Tammikuussa viimeisetkin satunnaistalvehtijat ovat hakeutuneet ruokintapaikoille, ja niillä käy kova vilske. Vesilintujen määrät ovat kääntyneet jyrkkään laskuun, mutta talvehtivien sinisorsien ja isokoskeloiden joukosta voi onnella yhä löytää myös muita vesilintuja. Harvinaisuuksista kiinnostuneet yrittävät etsiä vähälukuisia talvivieraita, kuten isolokkeja satamista ja vuorihemppoja rikkaruohikoista. Tammikuun lopussa järjestetään vuosittain Pihabongaus, jonka avulla kootaan tietoa talvilinnuston levinneisyydestä ja lukumäärien vaihtelusta.

Hyvä tammikuun retkikohde on Nuuksion kansallispuisto, jossa voi liikkua joko jalan tai hiihtäen. Talvisesta metsästä voi löytää tavallisten tiaisparvien ohella tikkoja, pyitä, teeriä tai oikein hyvällä onnella vaikka varpuspöllön.

Helmikuu on hiljaisin lintukuukausi. Pitkä talvi on vaatinut veronsa, ja jos Suomenlahti sattuu olemaan kokonaan jäässä, niin merelle on turha kiikaroida. Kauniin kirkkaina talvipäivinä on silti mukava retkeillä ja tutustua talvilintuihin. Kylmyyden keskellä pöllöt ja käpylinnut aloittelevat pesintöjään, ja aikaisina vuosina ensimmäisiä muuttolintuja voi havaita jo helmikuun puolella. Leutoina helmikuun iltoina voi kuulla jo useita mustarastaita aloittelemassa laulukauttaan.

Helmikuussa kannattaa suunnata kiertämään viimeisiä avoinna olevia jokia ja puroja. Koskikaroja voi löytää vaikkapa Helsingin ja Vantaan rajalta Pitkäkoskelta tai Inkoon Fagervikin ruukkimiljööstä. Sopivilta puropätkiltä onnekas voi yhyttää myös läpi talven sinnittelevän peukaloisen tai jopa luhtakanan.

Maaliskuussa alkaa lintuharrastajalle todellinen kevät, kun kiurut, töyhtöhyypät ja uuttukyyhkyt tuovat kevään Uudellemaalle. Harmaalokit saapuvat pesimäluodoilleen, ja katoilla pesivien lokkien kailotusta saattaa kuulla jopa aivan Helsingin ydinkeskustassa. Maaliskuu on myös pöllöjen parasta huhuilukautta: tavallisimman lehtopöllön lisäksi huuhkajat, viiru-, helmi- ja varpuspöllöt soidintavat silloin aktiivisimmin.

Jos kevätmuuttoon tahtoo ottaa pienen varaslähdön, niin sopivana maaliskuun lopun lämpimänä päivänä kannattaa suunnata kohti Hankoa, joka on tavallisesti noin viikon edellä Helsingin seutua. Tvärminnen ja kaupungin väliset lahdet sekä Täktomin pellot ovat hyviä varhaiskevään retkikohteita. Öiselle pöllöretkelle voi lähteä vaikkapa Pornaisten takamaille.

Huhtikuussa kevätmuutto on kiivaimmillaan. Alkukuussa Suomeen saapuu siemen- ja sekasyöjälintuja kuten peippoja ja rastaita. Loppukuussa alkaa saapua myös ensimmäisiä hyönteissyöjiä kuten tiltaltteja, kirjosieppoja ja pajulintuja. Huhtikuussa nähdään myös kevään komeimmat kurki- ja petolintumuutot. Aamuisin luonto on täynnä linnunlaulua, vaikka pakkanen voikin vielä nipistellä. Vesilinnusto on monipuolista. Ensimmäiset pesimälinnuston seurannat alkavat.

Huhtikuussa kannattaa lähteä kiertelemään sulaneita peltoaukeita ja niille muodostuneita tulvia. Siuntion ja Inkoon sulaneilta pelloilta voi etsiä lepäileviä joutsenia ja kahlaajia. Hyvinkään Ridasjärvi ympäristöineen on erinomainen huhtikuun retkikohde, jossa voi hyvänä huhtikuun päivänä havaita esimerkiksi suuria määriä metsä- ja tundrahanhia. Pääkaupunkiseudun kohteista Espoon Suomenojan lammikko on ehdottomasti käymisen arvoinen huhtikuussa, kun mustakurkku-uikut rakentelevat pesiään ja valtava naurulokkikolonia aloittaa pesintätouhut.

