Tuusulan Rantamoon tutustui parinkymmenen retkeläisen porukka kauniina kevätiltana 13.4. Kevät oli myöhässä ja Tuusulanjärvi, Rantamon vesilintualtaat sekä peltotulvat olivat vielä tukevasti jäässä. Odotettavissa ei ollut merkittäviä lintukerääntymiä, mutta retkeily kannattaa aina.
Havainnointi aloitettiin Rantamontien alussa olevalta pysäköintipaikalta. Töyhtöhyypät pitivät soidinta lähipellolla ja ensimmäiset hanhiparvet risteilivät taivaalla tulvapeltoja etsien.
Kävelimme Rantamontietä 100 metriä eteenpäin Kaurapellontien risteykseen, josta on hyvä näkymä pohjoisen laajalle peltoaukealle. Kuusi kurkea esitti soidintanssia ja 23 kuovia oli pysähtynyt lepäämään ja odottamaan kevään etenemistä.
Laulavat kiurut värittivät äänimaisemaa ja lintuja tuntui olevan liikkeellä ihan mukavasti. Muutama metsä- ja tundrahanhien sekaparvi lensi läheltä ja tarjosi hienon mahdollisuuden vertailla lajeja lennossa.
Monesti hanhet myös laskeutuvat Rantamon pelloille, mutta toistaiseksi määrät ovat olleet pieniä.
Kävelimme Rantamon tunnetun maamerkin, komean valkoisen sähkömuuntajan ohi. Sen seinusta tarjoaa mukavaa tuulensuojaa, mutta nyt sitä ei tarvittu; tuuli oli lähes tyyni ja ilta lämmin. Mahduimme kaikki peltojen keskellä olevalle muutontarkkailukukkulalle, josta on lähes esteetön näkymä kaikkiin ilmansuuntiin. Kukkulalta katseltiin pienellä rantatulvalla ruokailevia metsävikloja ja taivaanvuohia. Samassa yhteydessä löytyi komea sinisuohaukkakoiras tulvan takareunalta.
Kukkula on tehty varta vasten lintujen katseluun ja sijaitsee ihanteellisella paikalla. Se on suunnilleen Tuusulanjärven puolivälissä ja Rantamoon rakennettujen kahden vesialtaan välissä. Siitä hallitsee alueen täydellisesti, mutta kaukoputki on lähes pakollinen etäisyyksien vuoksi.
Kävimme tutustumassa lähemmin Seittelin altaaseen, joka sijaitsee kukkulan itäpuolella. Sitä kunnostetaan parhaillaan, mutta paikalla olevat noin 300 naurulokkia taisi odottaa enemmänkin jään sulamista kuin altaan valmistumista. Kaksi harmaapäätikkaa tuli kuikuttamaan viereisiin haapoihin ja näyttäytyivät upeasti kiipeilemällä lähimmillään muutaman metrin päässä. Sinisuohaukka oli lähtenyt saalistamaan ja liiti peltoa viistäen melko läheltä meitä, joten pääsimme katsomaan sitä hyvin myös lennossa. Ihailimme vielä pajusirkkuja ja monille kevään ensimmäisiä västäräkkejä.
Piipahdimme vielä noin kilometrin päässä Sarvikallion luontopolulla, mutta polulla oli niin jäistä, että lenkki jäi torsoksi. Ehdimme kuitenkin katsoa laulavia laulurastaita ja kuunnella punarintojen sekä peippojen hienoa iltakonserttia.
Mielestäni tällaiset maksimissaan 20 hengen iltaretket lähialueelle ovat hyvä lisä Tringan retkivalikoimaan. Lajimäärä ei ole aina korkein mahdollinen, mutta näin on helppo tutustua uusiin retkikohteisiin ja niiden tarjontaan. Kiitos Anterolle sujuvasta kuljetuksesta ja kaikille osallistujille oikein mukavasta retkestä.
Mikko Savelainen (opas)