Teksti: Jukka Hintikka
Tringa järjesti retken Huippuvuorille neljättä kertaa
10.-16.6.2015. Mukana oli 15 tringalaista retkeläistä sekä Jukka
retken vetäjänä ja oppaana. Sattumalta samalle laivalle osui pari muutakin
suomalaista lintuharrastajaa. Havaitsimme 36 lajia lintuja ja 10 lajia
nisäkkäitä.
Saavuimme 10.6. perille Huippuvuorille alkuiltapäivästä, ja aloitimme heti
tutustumisen Longyearbyenin lähistön lintuihin pulmunen lauloi jo lentokentän
parkkipaikalla. Muita varpuslintuja ei retkellä havaittukaan. Vietimme ensin
kaksi yötä Huippuvuorten suurimmassa taajamassa Longyearbyenissä (n. 3000
asukasta).
Ensimmäisenä päivänä peruslajit, kuten pulmunen, haahka,
kyhmyhaahka, merisirri, pikkuruokki, pikkukajava, isolokki ja merikihu tulivat
äkkiä tutuiksi. Yllätyksinä havaittiin komea vanha allihaahkakoiras koiratarhan
lammikossa ja palsasirri Adventdalenin niityllä, ja pari onnekasta retkeläistä
pääsi näkemään jäälokin jo ensimmäisenä yönä.
Toisena päivänä huristeltiin tilataksilla edestakaisin, jolloin jäälokki liihotteli
odotetusti loppuseurueen maailmanpinnalistalle, kun vanha lintu suoritti hienon
ylilennon koiratarhalla. Myöhemmin iltapäivällä vanha jäälokki palasi vielä
rantaan, josta sen taisi joku ehtiä vielä näkemään. Palsasirrejä osoittautui
olevan kaksi laji on havaittu Longyearbyenissä 2000-luvulla lähes vuosittain
(myös soidinta), joten paikalliset ornit odottavat pesintää. Nisäkäspuolelta naaleja
näkyi myös ilahduttavan monta, ja ne olivat karvanlähdöltään hauskasti eri
vaiheissa: yksi oli melkein täysin talvipukuinen, yksi kesäpukuinen ja valtaosa
siitä väliltä.
Iltapäivällä 12.6. nousimme M/S Nordstjernen-alukseen, josta tuli kotimme
seuraavien neljän päivän ajaksi. Juuri risteily pohjoisrannikolle lisää
Huippuvuorille suuntautuvien matkojen hintaa, mutta rahalle saa kyllä
vastinetta. Vaikka reissun 36 lintulajista ehdimme nähdä Longyearbyenissä jo 30
(iso- ja leveäpyrstökihu, meri- ja tiiralokki, kapustarinta sekä karikukko havaittiin vain
laivamatkalla), niin nisäkäslajeista sen sijaan havaitsimme Longyearbyenissä
vain kaksi (+ määrittämättömän hyljelajin), joten niitä nähdäkseen laivamatka
on varmasti hintansa väärti.
Ensimmäinen pysähdys oli venäläisten kaivoskaupungissa Barentsburgissa, jossa
sai nauttia mm. paikallisen panimon (maailman pohjoisimman sellaisen) tuotteita
ja päästä katsomaan erikoista musiikkiesitystä. Lintumielessä Barentsburg ei
ole kuitenkaan erikoinen: rakennusten ahkera remontointi on jopa häätänyt
ikkunalaudoilla pesineet pikkukajavat muualle.
Merenkäynti oli melko kovaa, Nordstjernen heilui suuntaan ja toiseen, mutta
merilintuja näkyi kannelta tasaiseen tahtiin. Ensimmäiset leveäpyrstökihut
näkyivät heti Isfjordenin suun jälkeen, ja varsinainen ensimmäisen aamun
ilopilkku oli pikkutunneilla pohjoiseen muuttanut tiiralokki, jonka näki
kuitenkin vain muutama retkeläinen. Ankkuriin pääsimme aamulla kauniiseen
Magdalenefjordeniin, mutta käynti maissa kumiveneillä jätettiin väliin tuulen
vuoksi.
