Goan lajilista

Goa retkikohteena

Goa on loistava kohde myös perheretkeilijälle, koska harvassa kohteessa voi yhdistää lintujen katselun ja turisteilun yhtä luontevasti. Leppoisasti retkeillessä jokin peruslaji voi tosin jäädä puuttumaan, mutta sen takia ei kannata pilata sekä omaa että kumppanin matkaa.

Lajit ja niiden havaittavuus

Lajien havaittavuutta kuvataan listoissa viisiportaisella numeroindeksillä, joka ei kuvaa lajin runsautta, vaan käsitystämme lajin havaittavuudesta n. 15.11.–15.3. eli turistikauden aikana. Nykyisin turistikausi alkaa kuukautta myöhemmin. Ykkönen on annettu peruslajeille, joiden havaitseminen kahden viikon retkellä ei pitäisi olla kovin vaikeaa, jos käy keskeisillä lintupaikoilla. Peruslajien nimet on varjostettu harmaalla. Myös muutama kakkoskategorian laji on palkitettu peruslajiksi. Indeksi viisi tarkoittaa lajia, josta on pääsääntöisesti yksi tai joissakin tapauksissa vain muutama havainto. Näiden lajien suomenkieliset nimet ja indeksit on lihavoitu kuvaamaan sitä, että Goan listan tekijät haluavat kerätä tiedot havainnoista. Valtuutemme eivät riitä Goan RK:n perustamiseen emmekä sellaista riesaa edes halua. Tarkoituksemme on vain kerätä julkaisukynnyksen ylittäviä havaintoja kaikkien retkeilijöiden käyttöön.

Joitakin vuosia sitten lista päivitettiin perusteellisesti. Käyttäjän kannalta tärkein muutos tehtiin lajien järjestykseen, jonka pitäisi olla nyt tutumpi suomalaisille. Useita kymmeniä päivityksiä tehtiin myös nimistöön ja lajiutumiseen. Uusina lajeina listaan lisättiin silloin kaksi sieppoa.

Nimistö 

Intian niemimaalla retkeilijöitä hemmotellaan kahdella tuoreehkolla kenttäoppaalla: Grimmett, R.–Inskipp, C.–Inskipp, T. 2011, Birds of the Indian Subcontinent, Christopher Helm (BIS) ja Rasmussen, P. C. & Anderton, J.C. 2012. Birds of South Asia, The Ripley Guide, Vol 1, second edition 2012. National Museum of Natural History–Smithsonian Institution, Michigan State University and Lynx Edicions, Washington, D.C. and Barcelona (BSA). Jälkimmäisen Vol 2 on käsikirja, jonka valtavassa tietomäärässä on tarkentavia tietoja myös lajin esiintymiseen. Pelkkää lomailua kunnianhimoisemmin retkeilevän kannattaa tutustua myös BSA:han, koska sen tieto lajiutumiskysymyksistä ja äänistä on parempaa. Kuvatauluissa on paikoin tavoitettu linnun maastoulkonäkö paremmin.

Listamme tieteelliset ja englanninkieliset nimet perustuvat BIS:iin, koska se on suomalaisten Goassa eniten käyttämä kenttäopas. Suomenkieliset nimet olemme ottaneet Birdlife Suomi ry:n julkaisusta Maailman lintulajien suomenkieliset nimet (2. uudistettu painos 2006) myöhempine täydennyksineen. Lajiutumiseen otettujen kantojen erilaisuudesta johtuen kaikille listamme lajeille ei ole suomenkielistä nimeä. Olemme pyrkineet välttämään solun jättämistä tyhjäksi, joten olemme laittaneet yleistymässä olevan epävirallisen nimen. Nämä nimet on merkitty asteriskilla.

Neljä BIS:n alalajia on kirjattu lajeiksi. Sepeltasku ja kaukasianuunilintu on havaittu Suomessa emmekä katsoneet tarkoituksenmukaiseksi poiketa Suomen RK:n kannasta. Aasianlehmähaikara* ja malabarinkottarainen* on kirjattu lajeiksi vallitsevamman käsitykseen mukaisesti. Isojen lokkien taksonit on nimetty BSA:ta myötäillen, koska se vastaa paremmin suomalaista käsitystä.

