Huhtikuinen keli näytti monet kasvonsa, kun hyvin vajaa bussilastillinen tringalaisia lähti kevättä etsimään perinteiselle Hyvinkään Ridasjärven ja Pukkilan Kantelejärven retkelle. Maastossa ollessamme oli enimmäkseen pilvipoutaa, ajoittain aurinkoistakin. Yllättävää kylläkin, päivän vesi-, räntä- ja lumikuurot osuivat lähes poikkeuksetta siirtymätaipaleille.
Aloitimme jo totutusti tsekkaamalla Latostenmaanmäen eli ”Koskelankulman” soramontun, missä yksi harmaapäätikka huusi ja kaksi muuta näyttäytyi osalle porukasta. Toivomaamme kangaskiurua emme nähneet, ja vain muutama retkeläinen taisi kuulla yhden vajaan laulusäkeen jostakin kaukaa.
Siirtyessämme Ridasjärvelle, tiesimme paikalla nähdyn neljä jalohaikaraa.
Ridasjärvi
Innokkaimmat kävivät tornissa, mistä näkyi kolme lintua.
Jalohaikaroita ja kurkia
”Coolisti” tästä piittamatta ja sinnikäästi vain maalaiturilta staijannut porukan pääosa näki kuitenkin kaikki neljä lintua lennossa hieman myöhemmin. Ridasjärven parhaimmistoa olivat myös tuhannet hanhet (arviolta ehkä jopa yli 6.000 – toisen niinikään karkean arvion mukaan metsä- ja tundrahanhia oli kutakuinkin yhtä paljon), pari puhaltavaa kaulushaikaraa, härkälintu ja kalasteleva sääksi.
Hanhet
Paikalliset ruskosuohaukat näyttäytyivät hetken läheltäkin. Nautittuamme kahvit Kyliksellä lähdimme jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa tuli tieto, että järvellä oli käväissyt arosuohaukka juuri kun teimme lähtöä. Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, ettei hyvältä lintupaikalta sovi koskaan lähteä, varsinkaan jos rari on vasta tulossa 😉
Matkalla Pukkilaan lunta tuiskutti enemmän kuin koko viime joulukuussa, mutta Kanteleella paistoi jo aurinko.
Kanteleelle tähyäjät
Järvi vaikutti ensi silmäyksellä ”tyhjältä”, mutta löytyipä sieltä tarkemmin katsottuna jopa kahdeksan ruskosuohaukkaa, tuulihaukka, punasotka sekä tietty muuttavia hanhia. Määrät eivät kuitenkaan olleet lähelläkään Hyvinkään kokoluokkaa, muutamia satoja kuitenkin. Myöhäisestä keväästä kertoi mm. mustakurkku-uikun puuttuminen – laji on yleensä tällä retkellä ”varma” Kantelejärvellä.
Popedan pelloilla viipyi noin 700 tundra- ja metsähanhea, kunnes kaikki nousivat ja katosivat. Kahlaajapuoli ei varsinaisesti häikäissyt, mutta punajalka-, metsä- ja valkoviklot sentään näyttäytyivät, joskin lämpöväreilyssä.
Kotiin päin lähdimme mutkan kautta tehden pari onnistunutta täsmäiskua. Orimattilan keskustassa ihastelimme turkinkyyhkyä
ja Mäntäsälässä piipahdimme vilkaisemaan edellispäivänä ilmoitettuja pikkujoutsenia (9 yksilöä).
Palatessamme Helsinkiin lajeja oli kertynyt 67. Oppaina Timo Metsänen ja
retkikertomuksen kirjoittanut Peter Buchert
Retkikertomuksen kuvat Marko Aho, kiitos Markolle!