Tiistai 20.5.
Tringan Virolahden retken aloituspaikka oli Virojoen S-marketin piha, johon kokoonnuimme tiistaiaamupäivällä klo 10.00: retken oppaat Nico Niemenmaa ja tämän kertomuksen kirjoittanut Juha Ojala sekä 9 retkeläistä. Hanhimuutto oli ollut voimakasta koko aamun ja jatkui edelleen, joten onnistuimme heti kokoontumispaikalta kaupan pihasta havaitsemaan useita suuria ylitsemme muuttaneita hanhiparvia. Suurimmassa parvessa oli arviolta 2000 yksilöä valkoposkihanhia ja joukossa myös useampia kymmeniä sepelhanhia.
Aloituspaikalla suoritimme lajimääräveikkauksen, jota varten jokainen retkeläinen esitti oman etukäteisarvionsa retken lajimäärästä. Retkeläisten veikkaukset hajautuivat siten, että matalin veikkaus oli 92 ja korkein 128. Lähimmäksi retken lopullista lajimäärää arvanneelle oli luvassa palkinto.
Saavuimme majoituspaikkaamme Lypsyniemen leirikeskukselle n. klo 10.30. Koska arktinen muutto oli edelleen käynnissä, päätimme suunnata heti tavaroiden purkamisen jälkeen Leerviikinniemen Arktika-keskukselle. Leerviikkiin saavuttuamme näimmekin useita hanhiparvia ja joitain satoja muuttavia kuikkalintuja. Mukava havainto oli myös mereltä saapunut mehiläishaukka, joka oli monelle retkeläiselle vuoden ensimmäinen havainto.
Koko aamun jatkunut hanhimuutto osoitti puolen päivän tienoilla hiljenemisen merkkejä. Lounasruokailun jälkeen suuntasimme läheiselle Vilkkilänturan kosteikkoalueelle, tarkemmin Talniemen lintulavalle.
Talniemi tarjosi useita hyviä havaintoja kuten kiertelevän mustavariksen, taivaalla leijailleen haarahaukan ja kosteikolla viihtyneen heinätavin. Lajilista karttui hyvää vauhtia. Äkillisesti yltynyt tuuli pakotti pitämään hatuista kiinni ja hankaloitti havainnointia. Leerviikistä tulikin hetken päästä tieto, että merellä näkyi useampia trombeja, jotka nostattivat tuulen yllättäen navakaksi ja hetkittäin jopa myrskyisäksi. Oli parempi siirtyä avoimelta lintulavalta johonkin suojaisempaan havainnointipaikkaan.
Seuraavana kävimme tarkastamassa Kolsinpohjan luontopolun ja pitkospuureitin. Parhaana havaintona oli palokärjen pesäkolo, jonka suulla nuori yksilö kerjäsi emoilta ruokaa.
Retkipäivän viimeinen kohde oli Huvisaari, jossa näimme mm. suuret naurulokkien ja silkkiuikkujen yhdyskunnat. Majoituspaikalle saavuttuamme kävimme havaittujen lajien listan läpi ja sen jälkeen aloitettiin valmistautuminen seuraavaan retkipäivään.
Keskiviikko 21.5.
Keskiviikkoaamu aloitettiin klo 6.30 arktisen muuton seurannalla Leerviikinniemen rannasta. Näimme muuttavia suosirriparvia, hanhia ja kuikkalintuja. Arktinen muutto ei ollut kaikkein voimakkaimmillaan, mutta lajisto oli monipuolista. Pari retkeläistä onnistui havaitsemaan ampuhaukan ja pikkukuovin. Lisäksi muutolla havaittiin myös ainakin yksi merikihu.
Parin tunnin muutonseurannan jälkeen vaihdoimme havainnointipaikan jälleen Vilkkilänturan kosteikkoalueelle, tällä kertaa Pappilanluodon lintutornille.
Tornin edustan lietteellä näimme mm. lapinsirrejä ja kosteikkoalueen yllä lenteli useita pikkulokkeja. Lajilistaltamme puuttui vielä monia laululintuja, joten suuntasimme ennen lounasta Virolahden kirkonkylän hautausmaalle ja sen reunamilla sijaitsevalle hienolle lehtoalueelle. Lajilista karttuikin mukavasti, sillä mm. kultarinta ja lehtokerttu tulivat havaituiksi. Kenties parhaana havaintona pääsimme ihmettelemään koivun oksalla torkkunutta lehtopöllön poikasta. Lehdon koivikossa hyppinyt ja äännellyt pyrstötiainen oli myös mieluisa havainto.