Myös näkyvyys heikkeni, kiitos lumi- ja räntäsateen, mikä toki vähensi
näkyvyyttä ja staijausintoa, mutta silti ehdimme nähdä Huippuvuorten
luoteisnurkan saaristossa valtavasti pikkuruokkeja ja pohjankiisloja,
ja löytyivätpä erään luodon lumikentiltä ensimmäiset jääkarhun jäljetkin.
Sää kuitenkin kaunistui seuraavaksi yöksi, ja puolen yön aikaan kannella
olleille oli tarjolla kauniita ajojäitä, joiden ympäriltä löytyi isolokkien ja
pikkukajavien seurasta myös grönlanninlokki. Pikkutunneille jaksaneet
palkittiin retken ensimmäisellä jääkarhulla: uros tallusteli Woodfjordenin suun
rannalla kohti pohjoista. Nukkumassa olleista ehdittiin herättää useimmat,
tosin hieman pahennusta aiheuttaen: muuan jenkkimatkustaja valitti myöhemmin
pelästyneensä hullujen suomalaisten kohkausta keskellä yötä.
Ajelimme aamupäivän pitkin Liefdefjordin saaristoa lisäjääkarhut mielessä
kauniissa, kirkkaan auringonpaisteisessa säässä. Näimme ilahduttavan paljon
haahkoja, kaakkureita, sepelhanhia ja jonkin isovesipääskynkin, mutta nallet
pysyttelivät pitkään piiloissaan. Rannalla lötkötelleet retken ensimmäiset
mursut herättivät kuitenkin ihastusta.
Melko läheltä Liefdefjordenin pohjukan jäitä löytyi lopulta uroskarhu peuran
raadolta. Laiva saatiin parkkiin hyvään myötävaloon melko lähelle rantaa, joten
lötköttelyä ja saaliin sulattelua saatiin seurata kelpo tovi.
Matkan jatkuttua kohti Monacobreenin jäitä löytyi vielä naaraskarhu poikasensa kanssa. Nämä
nallet kulkivat pitkän matkan jäälautoilla toisinaan kävellen, toisinaan jonkin
välin uiden. Naaraalla oli kaulassa satelliittipanta, jollaisia on kiinnitetty
sekä Huippuvuorilla että arktisessa Kanadassa. Kyse lienee ollut naaras N23882,
jota voi seurata osoitteessa
http://wwf.panda.org/what_we_do/where_we_work/arctic/wildlife/polar_bear/tracker/
Liefdefjordenin pohjukassa laivan yli lensi myös kaunis vanha tiiralokki, joka
jäi kauemmas jäänreunaan hyörimään pikkukajavien seuraan.
Piipahdimme ensin pienellä kumiveneajelulla ja hieman myöhemmin kirkkaassa
säässä maissa vuonon suulla Worsleyhamnan lumilakeuksilla, jossa rohkeimmat
piipahtivat myös uimassa. Vesi ei ollut sen kylmempää kuin kotimaisessakaan avannossa.
Laivalta näkyi Liefdefjordenin suulla retken ensimmäinen valas, joka
oli melko kaukana lahden suulla sukellellut lahtivalas.
Ruoan jälkeen oli aika suunnata kohti retken pohjoisinta pistettä, 80. leveysasteen
pohjoispuolella sijaitsevaa Moffen-saarta. Saari on suojelualue, jolle ei saa
nousta maihin mutta jolla tavataan mm. tiiralokkeja ja mursuja. Matkalla näkyi
pieni maitovalasparvi. Ylitimme 80. leveysasteen asianmukaisesti
kuohuviinilasia kilistäen ja lähestyimme saarta niin lähelle, että
mursuyhdyskunnan tarkastelu onnistui vaivatta kiikareillakin. Rannalla
lötköttikin noin 80 mursun porukka. Lintupuolesta vastasi pikku parvi
hrota-sepelhanhia, muutama isokihu, runsaasti isolokkeja sekä pikkukajavia ja
kaksi kaunista, vanhaa tiiralokkia, jotka kovassa tuulessa lentelivät saaren
rannassa hakien ruokaa jäälauttojen välistä.
Viimeinen kokonainen laivapäivä vietettiin Kongsfjordenin ympäristössä.
