Teksti: Aleksi Mikola
Lähtö jokavuotiselle K&K-retkelle koitti taas, bussi starttasi Eduskunnan matkailuliikenteen pysäkiltä hieman seitsemän jälkeen. Vielä muutama retkeläinen matkalta kyytiin, ja kasassa oli 44 + opas. Ensimmäiseksi suunnattiin tutuksi tulleeseen tapaan Marjatta Lahdelle Pohjan Slickoon, jossa oltiin kahdeksan jälkeen. Sumuinen plussakeli ei luvannut kovin hyvää hakkeja ajatellen, vaikka bussia pysäköidessä yksi lensikin nopeasti yli. Sisällä oli sumusta huolimatta jälleen tarjolla voileipiä, kakkua, teetä ja kahvia. Harmaapäätikka tuli nopeasti ruokinnalle, ja pienen odottelun jälkeen myös ensimmäinen pähkinähakki. Sumu hälveni pikkuhiljaa ja hakkejakin ilmestyi muutamia lisää. Harmaapäätikkoja oli lopulta koiras ja naaras, hakkeja näkyi kymmenkunta. Muutakin peruslajistoa pyöri toki ruokinnoilla ja ympäristössä, varsinkin käpytikkoja oli runsaasti.
Kymmenen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa, perinteitä noudattaen Fiskarsiin. Karaa ei Fiskarsista löytynyt, mutta muutama sata sinisorsaa kylläkin. Mukavin Fiskarsissa oli puiden latvoista löytynyt isolepinkäinen, jota kaikki ehtivät ihmettelemään. Koskikaraa piti lähteä katsomaan hieman pohjoiseen Antskogiin, josta se löytyikin melko helposti ja jälleen kaikki pääsivät ihailemaan jäänreunalla ruokaillutta lintua. Tätä ennen ehdittiin jo nähdä bussin ikkunasta ylilentävä merikotka.
Matka jatkui kohti Saloa, mutta jossa turkinkyyhkyjä mentiin Enolan sijasta katsomaan tällä kertaa Moisioon. Tiiran mukaan paikalla oli ollut jopa 22 lintua, mutta vain kymmenkunta oli näkyvissä käydessämme paikalla. Se riitti kuitenkin mainiosti. Suunta seuraavaksi vessatauolle Halikon Prismaan, josta eteenpäin viereiselle Meriniitylle etsimään paikalla pitkään viihtynyttä hiiripöllöä. Pienen hakemisen jälkeen hiiripöllö löytyikin langalta istumasta, eikä se tuntunut juuri välittävän suurehkosta porukastamme.
Seuraava kohde oli jo suorastaan toiveikas, kun lähdimme etsimään Viurilanlahden puolella noin viikkoa aiemmin nähtyä yksinäistä viiksitimalia. Yllättäen timalia ei löytynyt, retkelle lajeiksi kuitenkin fasaani sekä närhi. Takaisin toiselle puolelle puhdistamolle suunnatessa hiffattiin bussin ikkunasta tien vieressä pellolla kököttäneet kaksi tarhalähtöistä peltopyytä, jotka ovat myös olleet paikalla jo pitempään. Puhdistamolle saavuttiin, ja heti aluksi löydettiin paikallisten kuvaajien suosiollisella avustuksella puissa lymyillyt sarvipöllö, josta useampi retkeläinen taisi kuitata jopa eliksen. Laskuojassa talvehtiva peukaloinen sen sijaan pysyi piilossa, vaikka se oli ollut näkyvillä hieman ennen saapumistamme. Todettiin kuitenkin yhteistuumin, että sarvipöllö oli vielä paljon peukaloista mukavampi.
Kello lähenteli tässä vaiheessa puolta viittä, ja tehtiin päätös suunnata ns. kotia kohti jo hieman ennen pimeän tuloa. Takaisin oltiin noin kolme varttia ennen 18.30 ilmoitettua paluuaikaa.
Lajilista:
Sinisorsa, merikotka, kanahaukka, peltopyy (tarhakarkulaisia), fasaani, pulu, turkinkyyhky, hiiripöllö, sarvipöllö, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, koskikara, mustarastas, hömötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, pähkinähakki, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo/vuorihemppo, pikkukäpylintu, punatulkku, keltasirkku. 34 lajia + peltopyy.
Fiskarsista ei tällä kertaa löytynyt koskikaraa, mutta puiden latvoissa oli isolepinkäinen, jota päästiin rauhassa ihmettelemään.