Suomessa uhanalaisen valkoselkätikan pesimäkanta on ilahduttavasti runsastunut viimeisten 15 vuoden aikana. 1990-luvun alun aallonpohjasta kanta on jopa kolminkertaistunut. Voimakkainta kasvu on ollut Suomen itäosissa.
Kannankasvun taustalla lienee useita tekijöitä. Lajin parantunut pesimämenestys ja toisaalta Venäjältä suuntautuvat muuttovaellukset ovat lisänneet valkoselkätikkojen määrää Suomessa. Lisäksi kannankasvua ovat saattaneet edistää pesimäalueiden suojelutoimet, lehtimetsien suhteellisen osuuden kasvu, talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä ja lintujen talviruokinta.
Vaeltajamäärät ovat lisääntyneet sekä itärajalla Etelä-Karjalassa että lännessä Hangon lintuasemalla. Vaeltajat ovat rengastusaineiston perusteella nuoria lintuja ja kaksi kolmesta on naaraita. Syksyinen vaellusaktiivisuus vaikutti positiivisesti seuraavan kevään reviirien määrään.
Valkoselkätikka on vanhassa lehtimetsässä viihtyvä laji, jonka pesimäympäristössä tulee olla riittävästi lahoa puuainesta. Tällaisia alueita on Suomessa vain harvakseltaan. Todennäköisimmin tikan tapaakin Suomessa kohteilta, joilla on lajille sopivaa elinympäristöä laajoina ja yhtenäisinä alueina.
Tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa valkoselkätikan uhanalaisuusluokitus parani yhdellä pykälällä. Kannankasvusta huolimatta laji on edelleen erittäin uhanalainen. Valkoselkätikan säilyminen Suomessa edellyttää yhä aktiivisia suojelutoimia, sillä esimerkiksi tulomuutto Venäjältä ei välttämättä jatku tulevaisuudessa. Valkoselkätikan suojelu edistää myös lukuisten muiden lahosta lehtipuusta riippuvaisten lajien suojelua.
Tiedot käyvät ilmi Metsähalltuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin valkoselkätikan kannankehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuosina 1991–2010. Tutkimus on julkaistu ornitologisessa Ornis Fennica -julkaisusarjassa.