Aamiaisaikaan näimme melko vaatimattomia mutta silti elämää viliseviä
lintuvuoria Krossfjordenilla, ja aamupäivällä nousimme maihin Ny Ålesundissa,
joka on tutkimuskeskukseksi muutettu entinen kaivostaajama. Näkyvin laji oli
lapintiira, joita pesii sorateiden varsilla läpi koko kylän. Lisäksi Ny
Ålesundin rantaniityillä jolkotti pari naalia, laiturin lähistöllä lepäili
nuori merilokki ja yli lensi pari karikukkoa. Ohjelma mahdollisti myös maailman
pohjoisimmassa postikonttorissa piipahtamisen tosin jokainen sieltä lähetetty
kortti kuljetettiin takaisin M/S Nordstjerneniin, joka hoitaa postiliikennettä
Ny Ålesundin ja Longyearbyenin välillä.
Jäljellä oli enää paluu Prins Karls Forlandin länsipuolelta Isfjordenille ja
Longyearybyeniin. Matkalla nähtiin vielä pari mursua, saman verran lahtivalaita,
muutama leveäpyrstökihu ja vähän ennen Isfjordenin suuta suuri sillivalas. Vihoviimeiset
kannella sinnitelleet palkittiin vielä kahden kapustarinnan ohilennolla.
Aamuyöstä palasimme Longyearbyenin laituriin, josta matkasimme bussikyydillä
lentokentälle. Kotiin lensimme Oslon ja Tukholman kautta. Reissun yleistä onnistumista
kuvannee se, että yksi retkeläinen nimesi retken pahimmaksi pettymykseksi sen,
että joutui syömään kahdella peräkkäisellä aterialla samaa jälkiruokaa.
Kuvia Huippuvuorilta on nähtävissä osoitteissa
http://www.dickforsman.com/gallery/svalbard-june-2015/
http://markkujamsa.1g.fi/kuvat/Svalbard+Jun+2015/
http://jarikostet.kuvat.fi/kuvat/HUIPPUVUORET_2015/
Lajilista:
1. Lyhytnokkahanhi: päivittäin 5-18 yksilöä. Useita pareja
pesii Longyearbyenin liepeillä Adventdalenissa.
2. Valkoposkihanhi: päivittäin 4-200 yksilöä. Tavallinen pesimälaji
lintuvuorten jyrkänteillä.
3. Sepelhanhi (alalaji hrota): kolmena päivänä 3-25 yksilöä. Longyearbyenin
liepeillä näimme vain kolme yksilöä, enimmät nähtiin pohjoisrannikolla
(Moffen).
4. Tavi: Longyearbyenissä 1/1 ja 1/.
5. Jouhisorsa: Longyearbyenissä 2/2.
6. Haahka: päivittäin 80-2000 yksilöä. Haahkoja on helppo havainnoida
Longyearbyenin koiratarhan ympäristössä, jossa niitä pesii satamäärin suojassa
naaleilta. Huippuvuoret on nimialalajin ja borealis-alalajin
vaihettumisvyöhykettä, joten monilla haahkoilla on meikäläistä keltaisempi
nokka ja pienet valkoiset purjeet selässä. Oppikirjanäköiset borealikset ovat
kuitenkin harvassa.
7. Kyhmyhaahka: päivittäin 1-40 yksilöä. Kyhmyhaahkaan on helppo tutustua
Longyearbyenin ympäristössä, mutta laivalta sen näkeminen on varsin vaikeaa.
8. Allihaahka: koiras saapumispäivänämme Longyearbyenissä. Laji ei ole
jokavuotinen vieras Huippuvuorilla.
9. Alli: päivittäin 5-15 yksilöä, tosin yhtenä laivapäivänä laji jäi
puuttumaan.
10. Kiiruna: Longyearbyenin ympäristössä rinteillä 5-7 yksilöä, yksi kukko myös
Barentsburgissa. Reviiriä pitävät koiraat ovat kokovalkoisia ja melko helposti
havaittavia jyrkänteiden päällä istuessaan, mutta laivalta niitä on hyvin
hankala havaita. Sikäläiset kiirunat ovat Huippuvuorille ja Frans Joosefin
maalle endeemistä alalajia hyperborea, joka on suurempi kuin meikäläinen
alalaji. Laji on Huippuvuorilla melko tavallinen ja paikkalintu, joten kiirunat
ovat ainoana lintulajina paikalla myös läpi sysimustan kaamoksen.
