Tringan ruokkilinturetki Loviisan Aspskärille on Tringan suosituimpia retkiä vuodesta toiseen. Ja hyvästä syystä: retki tarjoaa suomalaisittain erinomaiset mahdollisuudet tarkkailla ruokkeja ja etelänkiisloja pesimäympäristössään. Retkelle oli tänäkin vuonna tunkua, ja kolmen oppaan lisäksi mukaan lähti yli 40 retkeläistä.
Bussi lähti Kiasmalta ällistyttävästi jo pari minuuttia ennen virallista lähtöaikaa eli kello seitsemää. Ensimmäiset viitisentoista retkilajia olivat jo kasassa, kun Viikissä pysähdyttiin ottamaan kyytiin vielä muutama retkeläinen. Ensimmäinen huoltotauko tehtiin totutusti Kuninkaantien ABC:llä. Samalla havainnoitiin toki myös lintuja: haarapääsky pesi huoltoaseman sisäänkäynnin kattorakenteissa, räystäspääskyt pyydystelivät hyönteisiä ja leppälintupariskunta varoitteli aktiivisesti.
Kotkaan jatkettiin odottavissa tunnelmissa. Kaupungissa kesää valkoposkihanhien seurassa viettävä tiibetinhanhi kun oli sopivasti juuri muutamana edellisenä päivänä asettunut Pieneen Varissaareen, aivan venereitin viereen. Merisetin Vikla III -alus odotteli Sapokan satamassa loput retkeläiset kannellaan.
Liikkeelle lähdettiin minuutilleen aikataulussa, ja katseet suunnattiin heti kohdesaareen. Pieni hetki siinä meni, kunnes tiibetinhanhi löytyi saarelta näkyen lopulta varsin mukavasti! Merimatka alkoi näin upeasti, tai erästä retkeläistä vapaasti siteeraten ”kello on vähän yli yhdeksän aamulla ja ensimmäinen elis on jo saatu, alkua voi sanoa lupaavaksi”. Tringan retkien edellisestä tiibetinhanhihavainnosta ehti muuten vierähtää varsin pitkä tovi – kokeneimmat muistelivat havainneensa lajin joskus ammoisina aikoina Savonlinnassa?
Meriretki jatkui hienossa kelissä: keli oli lähes täysin tyyni, mikä piti merenkäynnin aisoissa, ja pilviverho piti näkyvyyden hyvänä ja auringon paahteen maltillisena. Kannella kelpasikin nyt istuskella ja nauttia komeista merimaisemista. Ilahtuneina pantiin myös merkille, että veneen kahvilan valikoimiin oli ilmestynyt perinteinen kotkalaisherkku eli posso. Lintuhavaintojakin alkoi vähitellen kertyä lisää: ensimmäiset riskilät havaittiin jo varsin alkumatkasta, tiiroja lenteli merellä kolmea eri lajia ja yksittäinen kahlaaja paljastui syysmuuttomatkallaan olevaksi mustavikloksi. Merilinnuista havaittiin haahkoja ja tukkakoskeloita sekä muutama kuikka. Ensimmäiset ruokitkin osuivat linsseihin jo reilusti ennen Haverörenin koloniaa.
Perillä varsinaisen Aspskärin saariryhmän länsipuolella sijaitsevalla Haverörenillä oltiin hieman ennen puoltapäivää. Lähestymisvaiheessa tunnelma kannella tiivistyi, ja yllättävän runsaita* pilkkasiipiä huudettiin jo innokkaasti.
Ensimmäiset ruokit suorittivat vasta ohilentoja, kun retken odotetuin laji eli etelänkiisla löytyi aivan vierestä kellumasta ja linnulla päästiin suorastaan herkuttelemaan. Lyhyt pysähdys ruokkilintukolonian vieressä tarjosi hienot näkymät tälle ruokkien asuttamalle saarelle.
Ruokkeja ja yksittäisiä etelänkiisloja lenteli mukavan lähellä laivaa, ja istuvien lintujen joukosta keksittiin myös muutama riskilä. Saarella laululentoa esittänyt kirvinen kuului veneeseen asti, ja paljastui näin ”vain” niittykirviseksi. Elikset paukkuivat monella etelänkiislasta ja tunnelma oli korkealla!
*= kolmen kilometrin päässä sijaitsevalla Skarvenin saariryhmällä laskettiin samana aamuna yli 400 pilkkasiiven kerääntymä, joista valtaosa 2kv-lintuja: https://www.tiira.fi/selain/naytahavis.php?id=35603372
Paluumatka sujui vähitellen virinneessä myötätuulessa joutuisasti ja jäätelö alkoi tehdä kauppansa. Takaisin Kotkaan saavuttiin sisempänä saaristossa kulkevaa reittiä, ja tämä näkyi myös havainnoissa. Reitille osui muun muassa kalasääsken pesä, jossa nähtiin ainakin kaksi poikasta. Uusia retkilajeja kertyi tasaisesti. Näistä suurin yllätys oli Tuomaksen vakaajakaukoputkellaan skarppaama tylli! Vakaajatekniikka todettiin muutenkin erittäin käyttökelpoiseksi juuri tällaisilla veneretkillä.
Tiibetinhanhea ei valitettavasti löytynyt enää uudestaan. Perillä Kotkassa oltiin minuutilleen aikataulun mukaan – isot kiitokset vielä Merisetin henkilökunnalle hienosta risteilystä!
Paluumatkalla säädettiin hetki bussin ovien kanssa, pysähdyttiin uudestaan Kuninkaantien ABC:llä (jossa havaittiin tällä kertaa myös leppälinnun maastopoikanen), käytiin iltahuudossa läpi retken lintulajit (lajimäärä 72) ja muisteltiin Aspskärin historian kummallisinta lintuhavaintoa juhannukselta 1959*. Takaisin Helsingissä oltiin puoli kuuden maissa onnistuneen retkipäivän päätteeksi. Kiitokset kaikille retkeläisille, Anterolle kuskauksesta ja MeriSetille laivamatkasta! Retkellä toimivat oppaina Niko Aarnio, Heikki Kantola ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela.