Elokuisena lauantai-aamuna allekirjoittanut, kuljettajamme Antero Koskinen ja 11 reipasta retkeläistä suuntasivat nokkansa Heinolaan Olli Vuoren vetämää lintutarhaa kohti. Paikka on kuuluisa vahingoittuneiden lintujen “hoitokotina”. Vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme tarhalle, jossa Olli vastaanotti meidät lämpimästi. Olli kertoi lintutarhan mielenkiintoisesta historiasta ja esitteli innostavalla tavalla tarhan asukkeja ja hoitomenetelmiä. Mielenkiintoisimpana ehkä tervapääskyn poikasen ruokintaa.
Olli kertoo lintutarhan toiminnasta ja asukeista. Kuvaaja Seija Keinänen
Kuvaaja Antero Koskinen
Puolentoista tunnin kierroksen jälkeen Olli lähti näyttämään meille retkeläisille Heinolan korkeimman kohdan: Rajavuoren. Paikka on suuri täyttömäki, jonka laella sijaitsee lintutorni “Kuusatorni”. Nimensä torni on saanut Kuusakoski-ongelmajäteyhtiön mukaan. Yhtiö rakennutti tornin mäelle. Tornista on huimat näkymät joka suuntaan. Muutonseurantaan erinomainen paikka. Meidän siellä ollessa ei havaittu lintuja. Ainoana havaintona itseni kuulema vaimea käpytikan ääni.
Hyvästelimme Ollin ja suuntasimme matkamme kohti Sysmää. Olli oli vihjannut haarahaukkapariskunnan pesivän alueella ja saaneen kaksi jälkeläistäkin. Paikka oli Sysmän Kirveskoski. Kävimme ensin puolen tunnin tauolla Pohjolan portti -nimisessä hirsikahvilaravintolassa, joka oli vain kilometrin pari kohteestamme. Haarahaukat käyvät ruokailemassa säännöllisesti Kirveskoskella kala-altailla. Emme heti koettaneet havaita lintuja kala-altailta, sillä meitä varoiteltiin äkäisestä naisesta, joka kärkkäästi tulisi ajamaan pois uteliaat bongarit alueelta. Yritimme Sysmä-Hartola -tieltä bussipysäkiltä havainnoida lintuja. Tien molemmin puolin oli Tiiliruukin pelloiksi kutsutut pellot. Heti aluksi havaitsimme korppiparin kaartelemassa ilmassa ja hieman myöhemmin tien toisella puolella neljä petolintua kaartelemassa. Koska olin ainoa, jolla oli kaukoputki ja linnut hävisivät välillä taivaalta puiden taakse, emme saaneet kaikista pedoista varmaa määritystä. Varmuudella ainakin kaksi haarahaukkaa saatiin määritettyä ja lisäksi yksi ohi lentävä nuori kapustarinta. Koska kaikki retkeläiset eivät nähneet hyvin haarahaukkaa, päätimme vielä yrittää kala-altailta. Juuri lähtiessämme plokkasin mehiläishaukan ylittämässä automme ja osa retkeläisistäkin näki linnun. Kala-altaiden joen toiselle puolelle tien reunaan parkkeerasimme automme ja staijasimme taivaalle. Näimme kolme kalasääskeä ja viimein pienen odottelun jälkeen myös haarahaukan. Lintu oli toinen alueen aikuislinnuista ja erittäin “räjähtäneen” näköinen. Pyrstö ja siipien alapinta oli hyvin repaleinen. Kaikki näkivät linnun hyvin ja hyvillä mielin lähdimme retken viimeiselle etapille Riihimäen Sammalistonsuolle.
Pienen vessapysähdyksen ja etsiskelyn jälkeen saavuimme viimein Sammalistonsuolle. Paikka on turvesuo, jolla turvekasojen ympäristössä sijaitsee vesialtaita. Lintuja altailla oli mukavasti, lähinnä peruspukuisia sorsalintuja (sinisorsia ja taveja ), telkkiä, nokikanoja, silkkiuikkuja ja kahlaajista töyhtöhyyppiä, liroja, suokukkoja, pari valkovikloa ja taivaanvuohi. Valitettavasti emme ehtineet havainnoida lintuja reilua puolta tuntia pitempää, kun retkemme läheni loppuaan ja paluumatka Helsinkiin alkoi. Saavuimme Helsinkiin vartin jälkeen ilmoitetun retkiajan, mutta onneksi kenenkään illan jatkosuunnitelmat eivät siitä kärsineet. Kiitokset kaikille retkeläisille mukavasta retkipäivästä!
T. Jouni Rytkönen