11. Kaakkuri: yhtenä laivapäivänä jäi puuttumaan, muina päivinä 5-25 yksilöä.
Kaakkureita pesii Longyearybyenin liepeiden pikku lammissa useita pareja.
12. Myrskylintu: tulopäivänä vain 20, kun merelle katselu jäi vähiin. Muina
päivinä havaittiin satoja lintuja, enimmillään 2000 yksilöä laivalta.
Myrskylinnut olivat enimmäkseen tummanharmaata pohjoista muotoa, ja niitä pääsi
seuraamaan laivalta parhaimmillaan kosketusetäisyydellä, kun ne viistivät
laivan peräpuolella ja ohi.
13. Tylli: Longyearbyenissä 4-7 yksilöä, Ny Ålesundissa 3.
14. Pulmussirri: Longyearbyenissä tulopäivänä 6, seuraavana 2 yksilöä.
15. Merisirri: Longyearbyenissä laskimme enimmillään sopivalla laskuvedellä 450
paikallista lintua. Saariryhmän peruskahlaaja, joiden soidinkausi oli hyvää
vauhtia käynnissä. Tapasimme sattumalta paikalla myös norjalaisen
merisirrirengastajan Kjell Mork Sootin, joka on viime vuosien aikana
värirengastanut lipuin pääosin Longyearbyenin rannassa noin 5000 merisirriä.
Näitä on sittemmin luettu myös Suomessa. Tämä kevät oli kuulemma ollut huono
merisirrien merkitsemiselle, sillä lipuilla oli saatu varustettua vain
parisataa uutta yksilöä. Lipullisia merisirrejä näkyi runsaasti, ja kuvasimmepa
myös yhden Stockholm-renkaalla varustetun merisirrin.
16. Suosirri: havaittiin vain Longyearbyenissä, päivittäin 7-38 lintua.
17. Palsasirri: heti tulopäivänä 10.6. yksi lintu Adventdalenissa ja seuraavana
kaksi. Laji on yhä varsin harvinainen Huippuvuorilla, mutta viime vuosina lajia
on tavattu melko säännöllisesti kesäkuussa, ja pesintää pidetään mahdollisena.
18. Karikukko: Ny Ålesundissa kaksi yksilöä.
19. Isovesipääsky: Longyearbyenissä päivittäin 5-12 yksilöä, lisäksi
pohjoisessa Liefdefjordenissa yksi lintu ja Ny Ålesundissa kaksi. Paikalliset
tutkijat asentavat tänä vuonna Longyearbyenin isovesipääskyille
valopaikantimia, joita toivon mukaan saadaan ensi vuonna takaisin
muuttoreittien selvittämiseksi.
20. Leveäpyrstökihu: havaitsimme laivalta pikku parvissa yhteensä 20 lintua,
kaikki enemmän tai vähemmän muuttolennossa.
21. Merikihu: päivittäin 2-15 yksilöä. Pesii jopa Longyearbyenin keskustan
laitamilla.
22. Tunturikihu: 2 yksilöä Ny Londonissa Blomstrandhalvöyalla. Toinen yksilö
oli varsin vaalea muistuttaen hieman pohjoisamerikkalaista ja itäsiperialaista
pallescens-alalajia.
23. Isokihu: havaitsimme laivalta lähinnä yhden ja kahden linnun parvissa
yhteensä ainakin 27 isokihua. Lajia pesii harvakseltaan pitkin rannikkoa.
24. Grönlanninlokki: Longyearbyenissä vanha ja 3kv-lintu paikallisina. Lisäksi
pohjoisrannikolla näimme laivalta toisen 3kv-linnun.
25. Isolokki: saariryhmän ainoa tavallinen iso Larus. Isolokkeja näkyi
päivittäin harvakseltaan 50-120 yksilöä, valtaosin vanhoja lintuja.
26. Merilokki: nuori 2kv-lintu Ny Ålesundissa.
27. Pikkukajava: päivittäin 200-5000 lintua. Suurimmat kajavavuoret jäivät
tällä kertaa näkemättä laivalta.
