Parikkala ja Kitee 26.5.-29.5.2016, retkikertomus

Torstai 26.5.
Parikkalan retki alkoi muutaman minuutin etuajassa, kun innokkaat retkeilijät saapuivat hyvissä ajoin Eduskuntatalon matkailuliikenteen lähtöpysäkille. Tuttu ja turvallinen kuljettajamme Antero lähti johdattamaan joukkoamme kohti Parikkalaa. Viipurinportin ABC:lle jaksettiin vaikeuksitta, siellä ensimmäinen ruokatankkaus. Lappeenrannan erikoisuuksiakin jo jotkut maistelivat, oliko Vety vai Atomi…
Parikkalan keskustassa kävimme paikallisessa S-marketissa varustautumassa 4 päivän ruokailuihin, tuolloin ei vielä tiedetty, että tällä reissulla ei tarvitsisi vatsoja ainakaan nälästä kurnuttaa. Kun paikallisoppaamme Harri oli poimittu kyytiin Parikkalan rautatieasemalta, ajeltiin seuraavaksi suoraan Siikalahdelle. Retki alkoi mukavasti, sillä patotiellä retkeläisten nenien editse muutti heti aluksi matalalla tundrahanhi ja sitten harmaapäätikka vaihtoi maisemaa lentämällä Siikalahden länsirannalta itärannalle. Patotiellä kävellessä kuultiin seuraavaksi sekä luhtakerttunen että kuhankeittäjä. Ja lintutornilla suoraan retkeläisten yli muutti vielä noin 50 tundrakurmitsan parvi.

Ennen saapumistamme majapaikkaamme Mäntyrannan lomakylään pysähdyimme vielä Pohjanrannan lintutornissa. Sieltä näkyi mm. heinätavikoiras, kaksi tylliä ja kaksi suokukkoa.
Mäntyrannan lomakylässä meidät vastaanotti mökkikylän hyväntuulinen isäntä Jukka Laukkanen apulaisensa Jennin kanssa. Kukin sai kantaakseen liinavaatepussukan ja asettuminen 4 hengen mökkeihin sujui mallikkaasti.
Päivällinen oli sovittu klo 18ksi ja kokoonnuimme alueen ruokailutilaan. Isännän kanssa oli etukäteen sovittu runsaasta valikoimasta, mitä kukin syö. Tässä kohtaa ilmeni, että lintuharrastajien ruokailutavat olivat isännälle uutta, hän kun oli arvellut meidän normaali ihmisten tapaan seurustelevan ja viettävän reilusti aikaa 3-lajisen päivällisen äärellä, joille aikataululla ei niin väliä. Ruokavalmistelut olivat vielä aluillaan. Kun syömään vihdoin päästiin vajaa 2 tuntia myöhemmin, ei isännän ruuanvalmistutaidoista jäänyt kyllä epäilystä kellekään. Kaikki Mäntyrannan ateriat olivat erinomaisia ja ruokaa oli runsaasti.

Puruveden laajan järvenselän äärellä illalla suoritettu hajanainen muutontarkkailu tuotti vielä harmaahaikaran sekä kahlaajaparven, jossa 90 tundrakurmitsan seurana oli myös kaksi punakuiria.
Perjantai 27.5.
Perjantaiaamu oli kolea, vajaa 10 astetta ja harmaa… Puruveden pinnassa ei aamusella lintuja liikkunut ja monipuolisen herkullisen kello kuuden aamiaisen jälkeen suunnattiin käyntikohteiden listalla ensimmäisenä olleeseen Kyyrönniemeen. Niemessä on nähty loppukeväästä mm. hyönteissyöjälintujen muuttoa, mutta nyt muutolta kopattiin hieman isompia lintuja, mm. 11 tyllin parvi, järvenselältä noussut 30 allin porukka sekä parikymmentä kuikkaa. Matkalla Kyyrönniemeen kohtasimme yllättävän matkaesteen.



Kyyrönniemen jälkeen pahaa-aavistamattomia retkeläisiä vedettiin kunnolla nenästä. Pieni pikamarssi metsätiellä ei nimittäin johtanutkaan Harrin lupaamalle odotetulle kosteikolle, vaan sen sijaan retkeläiset pääsivät luomaan silmäyksen lapinpöllön pesälle!


Elis ainakin kahdelle. Lintua ei jääty pidemmäksi aikaa häiritsemään, mutta pikainenkin näköyhteys piristi harmaata päivää kummasti. Tämän jälkeen tehty pysähdys Muljulassa puolestaan jäi hyvin mieleen kahdesta, viitisen minuuttia hienosti retkeläisten yllä päivänvalossa kierrelleestä kaulushaikarasta. Samalla paikalla näyttäytyi myös reissun toinen harmaapäätikka.
Mäntyrannan isäntä oli hankkinut meille todellista lähiruokaa, 17 kg muikkuja kristallinkirkkaasta Puruvedestä. Nämä hän paistoi meille ja kyllä oli hyvää!

