Tänä vuonna keväinen bussiretki Haliakselle järjestettiin lauantaina 10.5. Pitkän aikaa jatkunut pohjoinen ilmavirtaus oli tulpannut lintumuuttoa jo jonkin aikaa, eikä lintuasemalta ollut havaittu kovinkaan paljoa arktista muuttoa lukuun ottamatta edellispäivinä lisääntyneitä punakuirimääriä. Edelleen virtaus kävi pohjoisen puolelta, etenkin Itämerellä, mutta jonkin verran heikentyneenä, joten odotuksissa oli, että muutto voisi alkaa purkautua.
Bussi starttasi tavanomaiseen tapaansa Kiasmalta klo 07 mukanaan 24 retkeläistä, toinen oppaista, Tuomas Kervinen, ja kuljettajana Kai. Espoosta poimittiin matkaan vielä kolme osallistujaa ja matka kohti Hankoa alkoi. Alkumatkasta käytiin läpi Haliaksen lintuaseman Muuttolintuselain Haahkan (https://haahka.laji.fi) havaintotilastoon pohjautuen lajeja, joilla keskimäärin kevätmuuton huippu on ajoittunut näille päiville, kuten esimerkiksi pikkukuovi ja punakuiri. Samalla tehtiin havaintoja bussin ikkunoiden lävitse. Havaintolistalle kertyi muun muassa muutamia laulujoutsenia, kurkia, palokärki sekä yhden retkeläisen havaitsema harmaapäätikka. Lisäksi yhdellä pellolla havaittiin kettu.
Menomatkalla pidettiin perinteiseen tapaan lyhyt pysähdys Karjaan ABC:lla, josta jatkettiin kohti Hankoa ja Tulliniemen luontopolun parkkipaikkaa, jonne saavuttiin hieman yli kahden tunnin matkanteon jälkeen. Retken toinen opas, Juho Tirkkonen, joka toimii tällä hetkellä Haliaksen pitkäaikaishavainnoitsijana, tuli kävellen vastaan retkiryhmää parkkipaikalle ja kävelymatka kohti lintuasemaa alkoi. Ensimmäinen pysähdys oli Gåsörsbuktenin rannalla, josta näkyi mm. muutamia haahkoja ja isokoskeloita. Retkeilysää oli oikein hyvä, aurinko paistoi, tuulta oli noin 3 m/s alkuun pohjoisesta kääntyen päivän kuluessa länteen. Tuntui pitkästä aikaa taas keväiseltä.
Pian Juho teki rantakivikosta varmaankin useimmalle retkeläiselle koko retken mieluisimman havainnon, sinirintakoiraan, joka oli pitkään paikallaan kivikossa ja kaikki retkeläiset pääsivät tarkkailemaan sitä rauhassa ja ottamaan siitä halutessaan valokuvia.
Matka jatkui ja pääsimme kuuntelemaan useita retkelle uusia lajeja, kuten pajulintuja, tiltalttia, metsäkirvistä sekä kirjosieppoja. Seuraava pidempi pysähdys tehtiin luontopolun kääntyessä metsän siimekseen. Rannalta katseltiin Gåsörsuddenin särkälle, josta havaittiinkin mm. parvi paikallisia punakuireja, ristisorsakoiras, haapanoita, valkoviklo sekä monia retkeläisiä ilahduttanut saukko. Loppumatkalla lintuaseman pihaan pysähdyimme hetkeksi havainnoimaan Gåsörsvikenin ja Uddfladan paikallisia lintuja, kuuntelimme lisää laulavia kirjosieppoja, joita oli useita, katselimme peukaloista ja teimme retken ensimmäisen (ääni)havainnon toisesta tulobussimatkalla esitellystä lajista eli pikkukuovista.
Lintuaseman pihassa Juho kertoi lintuaseman toiminnasta ja sen tärkeästä tehtävästä linnustonseurannassa. Samassa asemalla rengastajana ollut Olli palasi verkkokierrokseltaan tyhjin käsin, mutta lupasi tulla näyttämään retkeläisille myöhemmin, jos verkoista tulisi rengastettavaa. Aseman pihan yllä lenteli muutamia hemppoja, kauempaa kierteli pari vanhaa merikotkaa ja lähiluodolla näkyi pienen hetken kaksi keltavästäräkkiä, jotka jäivät vain Tuomaksen havaitsemiksi.
Kuva Tuomas Kervinen
Siirryimme pian Uddskatanin kalliolle tarkkailemaan mahdollista muuttoa, joka oli ollut aikaisemmin aamulla varsin vaisua sekä havainnoimaan paikallisia lintuja.