28. Jäälokki: Longyearbyenissä kaksi eri yksilöä (toisella rengas, toisella
ei).
29. Tiiralokki: laivalta Prins Karls Forlandin kohdalla muuttava lintu
pohjoiseen, yksi lintu Liefdefjordenissa ja kaksi lintua 80. leveysasteen pohjoispuolella
Moffen-saaren rannassa. Moffen on lajin ainoa tunnettu vakituinen pesimäpaikka
Huippuvuorilla.
30. Lapintiira: päivittäin 30-1000 yksilöä. Lapintiirat olivat vasta saapumassa
pesimäpaikoilleen, ja niiden pesintä saariryhmällä venyy säännöllisesti
syyskuun puolelle. Näkyvä laji myös Longyearbyenissä ja etenkin Ny Ålesundissa.
31. Pohjankiisla: tulopäivänä vain 75 lintua, mutta laivalta nähtiin hurjia
määriä. Esimerkiksi 15.6. arvioimme havainneemme noin 15 000 lintua, mikä
saattaa sekin olla alakanttiin.
32. Riskilä: päivittäin pieniä määriä, 70-200 yksilöä.
33. Pikkuruokki: näitä pesii Longyearbyenissäkin runsaasti, mutta pesäpaikat
ovat niin korkealla rinteillä, että niiden näkeminen kunnolla on hankalaa.
Ainoastaan Björndalenissa alimmat pesimäpaikat ovat kohtuullisen helposti
saavutettavissa. Laivalta näitä nähtiin valtavia määriä: eniten näimme 13.6.,
jolloin arvioimme havainneemme noin 100 000 yksilöä. Pikkuruokkeja pesii
Huippuvuorilla 1-2 miljoonaa paria, tosin tarkka arvio on mahdotonta lajin
runsauden ja vaikeakulkuisten pesimäpaikkojen vuoksi.
34. Lunni: Longyearbyenissä näimme vain
muutaman, mutta laivalta näitä näkyi harvakseltaan. Selvästi vähälukuisin
havaitsemamme ruokkilintu, eniten 15.6. Kross- ja Kongsfjordenista noin 100 yksilöä.
35. Pulmunen: laji havaittiin päivittäin, 2-50 yksilöä.
Pulmunen on runsaimmillaan ihmisasutuksen liepeillä Longyearbyenissä, jossa
niiden käytös hyppimässä roskalaatikoiden luona ja terasseilla tuo toisinaan
mieleen varpusen. Laji on ainoa Huippuvuorilla säännöllisesti pesivä
varpuslintu.
36. Kapustarinta: lähtöaamuna kahden linnun parvi.
Nisäkkäät:
1. Jääkarhu: 14.6. Liefdefjordenin alueella neljä yksilöä (1/, 1/, /1 + pull).
Naaraalla oli satelliittipanta.
2. Mursu: havaittiin kahtena päivänä, yhteensä hieman alle sata yksilöä. Eniten
Moffen-saarella.
3. Maitovalas: 14.6. Liefdefjordenin suulla 6 ja 15.6. Kongsfjordenin suulla 1.
4. Lahtivalas: 14.6. kaksi Liefdefjordenilla ja 15.6. kaksi yksilöä
länsirannikolla.
5. Sillivalas: 15.6. yksi yksilö
Isfjordenin suulla.
6. Partahylje: 14.6. kymmenkunta yksilöä. Lisäksi pitkin matkaa muutamia
määrittämättömiä, joista todennäköisesti ainakin osa oli partahylkeitä.
7. Norppa: pohjoisrannikolla 13.6. yksi ja 14.6. Liefdefjordenissa ainakin 8
yksilöä.
8. Kirjohylje: Kongsfjordenissa 15.6. ainakin kuusi yksilöä.
9. Huippuvuortenpeura: päivittäin 4-150 yksilöä. Laji on varsin runsas Longyearbyeninkin
ympäristössä.
10. Naali: Longyearbyenissä eniten 11.6. seitsemän yksilöä, Ny Ålesundissa 15.6.
pari ja lisäksi jokin irtonaali laivalta havaittuna.