Halusimme listata lajit samaan järjestykseen kuin BIS. Taustalla on Howardin & Mooren systematiikka, mutta sovellus ei ole lähellekään orjallinen. Lajiluettelon puuttumisen vuoksi olemme joutuneet rakentamaan lajien järjestyksen kuvataulujen perusteella.

Listojen käyttö

Pystyversiota voi käyttää pinnalistana, johon voi ruksata esimerkiksi eri vuosien tai eri henkilöiden pinnat. Lintumatkoilla pidetään usein iltahuuto lintuasemien tapaan. Vaakaversiossa on 14 saraketta, joten kahden viikon retkellä voi aina päivän päätyttyä koota kenttähaviksesta kunkin lajin lasketun tai arvioidun yhteismäärän. Havaittavuusindeksin käyttäjän on muistettava, että vuodet eivät ole veljeksiä.

Lajilistan päivittäminen

Ajan tasalle saatettu lajilista pyritään saamaan Tringan kotisivuille vuosittain ennen matkailukauden alkua. Muutamme indeksilukuja, kun tietomme karttuvat tai lajien esiintymisessä tapahtuu muutoksia. Uuden lajin lisäämme vain, jos Soiska saa havainnosta riittävän kuvauksen. Tätä varten toivomme, että hänelle tehdään runsaasti kypsään harkintaan perustuvia ilmoituksia osoitteeseen kari.soilevaara@kaha.fi Ilmoitukseen tulee merkitä ainakin havainnon tekijät, päivämäärä ja kellonaika, tarkka paikka, kuvaus havainto-olosuhteista ja lyhyesti itse linnusta sekä mieluiten valokuva tai äänite.

Goan lajimäärä

Amano Samarpanin mukaan Goassa on tavattu noin 450 lajia; BirdingASIA 19 (2013) s. 95. Meidän listassamme on 422 lajia. Turistikaudella 2015 – 2016 havaittiin kaksi aiemmin listaamatonta lajia: sirppisorsa ja malabarintimali. Suurin ero lajimääriin aiheutuu siitä, että meidän listausjaksomme on vain talvikausi vuodesta 1997 lähtien. Myöskään lajiutumiskysymysten ratkaisujen emme usko olevan yhteneviä. Erot paljastuisivat, jos olisi mahdollista verrata lajiluetteloita.

Käsityksemme mukaan Samarpanilta puuttuu suomalaisten havaitsemia lajeja ja vastavuoroisesti meiltä puuttuu hänen listansa lajeja. Suomalaisten kannalta väärään aikaan tai väärässä paikassa Goassa olleita lajeja voidaan poimia BirdingASIA:n sivuilta ”From the Field”: pikkulokki 22.11.2014 (n:o 22, 2014), preerianaurulokki 15.11.2012 (n:o 19, 2013) ja viirusirkkalintu 12.11.2004 (n:o 3, 2005). Kyseisen julkaisun edeltäjän, OBC Bulletinin vastaavalta palstalta löytyy havainto taigaviklosta  28.2.2002 (n:o 35), arotaskusta 9.–10.2.2000 (n:o 32), punaperätaskusta 16.2.1997 (n:o 26) ja aavikkopensastaskusta 18.12.1997 (n:o 25).

Avomerellä käynti tuottaisi listallemme useita uusia lajeja. Produktiivisin aika olisi kuitenkin loppukesästä ja alkusyksystä eli turistikauden ulkopuolella: nokitiira, ruskotiira, ohjasnokitiira, arabiantiira, ruusutiira ja lajilleen määritetty vesipääsky (ks. OBC Bulletin n:o 1, 2004). Joka tapauksessa on selvää, että suomalaislista ei ole läheskään tyhjentänyt turistikauden pajatsoa, vaikka meriretkeä ei ryhtyisikään organisoimaan.