Valkmusan retki 23.5.2024 Retkikertomus

Valkmusan retki 22.5.2024

Järjestyksessään Tringan toinen iltaretki Valkmusan kansallispuistoon järjestettiin 22.5. Paikalla on aiemmin vierailtu omalla iltaretkellä 2023 ja muutamaan otteeseen lyhyemmin Aspskärin ruokkilinturetken ohella.

Valkmusan pieni kansallispuisto koostuu kahdesta suojellusta suokokonaisuudesta, Munasuosta ja itse Valkmusasta. Alueen suot ovat luonnontilaisia keidassoita, joilla viihtyvät monet Etelä-Suomessa harvalukuiset lintulajit, kuten kapustarinta ja liro. Onpa alueella takavuosina pesinyt pikkukuovikin. Alueella myös levähtää muuttolintuja, kuten hanhia. Kasvi- ja hyönteismaailma on monipuolinen. Kansallispuistosta voi lukea lisää Metsähallituksen sivuilta: https://www.luontoon.fi/valkmusa

Retkeläiset kokoontuivat Mellunmäen metroasemalle klo 15.30. Antero odottelikin meitä jo pikkubussin kanssa. Kyytiin nousi tällä kertaa 16 retkeläistä ja yksi opas. Matkaan päästiin sujuvasti ilman pahempia ruuhkia. Menomatkalla ei kummoisia havaintoja tehty, tuulihaukka sentään näkyi pikaisesti ja jäätelötauolla Pyhtään ABC:llä varmistettiin haarapääskyn pesintä. Menomatkan pienistä mutkista huolimatta perillä oltiin lähes aikataulussa.

Heti ensimmäinen bussista poistuttaessa tehty lintuhavainto oli monille vuodenpinna, kun käki kukkui kauempana. Alueella vaikutti muuten tämän iltaretken perusteella olevan mukavasti käkiä, kierroksen varrelta laskettiin viisi reviiriä ja yksi lintu nähtiinkin vilaukselta. Aloitimme puiston kiertävän läntisen keitaan lenkin kiertämisen perinteiseen tyyliin vastapäivään. Osin pitkospuita kulkeva reitti oli varsin hyväkuntoinen, pahimpia paikkoja oli uusittu vastikään.

Heti ensimmäiset kuuntelupysähdykset olivat mielenkiintoisia, kun suolta kuului ensin hentoa pensastaskumaista laulua ja heti perään punavarpusen viheltelyä. Pienen ihmettelyn jälkeen todettiin paikalla olevan kaksi laulavaa pensastaskua, joista toinen matki todella hienosti punavarpusta ja heitti väliin peippomaistakin säettä. Hienoa kuunneltavaa! Taustalla säestivät kiuru ja liro ja avosuomaisemia kelpasi ihastella lämpimässä kevätillassa.

Seuraavaksi siirryttiin retken pääkohteelle, Simonsaaren lintutorniin, josta on varsin hyvä näkyvyys parhaille suolampareille. Heti todettiin tutun sääksenpesän olevan jälleen asuttu, hautovan emon pää näkyi välillä juuri ja juuri komeaksi kasvaneen risulinnan reunojen yli. Muitakin lintuja alkoi löytyä: liro soidinteli, kuovit huutelivat ja punajalkaviklo hätyytteli töyhtöhyyppiä. Pensastaskuja vilisi ja pian löytyi vielä hieman isompikin pikkulintu, komea koiras pikkulepinkäinen. Lintu poseerasi hienosti, vaikkakin kuvaamista ajatellen kaukana.

Ensimmäinen havainto yhdestä retken toivelajista, kapustarinnasta, saatiin pikaisen äänihavainnon muodossa varsin pian torniin saavuttua. Seuraavaa havaintoa odotellessa ehdittiin jo syödä eväitäkin ja ihmetellä ensimmäisiä hyttysiä. Kärsivällisyys palkittiin, kun toinen paikalla havaituista kapustarinnoista saatiin hienosti näytille tornin lähelle. Myös lajin surumielinen vihellys ja soidinääni tulivat tutuiksi. Kapustarinnan ja liron kaltaisen suokahlaajien osalta Valkmusa on lajien viimeisiä keitaita eteläisessä Suomessa.

Valkmusan kapustarinnan kuvasi Liisa Eerola.

Tornista havaittiin vielä ainakin pari kaukaista sääkseä, soidintava taivaanvuohi, pesivä kalalokki ja laulavia metsäkirvisiä. Lopulta matkaa oli jatkettava. Loppumatkalla ihmeteliin hetken lennossa vilahtanutta käkeä, nähtiin vilaukselta koiras teeri (jäi vain löytäjän iloksi) ja metsän laulajia. Riittipä huomiota kasveillekin.

Paluumatka Helsinkiin sujui tyytyväisissä tunnelmissa, Valkmusa oli tarjonnut oivan pakopaikan pääkaupunkiseudun kiireistä. Viimeinen kahlaajalaji, lehtokurppa, havaittiin vielä bussin ikkunasta iltahuudon ohessa. Takaisin Mellunmäessä oltiin kymmenen jälkeen. Mainittakoon vielä lopuksi, että bussin ilmastointi oli jälleen rikki, sama tilanne siis kuin vuoden takaisella retkellä. Bussifirma ehti tosin välissä vaihtua, katsotaan miten ensi vuonna käy.

Kiitoksia jälleen Anterolle kuskauksesta ja retkeläisille aktiivisuudesta!

Oppaana retkellä toimi tämän kirjoittanut Aapo Salmela.

150 150 Jaana Sarvala
Kirjoita jotakin