Viisi nisäkälajia ja aika lailla lintujakin
Hyvä linturetki ei edellytä kauneinta säätä. Tästä oli hyvä esimerkki Tringan retki Porkkalaan ja Suomenojalle. Aamusta sankka sumu peitti Helsingin, mutta silti havaitsimme heti bussin ikkunasta muutolta “pudonneen” kivitaskun, kaiketi jokaiselle vuodenpinnaksi.
Porkkalan kärjen parkkipaikalla luritteli 34 retkeläisen iloksi laulurastas, ja kävelymatkalla kärkeen muutama onnekas näki nokkavarpusen. Pampskatanin kallioilla pääsimme ensialkuun keskittymään lähinnä haahkojen ja allien kokoerovertailuihin lähietäisyydeltä, kauemmas kun ei heti nähnytkään. Harva näki muuttavan kuovin, mutta useampi taisi kuulla sen. Onneksi sumu kuitenkin oheni nopeasti, ja näin pääsimme ihastelemaan muuttoakin. Kuikka ja kolme kulorastasta menivät suoraan päältä. Paikalliset selkälokit sekä kymmenisen muuttavaa meriharakkaa antoivat harmaalle aamulle myös mustat ja valkoiset sävyt.
Parantuneen näkyvyyden ansiosta sekä paikalla olleiden muiden harrastajien ystävällisellä avustuksella näimme härkälinnun sekä koko retken kohokohdaksi nousseet kaksi merisirriä – hyvinkin harvinainen Tringan retkilaji yhdistyksen omalla toimialueella. Teeri pyörähti aivan päidemme yllä, ja hyvinkin lähellä pyöri myös retkeläisten eväistä kiinnostunut puolikesy kalalokki.
Paluumatkalla bussille metsässä lauloi peukaloinen, ja päidemme yli muutti jokunen rautiainen sekä urpiainen. Bussi suuntasi kohti Eestinkylää nostaen ojasta lehtokurpan. Taukopaikalla toiset nauttivat pullakahveista, toiset harmaapäätikan vihellyksistä.
Siirryttyämme Saltfjärdenille toinenkin harmaapäätikka huuteli ikään kuin ilahduttaakseen äskeisiä kahvittelijoita. “Saltin” tornista havaitsimme kevyessä tihkusateessa isolepinkäisen, kolmisensataa tavia ja muita vesiäisiä sekä petosikermän: kaksi muuttavaa sääkseä, pohjoiseen painuva tuulihaukka, paikallinen ruskosuohaukka sekä merikotka, joka olikin jäänyt yllättäen puuttumaan Pampskatanilla.
Kokeilimme aiemmin päivällä Espoosta ilmoitetun sepelrastaan bongaamista, mutta luovuimme pian, kun tilanne näytti toivottomalta ja sade yltyi. Suuntasimme käsikirjoituksen mukaisesti Suomenojan altaille, missä sateen jo läpimärkään havisvihkoon saimme lisättyä nelisenkymmentä punasotkaa, puolentusinaa harmaasorsaa, viisi lapasorsaa sekä neljä liejukanaa. Altaassa uiskenteli myös piisami, josta tuli retken viides “nisäkäspinna”, aamuisten metsäkauriiden, valkohäntäkauriiden, hirvien sekä harmaahylkeen lisäksi. Eräänlainen “big five”, tämäkin, etenkin jos piisamia katsoo kunnon suurennoksella 😉
Retkiaikaa jäi sen verran yli, että ehdimme piipahtaa Laajalahdella, missä päivän ensimmäiset auringonsäteet lämmittivät ainakin mieltä. Toivelistalla ollut bongattava jalohaikara löytyi heti, kun kiipesimme Maarin Twin towereihin. Saalisteleva sinisuohaukka näkyi vain pätkittäin, paikalliset räyskät sitävastoin antoivat katsella itseään tauotta. Laajalahdella näimme vielä viitisen punajalkavikloa, muutaman tyllin sekä kaksi pikkutylliä. Kun paluumatkalla joku onnistui bussin ikkunasta plokkamaan vielä varpusen, lopulliseksi saldoksi muodostui komeat 90 lintulajia.
Oppaina Peter Buchert ja Jouni Rytkönen
Peter Buchert