Puolen päivän aikoihin palasimme jälleen Leerviikkiin, jossa kahlaajamuutto oli toden teolla käynnistynyt. Suosirrejä muutti lyhyessä ajassa kymmeniä parvia. Suurimmat suosirriparvet käsittivät useita satoja yksilöitä. Seassa oli myös punakuireja ja lisänä hanhiparvia.
Pari tuntia kestäneen, hienoja kahlaajamääriä käsittäneen muutonseurannan jälkeen oli vuorossa käynti Kurkelan petolintupaikoilla. Kurkelan suoralla oli nähty parin edellispäivän aikana pikkukiljukotka sekä toinen määrittämätön kiljukotkalaji. Kurkelan ladolle päästyämme keskityimme petolintujen etsimiseen, mutta harvinaisemmat petolinnut pysyivät piilossa. Sen sijaan tuuli-, hiiri- ja mehiläishaukoista saatiin havaintoja. Kurkelan pelloille laskeutui hetkeksi pieni kapustarintaparvi. Monipuolista lajistoa jälleen.
Kurkelan jälkeen teimme täsmäiskun Kotolan peltoalueelle, jossa peltosirkkujen tiedettiin pitävän reviiriään. Heti autoista noustuamme saimmekin kuunnella kahdenkin eri peltosirkkukoiraan surumielistä laulunsäettä.
Illan puolella majoituspaikan pihassa näkyi mm. puukiipijän maastopoikue, jota päästiin hyvin seuraamaan ja kuvaamaan.
Päivän päätteeksi teimme vielä yölaulajaretken, joka aloitettiin Vilkkilänturan kosteikkoalueelta, tällä kertaa Lintulahden lintutornilta. Pääsimme seuraamaan tornista allien ja mustalintujen iltamuuttoa käkien kukkuessa taustalla. Hienossa tyynessä illassa äänet kantautuivat pitkälle. Satakieliä oli Lintulahdessa äänessä vähintään kuusi yksilöä ja lehtokurpat lensivät soidinlentoa.
Vierailimme vielä Virolahden kirkonkylällä, jossa saimme kuunnella lehtopöllöpoikueen ääntelyä yön pimeydessä. Illan viimeisissä kohteissa yötaivaalta kuului muuttavien mustalintuparvien ääniä.
Torstai 22.5.
Viimeinen retkipäivä aloitettiin jälleen Leerviikin Arktika-keskukselta.
Muutto oli tälläkin kertaa hyvää ja retkiporukkamme pääsi seuraamaan sepelhanhien ja lapasotkien muuttoa. Osa parvista ohitti muutonseurantapaikan sellaiselta etäisyydeltä, että myös muuttajien värituntomerkit olivat hyvin nähtävissä. Rannan tuntumassa sijaitsevan Heinäluodon rantakalliolle laskeutui pikkukuoviparvi ihmeteltäväksi. Yhteenvetona voitiin sanoa, että retken aikana päästiin näkemään erittäin monipuolista arktista muuttoa. Viimeisen retkipäivän aamuna näkyneet lukuisat lapasotkien ja sepelhanhien parvet täydensivät kokemusta oikein sopivalla tavalla.
Lounasruokailun jälkeen teimme vielä käynnin Kolsinpohjan luontopolulle, josta onnistuimmekin tällä kertaa löytämään siellä jo monta päivää viihtyneen laulavan pikkusiepon. Talniemen lavalta havaitsimme mm. heinätavikoiraan ja useita jalohaikaroita.
Jäljellä oli retken lajimäärän ja lajimääräveikkauksen voittajan paljastaminen. Retken aikana oli retkeilty monipuolisesti erilaisissa elinympäristöissä, joten lopullinen lajimäärä saatiin nostettua lukemaan 126. Lähimmäksi oikeaa lajimäärää osui 128 lajin veikkaus, jota vielä retken alussa kutsuttiin ”optimistiseksi”. Tällä kertaa optimismi kannatti. Voittajalle ojennettiin palkinnoksi hieno Virolahdella valmistettu linnunpönttö.
Kiitokset kaikille retkelle osallistuneille!
Ote retkelle osallistuneen palautteesta:
Virolahden retki ylitti odotukseni. Etukäteen olin huolissani kestääkö amatöörin kunto arktikan staijailua kalliolla. Huoleni oli turha, koska oppaat löysivät hyvän balanssin arktikastaijailun ja paikallisretkien kesken. Täydet pisteet! Oppaat ja osallistujat saivat aikaan hienon yhteisen luontoelämyksen!