Kylmänarat hyönteissyöjät saapuvat toukokuun öinä. Sopivasti saderintamaan törmätessään pajulinnut ja hernekertut voivat kansoittaa puistot ja rannat. Kuun lopussa useimmat lintuparit ovat jo pesimässä, ja uusia saapujia on enää kourallinen. Tyyninä iltoina voi lähteä kuuntelemaan kosteikkojen ja pusikoiden yölaulajia, kuten satakieliä, kerttusia ja rantakanoja.

Toukokuussa on myös käynnissä arktika eli arktisten vesi- ja rantalintujen massamuutto Suomenlahden kautta kohti koillista. Monille lintuharrastajille toukokuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista, ja kaikille linnuista kiinnostuneelle voikin suositella auringonnousun jälkeisten muutamien tuntien viettämistä meren rannalla. Alkukuusta muuttavat mm. meriharakat, joita seuraavat kuikkalinnut, punakuirit ja kuun puolivälin tienoilta eteenpäin valkoposki- ja sepelhanhet. Arktikan päättävät suo- ja isosirrit, joiden muutto tosin voi livahtaa ohi korkealla silmänkantamattomissa.

Koko maan parhaita arktikapaikkoja on Porkkalan kärki, jossa hyvinä päivinä ja suotuisalla säällä voi nähdä kymmeniä tuhansia lintuja. Huonompina muuttopäivinäkin rannan lintujen pesimäpuuhissa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa. Kärjessä vietettyjen aamun varhaistuntien jälkeen voi lähteä kiertelemään Porkkalan pelloille esimerkiksi Saltfjärdenin lintutornille, joka on tunnettu hyvänä petolintupaikkana.

Kesäkuun alkupuoli tuo Uudellemaalle viimeisetkin kaukomuuttajat. Pesivät linnut ovat työn touhussa, ja ensimmäiset tiaispoikueet lähtevät linnunpöntöistä maailmalle. Toisaalta moni harrastaja tapittaa entistä tiukemmin taivaan sineen toivoen näkevänsä kattohaikaran tai jonkin harvinaisen kotkan, sillä niitä kiertelee rannikolla yksittäin kevään ja kesän taitteessa.

Kesäkuu on myös parasta aikaa huumaantua lintujen laulukuorosta. Etenkin lehtojen aamuhämärän lintukonsertti on mahtavan monipuolista, mutta juhannukseen tultaessa laulu laantuu. Alkukesällä koetaan myös syysmuuton alkutahdit, kun aikuiset kahlaajat suuntaavat etelään, töyhtöhyypät, kuovit ja mustaviklot etunenässä.

Tyynenä kesäkuun alun yönä kannattaa tehdä koko pimeän ajan mittainen yölaulajaretki kerttusten, sirkkalintujen, kehrääjien, rantakanojen ja satakielien toivossa. Polkupyörä on erityisen kätevä, sillä pyöräilijä pystyy kuuntelemaan ajaessaankin ja siten kattamaan varsin suuren alueen. Tringan alueella on paljon hyviä yölaulajakohteita: hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Espoon Iso-Huopalahti ja Laajalahti, Helsingin Vanhankaupunginlahti, Vihdin Vanjärvi ja Pohjois-Kirkkonummen rehevät järvet.

Lintujen pesinnät ovat heinäkuussa parhaimmillaan. Laulukuoro alkaa vähitellen hiljetä korvautuakseen poikasten kerjuuäänillä. Heinäkuun alussa kannattaa silti vielä suunnata yökuuntelulle myöhäisten saapujien toivossa: esimerkiksi rantakanoja voi ilmaantua aivan uusille paikoille. Kahlaajien syysmuutto on täydessä vauhdissa, eikä kannata säikähtää aamun vesisadetta, sillä se voi pudottaa muutolta sirrejä, suokukkoja ja vikloja lammikoille ja rantalietteille. Ulkomeren äärellä viihtyvä onnekas voi havaita riuttatiiran. Maastossa nopeasti yleistyvät lintunuorukaiset tuovat uutta tunnistamishaastetta.