Myöhemmin illalla pieni osa miesporukasta näki saunomisen yhteydessä noin tuhannen sepelhanhen muuttoparven. Nakupinnoja muutamille!
Lauantai 28.5.
Reippaat retkeläiset eivät olleet edellispäivän yliuuvuttamia vaan aamupuuron yms ääreen kokoonnuttiin taas kuudelta.
Päivän ohjelma oli kahtiajakoinen: ensin suunnitelmissa oli lähialueiden lintukohteiden tsekkaaminen ja illalla yölaulajavierailu Siikalahdelle. Päivän ensimmäinen käyntikohde Kiteen Päätyenlahdella ei antanut erityisempää, mutta Varmonniemen metsäteiltä käsin onnistuttiin näkemään mm. valkoselkätikka sekä kaksi pikkusieppoa ja jo menomatkalla näyttäytynyt pikkulepinkäinen.


Sen jälkeen suunnattiin taas Parikkalan puolelle, Vaaranmäen näkötorniin, missä nähtiinkin sitten lounastauon aikana myös neljä muuta tringalaisretkeilijää. Grillin savut kenties karkottivat osan hyttysistä mutta kyllä näitä inisijöitä savuista huolimatta riitti.



Vaaranmäen parhaaksi lajiksi (kun ennen saapumistamme sieltä kuultu viiriäinen ei suostunut meille ääntelemään) taisi jäädä pari pikkukäpylintua, jotka ovat tänä vuonna olleet kateissa. Vaaranmäen jälkeen suunnattiin ensin Tarassiinlahden lintutornille, missä mainittavin havainto oli ruisrääkkä. Kotimatkalla tehty koukkaus Tetrisuon pelloille (kiitos Hanna vinkistä!) tuotti vielä peltosirkun. Hetkeä saapumistamme aiemmin pellon päällä oli näkynyt haarahaukka, sitä ei enää löytynyt.
Mäntyrantaan palattua illallinen taas maistui ja jälkkäriksi kolmea erilaista täytekakkua.

Kahdeksan maissa illalla suunnattiin sitten Siikalahdelle yölaulajien kimppuun. Aluksi tilanne oli hieman seisahtunut, mutta lopulta retkeläisiin saatiin vauhtia suopöllön näyttäytyessä aluksi Jaanalle ja Anulle, jotka olivat kävelyllä Raikantiellä. Jaana soitti Harrille pöllöstä ja loput jo pitkospuilla tornia kohti kulkemassa olleet näkivät hekin yöllisen liitäjän. Ja lisäonneksi pöllö istuutui lopulta leppäpökkelön latvaan ja istui siinä yhteistyöhaluisesti pitkään, jolloin kaikki pääsivät ihastelemaan lintua kunnolla. Lintutornille kantautuivat satakielien lisäksi luhtahuitin ja –kanan sekä pensassirkkalinnun äänet. Siikalahdelta lähdettyä ajeltiin vielä Saaren viiriäispaikan sekä kuutostien varressa Kuolemanlammensuolla tehdyn kehrääjäpysähdyksen kautta Mäntyrantaan – molemmat linnut kuuluivat hyvin.
Sunnuntai 29.5.
Sunnuntaina oli vuorossa vähittäinen paluu Helsinkiin. Aamulla Mäntyrannasta lähdettyä käytiin kuitenkin vielä kerran Siikalahdella ja ajoitus olikin juuri sopiva, sillä lahdella jo viikkojen ajan kierrellyt kiljukotka (tai kiljukotkaristeymä) oli heti nähtävillä patotieltä, kun saimme sinne bussimme pysäköityä.

Petolintuja oli muutenkin mukavasti nähtävillä. Paluumatkalla koukattiin Lappeenrannan Haapajärven kautta. Perjantainen valkosiipitiira oli järveltä jo häipynyt, mutta järvellä havaittiin kuitenkin mm. harmaasorsa, uivelo ja käenpiika. Tiellä luikersi vaskitsa.

Viimeinen käyntikohteemme kotimatkalla oli Helsingin Malmi, jossa kuulostelimme tovin paikalla pitempään viipyillyttä etelänsatakieltä, mutta tuloksetta.
Etelänsatakieli on vaiennut.
Reissun lajisumma oli tässä vaiheessa 134 lajia ja kun listalta puuttunut kyhmyjoutsen saatiin listalle vielä aivan viime metreillä Töölönlahdelta, päästiin lajimäärässä siten 135 lajiin. Lajimääräveikkauksen voitti Anu, jolle Antero luikautti varmasti ikimuistoisen onnittelulaulun.
Kiitokset Harrille erinomaisesta paikallisopastuksesta ja Anterolle jälleen kerran pikkuteitä pelkäämättömästä kuljetuksesta, ja Mäntyrannan väelle ruuista ja majoituksesta ja sopeutumisesta lintuharrastajien tarpeisiin!
Teksti: Jaana Sarvala ja Harri Hölttä
Kuvat: Jaana Sarvala