Tringan retkibussi lähti matkaan Helsingin Kiasmalta aamulla klo 7.00. Sääennuste oli edeltävän viikon aikana vaihdellut laidasta laitaan. Nyt ennuste näytti pilvipoutaista, joskin navakan länsituulista retkisäätä. Monet isoista petolinnuista tykkäävät lentää tuulisella säällä, joten linnuston osalta oli ennustettavissa ainakin muuttavia hiirihaukkoja, mutta toki maakotka oli alleviivattuna toivelistalla. Tämänkertaisella retkellä oli mukana yhteensä 29 retkeläistä, joiden joukossa olivat pääopas Juha Ojala, apuoppaat Tuomas Kervinen ja Nico Niemenmaa sekä opasharjoittelija Niko Aarnio.
Retken ensimmäinen pysähdys Kuninkaantien ABC:lle tarjosi muutakin kuin vain huoltoaseman kahvia ja eväsleipiä, sillä piha-alueen tuntumassa näimme tiltaltin ja useampia ylitsemme lentäneitä valkoposkihanhiparvia. Osan retkiporukasta onnistui kuulla lähistöltä myös harmaapäätikan huutosarja.
Jatkoimme kohti Virolahtea. Ensimmäinen pysähdyksemme Virolahden kunnan alueella tehtiin Ylä-Pihlajan pelloilla. Tällä kertaa Ylä-Pihlajan peltoalue oli melko vähälintuinen. Retkeä edeltäneet päivät olivat olleet hanhimuuton suhteen erittäin hyviä. Vaikutti vahvasti siltä, että myös pääosa Virolahden alueella syksyn aikana levähtäneistä hanhista oli suunnannut kohti etelää. Ylä-Pihlajan pysähdyspaikalla näimme kuitenkin mm. tiklejä, punatulkkuja ja useita hiirihaukkoja. Jatkoimme kohden pääkohdettamme Lakakalliota.
Hieman ennen Lakakallion metsäparkkia sujahti bussin editse pyy, josta puolisenkymmentä retkeläistä ehti saada retkipinnan. Lakakalliolle saavuimme klo 10 tienoilla. Tuuli oli aamun aikana hiljalleen yltynyt, kuten sääennuste oli lupaillut, ja Lakakallion laella puhalsikin vinha läntinen ilmavirtaus. Hiirihaukkojen muutto oli odotetusti hyvää ja saimme kuulla, että hiirihaukkoja oli muuttanut jo ennen paikalle saapumistamme noin sata yksilöä. Mekin pääsimme heti ensi töiksemme havainnoimaan itään matkaavan hiirihaukkaparven muuttolentoa.
Lännestä puhaltanut tuuli oli puuskissa voimakasta. Yksi vartioimatta jäänyt kaukoputki kaatui, mutta vahingoilta säästyttiin, koska kaatumispaikan pehmusteena oli onneksi sammalpeite. Kevyt hiilikuitujalusta on kevyt kantaa, mutta kovalla tuulella hiilikuitu ei pysy parhaiten pystyssä.
Tuulesta huolimatta onnistuimme kuitenkin näkemään ihan mukavasti lintuja. Pääsimme seuraamaan esimerkiksi jalohaikaran ylilentoa, kanahaukkojen syyssoidinta sekä piekanojen ja hanhien muuttoa. Hiirihaukkojakin näimme yhteensä vähintään 40 yksilöä. Navakka tuuli ei ollut kuitenkaan havainnoinnin kannalta paras mahdollinen, joten päätimme puolen päivän aikoihin jatkaa kohti seuraavaa retkikohdetta. Maakotka jäi siis valitettavasti näkemättä…
Kävimme seuraavana tarkastamassa Vilkkilänturan kosteikkoalueen lintutilanteen. Talniemen lintulavalta saimme vuodenaikaan nähden hyviä havaintoja mm. kosteikon yllä lennelleistä taivaanvuohista ja talvipukuisista naurulokeista sekä muuttavasta sinisuohaukasta. Kana- ja varpushaukka kaartelivat hetken aikaa taivaalla lähekkäin ja niiden välinen kokoero oli erinomaisella tavalla nähtävissä. Pieni kuikkalintujen parvi muutti etelään ja rantametsässä äänteli hömötiainen. Sää oli lämpötilan osalta sopiva, mutta kuitenkin edelleen varsin tuulinen.
Siirryimme Virolahden kirkonkylälle, joka oli tuottanut aiemmilla retkillä mukavia havaintoja. Rehevää lehtipuumetsää kasvava hautausmaan lehto oli tälläkin kertaa tuottelias. Havaitsimme mm. parven pyrstötiaisia ja hippiäiset tulivat hyppimään lähietäisyydelle. Kenties edellä mainittujen lajien kanssa samassa porukassa liikkui myös pähkinänakkeli, joka tuittaili ja oli kuvattavanakin hetken aikaa. Ohitsemme lentäneestä räkättirastaiden muuttoparvesta erotimme räkättiä pienempiä punakylkirastaita.
Retkipäivän viimeinen osuus suuntautui Kurkelan peltoalueille. Niin kutsutulta Kurkelan suoralta emme onnistuneet löytämään linnustollisesti mitään mainittavaa, mutta aivan itärajan tuntumassa olleita pelloilta löytyi 70 laulujoutsenta ja n. 150 yksilön sekaparvi tundrahanhia ja tundrametsähanhia. Laulujoutsenten joukossa oli yksi hieman muita pienempi pikkujoutsenta muistuttanut yksilö, mutta päätimme jättää määrityksen tällä kertaa avoimeksi. Tarkkailu onnistui tässä kohteessa suoraan bussin ikkunasta, joten taivaalta ripotellut sadekuuro ei ollut liiemmin haitaksi. Sitten olikin jo aika lähteä paluumatkalle.
Tällä kerralla retkisää ei ollut kaikkein suosiollisin, mutta melko hyvän määrän syksyistä linnustoa onnistuimme silti havaitsemaan. Retken lajimääräksi muodostui 64 ja parhaita havaintoja edustivat Virolahden kirkonkylän pähkinänakkeli sekä Lakakalliolta havaitut lukuisat hiirihaukat ja niiden seurana muuttaneet piekanat.
Kiitokset kaikille retkelle osallistuneille ja kuljettajallemme Anterolle!
Juha Ojala