Vaikka heinäkuussa on liikkeellä valtava määrä lintuja, kun sekä vanhat että nuoret linnut ovat liikkeellä, niin tiheäksi ryöpsähtänyt kasvillisuus ja laulukauden loppuminen vähentävät niiden havaittavuutta.

Hyviä retkikohteita on heinäkuussa lukuisia, mutta esiin voisi nostaa vanhat kaatopaikka- ja täyttömaa-alueet, joiden luontoon on mukava tutustua nimenomaan kesällä: liikkeellä on paljon päiväperhosia ja muita hyönteisiä, kukkaloisto on yllättävän kaunista, kivitaskut ruokkivat poikasiaan ja pikkutyllit varoittelevat satunnaista kulkijaa. Hyviä joutomaakohteita Uudellamaalla ovat muun muassa Vuosaaren ja Hangon vanhat kaatopaikat.

Elokuussa syksy hiipii hiljaa kaikkialle. Aamuisin pensaissa alkaa jo näkyä muutolle lähteviä paju- ja leppälintuja sekä muita hyönteissyöjiä, ja tarkkakorvainen kuulee taivaalta ensimmäisten etelään suuntaavien metsäkirvisten ja keltavästäräkkien kutsuääniä. Osa linnuista pyöräyttää loppukesästä toiset pesueet, ja esimerkiksi haarapääskyn pesäpoikasia näkee melko yleisesti vielä elokuun lopussa.

Elokuu on hyvää aikaa opiskella erilaisia kahlaajia, joita pääsee tarkkailemaan melko vaivattomasti Espoon Laajalahdella Maarin tornissa. Niittyä pidetään auki hoitotoimenpitein, ja se kerää sopivalla vedenkorkeudella puoleensa melko laajan kirjon erilaisia kahlaajia tylleistä töyhtöhyyppiin ja mustavikloista suosirreihin.

Syyskuussa muutto on täydessä vahdissa. Alkusyksyn kirkkaina aamuina taivaalta kuulee monenlaisia sirahduksia, kun rautiaiset, kirviset, rastaat, västäräkit varpuslinnut matkaavat kohti etelää. Sumuisempina päivinä levähtämään jääneitä lintuja näkee ja kuulee pienilläkin viheralueilla. Kurjet ja petolinnut muuttavat myöhemmin päivällä aurinkoisten päivien nousevia ilmavirtauksia hyödyntäen – niitä näkee parhaiten rannikoiden näköalapaikoilta.

Monet linnut kerääntyvät suuriin parviin, joita on mukava ihastella peltoaukeilla ja rikkaruohostoissa. Syksyissä on paljon eroja. Joitakin vuosia leimaa vaelluslintujen liikehdintä, toisina taas saatetaan nähdä tavallista enemmän hanhia, jos sopivat tuulet ohjaavat niitä Etelä-Suomen läpi.

Syyskuun lopussa kannattaa suunnata Hankoniemen kärkeen Uddskatanille, Hangon lintuaseman naapuriin. Monia sellaisia lajeja, jotka välttelevät viimeiseen asti meren ylitystä, pakkautuu sinne suuria määriä. Hieman vuodesta riippuen voi päästä todistamaan tiaisten, närhien tai tikkojen vaellusta. Hyvänä muuttopäivänä voi paikalta nähdä myös suuria määriä kurkia ja varpushaukkoja.

Lokakuussa hyönteissyöjien massat ovat jo kadonneet etelämmäs, mutta etenkin alkukuu on vielä melko monipuolista lintuaikaa. Suuria hippiäis- ja tiaisparvia vaeltaa läpi Uudenmaan. Kuulaina lokakuun päivinä taivaalla muuttaa maa- ja merikotkia, jotka päättävät petolintujen muuttokauden. Marjalintujen ensimmäiset kerääntymät nähdään usein jo lokakuun lopussa, ja vesilintujen muutto jatkuu Suomenlahtea pitkin muun muassa allien ja lapasotkien muodossa. Kuun loppuun mennessä leijonanosa muuttolinnuista on jo jättänyt Suomen.