Muutto oli tosiaan vaimeaa koko kalliolla viettämämme noin 2,5 tunnin ajan. Heti aluksi löytyi melko kaukaa lounaispuolelta luotojen takana lentänyt tumma merikihu, joka jäi retken ainoaksi lajihavainnoksi. Bunkkerilla päivystänyt Aleksi Mikola ilmoitteli Juholle radiopuhelimella havaitsemiaan lintuja. Retkihavainnoiksi kertyi kaukaa luoteispuolelta lensi yksi hiirihaukka, muutamia varpushaukkoja, itäpuolelta hieman lähempää, mutta kovassa väreilyssä yksi piekana. Lisäksi havaittiin mm. muutama punakuiriparvi, yksittäinen muuttava pikkukuovi, yksi valkoposkihanhiparvi sekä jonkin verran paikallisia haahkoja ja muita vesilintuja meressä. Rengastaja Olli toi kalliolle rengastusverkkoon lentäneen pajulinnun ja kertoi lintujen rengastuksesta. Hän selitti rengastuksen eri vaiheet rengastaessaan linnun. Useampi retkeläinen kertoi mielenkiinnostaan osallistua rengastamiseen tulevaisuudessa.
Koska muutto oli niin vaisua, lähdimme pois kalliolta hieman suunniteltua aikaisemmin. Kävimme tutustumassa havainnointibunkkeriin, josta uutena retkilajihavaintona tuli ruskosuohaukkanaaras, joka lensi sen verran lähempää, että useimmat retkeläiset varmaan sen näkivät varsin hyvin. Eniten mielenkiintoa taisivat kuitenkin kerätä bunkkerin vieressä havaitut kaksi rantakäärmettä, jotka pysyivät hyvin näkyvillä kivien koloissa.
Paluumatkalla bussille pysähdyimme uudestaan havainnoimaan Gåsörsuddenin särkän paikallisia lintuja. Punakuirit olivat paremmin näkyvissä kuin aamulla, kun ne olivat ruokailemassa matalassa rantavedessä. Paikallisia lintuja oli noin 50 kpl. Samalta paikalta havaittiin retken lajiksi pohjoiseen muuttanut tuulihaukka, joka tosin lensi hankalasti suoraan poispäin, joten sen löytäminen ja määrittäminen oli useimmille retkeläisille hankalaa. Lisäksi näimme muuttavan pikkukuoviparven.
Saavuimme takaisin bussille hyvissä ajoin ennen suunniteltua aikataulua. Kiitimme ja hyvästelimme retken toisen oppaan Juhon, joka lähti kävelemään jo päivän neljättä kertaa luontopolkua takaisin lintuasemalle. Koska retkiaikaa oli vielä hyvin jäljellä, päätimme yrittää bongata Hangossa olleita turkinkyyhkyjä. Jo noin yhden kilometrin bussiajon jälkeen jalkauduimme kävelemään asuinkatuja ja etsimään josko turkinkyyhkyjä löytyisi. Yli kymmenen sepelkyyhkyn ja muutaman pulun jälkeen lopulta löysimme yhden turkinkyyhkyn erään talon antennilta. Lintu pysyi hyvin paikoillaan ja kaikki halukkaat pääsivät tarkastelemaan sitä ja myös kuuntelemaan sen ääntelyä.
Onnistuneen kyyhkybongauksen jälkeen aloitimme paluumatkan kohti Helsinkiä. Karjaan ABC:lla vietetyn pidemmän kahvitauon jälkeen kävimme bussissa läpi päivän lajihavainnot. Päivän lajimääräksi tuli 79 lajia. Vaikka muutto olikin laimeaa, tuntui, että retkeläisille jäi myönteinen kokemus retkestä, etenkin sinirintahavainnosta, sillä siitä keskusteltiin bussissa vielä paluumatkalla. Kiitoksia Aleksille ja Ollille avusta sekä kuljettaja Kaille turvallisesta kyydistä!
Tuomas Kervinen
Retkellä havaitut lajit (79 kpl): Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, valkoposkihanhi, ristisorsa, haapana, harmaasorsa, telkkä, sinisorsa, lapasorsa, tukkasotka, haahka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, merikotka, ruskosuohaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, tuulihaukka, kurki, meriharakka, tylli, töyhtöhyyppä, punakuiri, pikkukuovi, rantasipi, valkoviklo, punajalkaviklo, merikihu, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, lapintiira, kesykyyhky, sepelkyyhky, turkinkyyhky, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, kiuru, haarapääsky, metsäkirvinen, keltavästäräkki, västäräkki, peukaloinen, punarinta, sinirinta, leppälintu, kivitasku, mustarastas, räkättirastas, hernekerttu, tiltaltti, pajulintu, hippiäinen, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo, keltasirkku