Järjestyksessään Tringan kolmas iltaretki Valkmusan kansallispuistoon järjestettiin 20.5. Mukana oli 20 retkeläistä, apuopas Heikki Kantola ja tämän kirjoittanut pääopas Aapo Salmela.
Valkmusan pieni kansallispuisto koostuu kahdesta suojellusta suokokonaisuudesta, Munasuosta ja itse Valkmusasta. Alueen suot ovat luonnontilaisia keidassoita, joilla viihtyvät monet Etelä-Suomessa harvalukuiset lintulajit, kuten kapustarinta ja liro. Onpa alueella takavuosina pesinyt pikkukuovikin. Alueella myös levähtää muuttolintuja, kuten hanhia. Kasvi- ja hyönteismaailma on monipuolinen. Kansallispuistosta voi lukea lisää Metsähallituksen sivuilta: https://www.luontoon.fi/valkmusa
Retki aloitettiin Mellunmäen metroasemalta klo 15.30. Bussia odotellessa ehdin muistella aiempien vuosien pikkubusseja, mutta vielä mitä – pihaan kurvasikin kohta Lehtimäen valtava laadukkaampaa saksalaismerkkiä edustanut bussi. Mikäs siinä, matkanteko oli mukavaa ja ensimmäistä kertaa tämän retken historiassa bussissa oli myös toimiva ilmastointi. Ihan löhöilyksi matkustaminen ei silti mennyt, vaan lintuja katseltiin bussin ikkunoista varsin intensiivisesti retkilajeja listaten. Kovin kummoisia havaintoja ei tosin menomatkalla osunut. Pyhtään ABC:llä pidettiin pikainen tauko, syötiin jäätelöä ja ihmeteltiin haarapääskyjen pesäpaikan valintaa. Paikalla nähtiin myös tervapääskyjä ja pikaisesti vilahtanut varpushaukka. Samalla huomattiin, että lämpimästä säästä huolimatta voimakkaan puuskainen tuuli viilensi ilmaa.
Perillä Valkmusan kansallispuistossa oltiin aikataulun puitteissa. Kukkuva käki toivotti vieraat tervetulleeksi. Pitkoksia kävellessä ei juuri muita lintuhavaintoja sitten tehtykään, kova tuuli piti laulajat hiljaisena. Varsin luottavainen metsäkirvinen keräsi kyllä ihailijoita.
Onneksi tuulen suunta oli sellainen, että retken pääkohteessa, Simonsaaren matalassa lintutornissa, oltiin kohtalaisessa suojassa. Simonsaaren torni on pienenpuoleinen, mutta näkymät avosuolle ovat varsin hyvät. Lisäksi vierestä löytyy pari muutakin paikkaa, josta suolle näkee sekä penkkejä ja pöytiä eväiden syöntiin.
Tornissa alkoi tapahtua heti, kun sinne kiivettiin. Lähin sääksenpesä todettiin saman tien asutuksi, kiurut lauloivat ja punajalkaviklot ja kuovit huutelivat. Suolta nousi myös toivelistalla ollut mustapyrstökuiri – vain hävitäkseen saman tien jonnekin tuloreittimme suuntaan… Näitä sattuu, ja siksi suunnitelmana oli jälleen viettää tornissa runsaasti aikaa. Ja kuten aina, havaintoa alkoi kertyä vähitellen lisää ja lisää. Jostain kauempaa suon takaa löytyi kaarteleva iso petolintu, joka paljastui mehiläishaukaksi. Jossain kohtaa samaksi tulkittu lintua nuotitettiin lähempää, mutta lintu osoittautuikin hiirihaukaksi. Neljäs tornista havaittu petolintulaji, tuulihaukka, löytyi metsänreuna päivystäjien toimesta. Sääksiä oli paikalla ainakin kolme, ja päästiinpä lähipesän osalta todistamaan myös sisustuspalaveria: toinen osapuoli kantoi paikalle hervottoman oksan, joka lopulta kelpasi myös valmiiksi komean risulinnan osaksi.
Valkmusan monipuolinen kahlaajalajisto esittäytyi tällä kertaa varsin vaisusti soidintaen. Punajalkavikloja oli ainakin kaksi paria, kuoveja kolme lintua ja töyhtöhyyppiä runsaasti. Kapustarintoja havaittiin vain yksi, tosin varsin hienosti komean juhlapukuisen linnun kylpiessä varsin lähellä huomiosta välittämättä. Tornin päiväkirjasta selvisi pariskunnan paritelleen jo huhtikuussa, joten toinen osapuoli lie ollut hautomassa? Myös mustapystökuiri löytyi lopulta uudestaan. Hieman yllättäen aiemmilta retkiltä tuttuja liroja ja valkovikloja ei nyt havaittu lainkaan.
Varpuslintupuolella havainnot jäivät varsin vaisuiksi, yksi kulorastas sentään suoritti ohilennon ja pensastasku näkyi muutamaan otteeseen. Mukava havainto saatiin teeristä. Suolta löytyi ensin kolmen koiraan porukka, jonka kaikki pääsivät näkemään, tosin varsin kaukaa. Jossain kohtaa huomattiin lintujen vaihtavan paikkaa lentämällä ja samalla parven pääluku kasvoi kahteenkymmeneen lintuun! Tätä selkeitä soidinelkeitä esittänyttä kukkoporukkaa katseltiin vielä pidempään tornin jälkeisillä pitkoksilla.
Tornin jälkeen ei juuri muita havaintoja enää tehty, tuulihaukka sentään suoritti lekuttelunäytöksen. Loppukierroksella kuulosteltiin laulajia, mutta mitään erikoista ei havaittu. Viimeiset uudet lajihavainnot tehtiin bussista, josta nähtiin paluumatkalla ruskosuohaukka, itään matkannut hanhiparvi ja lajilistan ainoa hanhea pienempi vesilintu, sinisorsa. Iltahuudossa käytiin läpi päivän havainnot. Valkmusa oli tarjonnut oivan pakopaikan pääkaupunkiseudun kiireistä hienoihin suomaisemiin – ja ilman yhtään hyttystä.