutta tyytyväisinä hienon retkipäivän päätteeksi. Kiitos kaikille retkeläisille mukavasta retkestä, Anterolle kuskauksesta ja Anja Länsisaarelle ruokkivalokuvasta!
Oppaina retkellä toimivat Niko Björkell ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela.