Retki tehtiin poikkeuksellisen kehnossa kelissä. Vettä tuli päivän aikana Hankoon 11mm ja tuuli oli 10 metriä sekunnissa. Kaikeksi harmiksi tuulen suunta oli vielä kaakosta, joten parhaat lintupaikat Itä-lahdella olivat tuulen piestävissä. Tämä säävalituksesta ja asiaan. Retkelle oli ilmoittautunut 20 henkilöä, joten Jaana hommasi alle pikku-bussin, mikä oli aivan erinomainen valinta: kaikki mahtuivat kyytiin ja Hangon kapeilla teillä liikkuminen oli jouhevaa.
Ensimmäinen pysähdys oli jo Inkoossa, kun päätimme varmistaa päivän teemalajin eli joutsenen. Degerbyn Studdbölen peltojen 30 laulujoutsenen parvi näkyi hienosti Hankotielle (51) ja koska vielä ei sadekaan vaivannut niin katselimme parvea tovin. Niiden seurassa oli 6 valkoposkihanhea. Näiden valtajoukot ovat jo jättäneet kontumme ja Tringan alueella on enää vain muutamia viivyttelijöitä.
Tästä jatkoimme bussipysäkki kerrallaan eteenpäin noin 5 kilometrin matkan, sillä yritimme toisen oppaan Teemu Sirkkalan kanssa kaivaa alueella viihtynyttä hiiripöllöä näkyviin. Se olisi viisaampi kuin me, ja lymysi jossakin sateen suojassa, sillä tässä vaiheessa taivaan hana oli jo vähintään puoliksi auki. Oheishavaintoina tuli 60 kanadanhanhen parvi, joka matkasi hienossa aurassa jonnekin lähipellolle aamupalalle.
Tästä tulikin mieleen, että mekin voisimme tehdä samoin ja ajoimme ihan sukkana Karjaan ABC:lle. Aamupalan voimin päätimme toteuttaa ennalta sovittua suunnitelmaa ja kaikesta huolimatta jatkaa kohti Hankoa. Täktomin kylällä päivysti isolepinkäinen, jota sade piiskasi ikävästi. Yritimme miettiä mahdollisimman tuulensuojaisia paikkoja ja päädyimme aloittamaan Långörenin tyveltä. Valinta oli ihan hyvä, sillä niemen kärjen metsikkö antoi tuulensuojaa ja lintuja pystyi katsomaan kohtalaisissa olosuhteissa. Tosin ihan hirveästi ei ollut katsottavaa: kaksi naurulokkia kalasteli lahdella, telkkiä oli noin 30 linnun parvi laineilla ja muutamia isokoskeloja sekä kyhmy- ja laulujoutsenia nähtiin.
Sieltä matka jatkui läheiselle Västerfjärdenin lahdelle, jossa on oleskellut satapäinen tukkasotkaparvi. Linnut olivat edelleen tallella ja pääsimme katsomaan niitä, jopa kohtalaisissa olosuhteissa: tuuli ei osunut lahdelle ja isot lehtipuut antoivat sateensuojaa. Olimme jo sopineet, että tämä voisi olla pääkohteemme ja päätimme viettää siellä reilusti aikaa. Tukkasotkia oli noin 800 ja joukossa noin 20 naaraspukuista lapasotkaa, joten ehkä vähän hankalan lajiparin tunnistamista voitiin harjoitella käytännössä. Tunnelma oli mukava ja oheislajeina löytyi kaksi lapasorsaa: Tringan alueen ainoat muuten eikä niitä enää ole koko Suomessakaan kuin kahdessa muussa paikassa. Toinen lusikkanokista lymysi takareunan ruovikkorajassa, mutta toinen oli komeasti näytillä sinisorsaparven hännillä. Lisäksi nähtiin 10 haapanaa.
Vesisade yltyi, mutta kävimme vielä haistelemassa tuulta Tiilitehtaan rannassa. Siellä oli hyvä sopia kaatosateessa ja hirmutuulessa, että nämä rannat saisivat nyt jäädä ja päätimme edetä ennakkosuunnitelman mukaisesti kohti Raaseporin (Karjaa) Lappträsketiä. Matkalla vaatteet ehtivät kuivua sopivasti ja sadekin näytti hieman hellittävän, joten ei muuta kuin kohti tornia. Tosin vettä oli maastossa niin paljon, että tornin tyvellä ei meinannut varret riittää. Joutsenia oli odotettua vähemmän, taisivat olla ruokailemassa pelloilla. Pari allia löytyi ja sampoin uiveloita, joita oli mukava katsella. Yksi merikotka nähtiin vilaukselta ja Teemu kaivoi vielä lapasotkankin kaikkien nähtäville. Retki päättyi iltahämärissä kun koossa oli 35 lajia. Kiitos Anterolle kuskaamisesta ja kaikille osallistujille retkiseurasta sekä Teemulle opastamisesta.
Mikko Savelainen (opas)
Joutsenretkeläisiä Hankossa 11112017