Tringa suunnisti syysretkelle Saaristomeren kansallispuiston tarunhohtoiseen linnakesaareen Öröhön. Syyskuun puoliväli on tunnetusti hyvää lintuaikaa ja 17 hengen retkiryhmällä olivat odotukset korkealla. Tällä kertaa pitkään jatkunut korkeapaine oli pitänyt saaren verrattain tyhjänä linnuista, eikä säätyypin muutos tuonut odotettua muuttoryntäystä. Kuitenkin monipuolinen Örö tarjoaa aina jotakin nähtävää.
Retki alkoi kierroksella saaren eteläkärkeen. Matkalla pysähdyttiin Balgetin suojaisalla lahdella, jossa lepäili mukavasti sinisorsia, haapanoita ja muutama tavikin oli eksynyt joukkoon. Ruoikon yllä saalisteli nuolihaukkoja napsien korentoja. Vaikka vesi oli matalalla niin kahlaajia ei juuri näkynyt. Muutama valkoviklo löytyi rannalta ja luodoilla näytti olevan vielä muutama lisää.
Kävely eteläkärkeen paljasti, että pikkulintuja ei saaressa juuri ollut ja kärjessä havaittiin, että tilanne lepäilevien vesilintujen suhteen ei ollut juuri parempi. Haahkoja kellui muutamia satoja ja muita sorsia oli todella harvakseltaan. Kahlaajaosasto jäi vaatimattomaksi: tylli, rantasipi, taivaanvuohi ja muutama suosirri. Loppujen lopuksi muita kahlaajalajeja ei loppureissulla sitten löytynytkään. Petolinnuista mainittakoon saaren yleisin paikallinen laji varpushaukka, jota Örössä oli kymmenittäin. Ja kun saaristomerellä ollaan, niin merikotkia riittää.
Illan kuluessa havaittiin vielä hiiri- ja ruskosuohaukka. Ensimmäisen päivän eniten huomiota saanut havainto oli Jaanan upseerikasinolta löytämät kaksi kangaskiurua.
Seuraava päivä alkoi kuudelta aamulla pyörämarssilla eteläkärkeen. Aamun muutto oli vaisua, vähäisiä määriä peippoja ja pikkulintuja meni todella korkealla. Vihervarpusparvia pyöri saaressa hakien rohkeutta lähteä merelle. Tiltaltteja, pajulintuja ja muita hyönteissyöjiä oli todella harvaan.
Aamustaji ei paljoa kohentanut vesilintutilannetta: pilkkasiipiä meni ja tuli pienissä parvissa, isokoskeloita toki näkyi, mutta sotkat ja telkät olivat kadoksissa. Yksi riskilä sentään nähtiin. Lokkiosasto sisälsi peruslajit, naurulokkeja oli vielä kohtalaisesti ja muutama pikkulokki vaappui kaukana ulapalla.
Aamupäivällä oli vuorossa saarikierros pyöräillen. Verrattuna edellisen vuoden turneeseen, pyöräily oli erittäin hyvä ratkaisu. Kymmenen kilometrin päiväetappi sujui kuin leikiten verrattuna viime vuoden tamppaamiseen ympäri saaren pitkiä teitä.
Ensimmäinen kohde oli hienosti ennallistettu matala merenlahti Storviken, jonka rantaniityillä on useasti paljon lintuja. Nyt oli toisin: harmaa- ja jalohaikaroiden lisäksi lahti oli lähes tyhjä. Rantalehdon tarjonta oli niukkaa. Muutamia uunilintuja vilahteli pensaissa, leppälintu nähtiin ja hernekerttuja löytyi jokunen. Rastaat olivat täysin kateissa.
Sama meno jatkui pohjoiskärjessä. Niukkaa oli. Auringon paiste aktivoi pikkulinnut hetkeksi. Uusia lajeja ei tullut, mutta jotain elämää sentään. Haarapääskyt parkkeerasivat muutolla saareen muutaman pikkuparven voimalla. Aamun jälkeinen pieni sadekuuro oli pysäyttänyt peippoja koko saaren alueelle.
Orastava lämpö ja rannikolla loppunut sade saivat petolinnut liikkeelle. Lounaalta tultaessa paikalliset merikotkat indikoivat sankoin joukoin parempaa keliä petolinnuille. Yhdellä silmäyksellä näkyi ainakin kuusi kotkaa. Kiirehdimme hotellin viereiselle kukkulalle staijaamaan.
Varpushaukkoja meni reilut 50 parissa tunnissa, hiirihaukkoja kymmenen ja niiden muassa yksi varhainen piekana. Falcoja nuolihaukkojen lisäksi edusti viisi muuttavaa tuulihaukkaa. Odotetut suohaukat jäivät muutamaan sinisuo- ja ruskosuohaukkaan. Muutto oli kuitenkin intensiivistä niin kauan kuin sitä kesti, sitä oli varsin mukavaa seurata.
Viimeinen retkipäivä alkoi toiveikkaana, tuuli oli kääntynyt luoteeseen ja ainakin tuulen suunnan puolesta lintuja voisi mennä. Ilmeisimmin mantereen kovat sateet olivat edelleen tulppana.
Pikkulinnuilla oli taas kiihkeä puolituntinen, muutto meni korkealla ja tuuli vaikeutti äänien kuulemista. Rautiainen ja kadoksissa ollut peukaloinen sentään löytyivät paikallisina staijipaikan läheltä. Aamun piristyksiä olivat paikalliset mustalinnut ja lähiluodolle aterioimaan jäänyt ampuhaukka.
Parin päivän Örön reissu toi tällä kertaa vaatimattomat 70 lajia. Suuria kohokohtia ei ollut lintulajien puolesta, mutta hieno ja hersyvä retkiseura upeassa saaressa oli itsessään hienoa. Ensi vuonna uudelleen uusin kujein ja uusin odotuksin seikkailemaan Öröhön.
Tringa kiittää lämpimästi hotellin ja ravintolan henkilökuntaa retkeläisten saamasta erinomaisesta palvelusta!
Teksti: Mikko Salonen
Kuvatekstit: Jaana Sarvala
Lopuksi pieni pätkä Kuuran laulusta Pave Maijasen “Elämän nälkä” -säveleen.
Tää niitä aamuja on,
kun en tiedä,
kannattaako nousta vai jäädä.
Vetää peitto yli pään
ja hautautua alle
nuijausten vuoren.
Ja silloin kuin lento
sinisuohaukan
Jokin täyttää saaren yläilman
– se mut herättää.