Teksti: Jaana Sarvala
Sunnuntaiaamun hämärässä kokoontui reipas 38 retkeilijän joukkio Kulosaaren kartanon piha-alueelle. Tänä vuonna ei sentään kukaan ollut hälyttänyt paikalle poliisia joukkokokoontumista selvittämään, kuten viime vuonna vastaavalla retkellä. Muutaman asteen pakkassäässä kulkuväylät olivat paikoin tosi jäiset ja liukkaat. Siirtolapuutarha-alueen reunamilla kuului ja näkyi sini- ja talitiaisia ja punatulkkujen vienoa surumielistä yhteysääntelyä kuului puiden latvustoista. Mustarastaita näkyi pusikossa. Matkalla Fastholmaan oli varsin hiljaista, vain jokunen varis ja harakka ilmaisivat olevansa lähettyvillä ja sinitiaisia lauloi siellä täällä. Sinitiainen olikin tämän retken runsain laji.
Fastholman alueella tavoitteenamme oli mennä katsomaan, olisiko ruokintapaikka houkutellut lintuja syömään ja oleilemaan lähistölle. Kävelytieltä näkyi jäälle, jossa ruovikon reunalla oli muutama kauris. Lumenkaatopaikan lähellä poikkesimme tieltä kurkkaamaan yhtä ruokintapaikkaa. Puussa roikkuvassa linturuokintatelineessä ei ollut linnunruokaa. Sen sijaan maassa oli pari ruokintatelinettä, joista oli varissut jyviä maahan. Olimme jo kääntymässä jatkamaan matkaa kun yksi retkeläinen huomasi puussa pikku möykyn. Möykky osoittautui varpuspöllöksi, joka ei välittänyt isosta joukostamme yhtään mitään vaan antoi katsella ja kuvata itseään kaikessa rauhassa.
Varpuspöllö. Kuva: Teemu Marjamäki
Halukkaat saivat katsoa tuota hädin tuskin kottaraisen kokoista minipöllöä kaukoputkellakin. Eliksiä tuli!
Pöllöllä oli siinä varmaan hyvät jyrsijäapajat. Kun poistuimme paikalta, yksi retkeläinen jäi vielä ottamaan viimeisiä kuvia ja näki pöllön saalistushetken. Varpuspöllö kyllä kruunasi muuten vähälajisen retkemme hienosti. Toisen ruokintapaikan lähipuussa oli käpytikka, jonka peräosan höyhenet sojottivat kummasti vinksin vonksin. Korppi krakatti lentäessään ylitsemme.
Paluumatkalla kiersimme vielä metsäreittiä Kivinokan pohjoisosaan Saunalahden katselutasanteelle ja sieltä luontopolkua takaisin lähtöpaikalle. Kivinokan alue oli monille uusi tuttavuus. Kuunteluhetkillä ei tikkojen naputtelua kuulunut. Yhtä kuusta kiersi spiraalimainen hakkauskolojen vana, liekö ollut pohjantikka siinä asialla. Muutama retkeilijä havaitsi puukiipijän. Muita retkellä havaittuja lajeja olivat vielä vihervarpunen, viherpeippo, varpunen ja urpiainen.