Lokakuu tunnetaan Siperiasta saapuvista harvinaisuuksistaan. Niitä lähdetään usein etsimään ulkomeren saarille ja kaupunkialueen eristämille puistoalueille, mutta periaatteessa harvinaisuus voi tupsahtaa eteen missä vain. Taiga- ja hippiäisuunilintujen, isokirvisten ja muiden säännöllisesti tavattavien pikkuharvinaisuuksien lisäksi joka vuodelle povataan ainakin yhtä “tosi kovaa” itäistä harhailijaa, kuten mustakurkkurautiaista tai rubiinisatakieltä.

Lokakuussa kannattaa pyrkiä saariin, jos suinkin mahdollista. Helsingissä helpoin vaihtoehto on mennä lautalla Suomenlinnaan, jossa on yllättävän monipuolisia puistoja ja pusikkoja. Kustaanmiekan vallien rikkaruohostot keräävät urpiaisia ja muita siemensyöjiä, ja merellä voi nähdä etenkin kuun alkupuolella kohtuullista vesilintumuuttoa. Veneenomistajille vain taivas ja veneilytaidot ovat rajana: pienet, matalaa puustoa ja pensaikkoa kasvavat ulkosaaret ovat parhaita.

Marraskuussa suurin osa muuttolinnuista on jo jättänyt Suomen. Joillakin lajeilla muutto on kuitenkin vielä kesken, kuten varislinnuilla, urpiaisilla ja monilla vesilinnuilla.

Yksittäisiä hyönteissyöjälintuja on vielä siellä täällä, ja marjalinnut ovat joinakin vuosina runsaita. Vuosien välillä on vaihtelua riippuen mm. lumi- ja jäätilanteesta sekä pihlajanmarjojen määrästä. Jos pihlajissa on marjoja, kiertelevät räkättirastas- ja tilhiparvet niitä syömässä. Joinakin vuosina myös taviokuurnia tapaa pihlajia tyhjentämästä. Lintujen ruokintapaikatkin alkavat kerätä vieraita.

Marraskuun alussa alkavat talvilintulaskennat, joiden tuloksia voi seurata myös Tringan etusivulla. Talvilintulaskennat ovat helppo tapa osallistua linnustonseurantaan, ja vaivattomimmin talvilinnuston seurantaan voi osallistua oman ruokintapaikkansa lintuja laskemalla.

Marraskuussa tarmo kannattaa keskittää vesilintujen tarkkailemiseen; niitä kannattaa etsiä sekä suojaisilta järviltä ja merenlahdilta että avomereltä. Avomerta pääsee helpoimmin tarkkailemaan rannikon niemennokilta, kuten Helsingin Lauttasaaresta, Kirkkonummen Porkkalasta tai Hankoniemen etelälahdilta. Joinakin vuosina Hangon lahdille kertyy komeita määriä kyhmy- ja laulujoutsenia, joiden joukosta onnekas voi joskus löytää myös pikkujoutsenen.

Viimeistään joulukuussa järvien jäätyminen pohjoisempana pakottaa viimeiset vesi- ja lokkilinnut etsimään sulaa vettä etelämpää. Etenkin laulujoutsenen viimeinen muuttopiikki on mahdollista ennustaa säätiedotusta tarkkailemalla: kun Keski-Suomen lahdet jäätyvät ja pellot saavat lumipeitteen, viimeiset joutsenet lähtevät kohti Keski-Euroopan talvehtimisalueita.

Hyönteissyöjistä on joulukuussa yleensä turha haaveilla, vaikka tiltaltteja ja mustapääkerttuja voi hyvällä tuurilla yhyttää sopivista paikoista. Vuodesta riippuen marjalintuja joko on tai ei ole: parhaina vuosina Helsingin puistopihlajissa voi ruokailla joulukuussa valtavia tilhi- ja rastasparvia, mutta huonoina marjavuosina yhdenkin räkättirastaan löytäminen voi olla työn ja tuskan takana. Talvilintulaskentojen perinteikäs joulukierros lasketaan joka vuosi noin jouluaaton ja loppiaisen välillä.

Joulukuussa kannattaa tehdä kierros erilaisilla ruokintapaikoilla pitkin poikin omaa retkeilyaluetta. Helsingissä hyviä ruokintoja on mm. Vanhankaupunginlahden alueella, Lauttasaaressa ja siellä täällä muualla. Hyvä tiedonhankintalähde on BirdLife Suomen lintutietopalvelu Tiira, josta on vaivatonta hakea mielenkiintoisia kerääntymiä ja lajeja ja nähdä niiden sijainti.