Tringan retkikalenterin perinteisimpiin retkiin kuuluva Yyterin kahlaajaretki oli tänäkin vuonna suosittu ja jonokin oli täynnä pian ilmoittautumisen avaamisen jälkeen. Valitettavasti sairastumiset karsivat lähtijöitä vielä viime metreillä, mutta kyllä bussi varsin täyteen saatiin 34 retkeläisen ja kolmen oppaan voimin. Lähtö oli tuttuun tapaan aamuvarhain Kiasmalta. Matkalta kyytiin napattiin loput retkeläiset ja ensimmäinen kahvitauko pidettiin Forssassa. Menomatkalla ei lintuhavainnoilla pahemmin juhlittu, pari kulorastasta vilahti pikaisesti jollain hakkuaukealla ja päivän ensimmäinen sinisuohaukka havaittiin jossain Huittisten tienoilla. Bussissa tarkasteltiin myös päivän reittisuunnitelmaa, joka todettiin sääolosuhteiden puolesta hyvin haastavaksi: liki 40 senttiä keskimääräistä korkeammalla oleva merivesi tarkoitti hyvin niukalti kahlaajalietteitä ja voimakas puuskittainen tuuli (Tahkoluodossa menomatkalla keskinopeus leppoisat 17 m/s lounaasta) takasi, että kaukoputken käytöstä ei tärinää puuttunut. Kun yhtälöön lisättiin vielä sorsastuksen alusta huolimatta alueella edelleen havaittu suurharvinaisuus nokisorsa, piti päivän reittiä miettiä hieman uusiksi.
Porin kierros aloitettiin kuitenkin suunnitellusti lyhyellä tauolla Tiilimäen Nesteellä, josta hoidettiin myös mustavaris retkipinnaksi. Seuraavaksi suunnattiin lietteiden parkkipaikalle, josta jatkettiin lähinnä tuulen huminaa kuunnelleen Sannannokan lintutorniin. Olosuhteet olivat aika lailla niin haastavat kuin ennakkoon osattiin pelätä.
Valtaosa paikalla olevista vesilinnuista ja hanhista päivysti hyvin pieneksi kutistuneilla kivikoilla ja harvat kahlaajat näkyivät lähinnä pikaisesti lennossa tai vilaukselta hanhien seassa. Havaintoaika jäikin tällä kertaa totuttua lyhyemmäksi eikä havaintojakaan turhan paljon kertynyt varsin urhoollisesta yrityksestä huolimatta. Kahlaajista havaittiin vain pari suokukkoa, muutama tringa (valkoviklo, punajalkaviklo, liro), taivaanvuohia ja pari tylliä.
Ruskosuohaukkoja (päivän runsain petolintulaji) pyöri muutama lintu siellä täällä, räyskä näyttäytyi ja kalatiira kalasteli. Sorsamassoista kaivettiin sentään kymmenen jouhisorsaa ja Porissa harvalukuinen harmaasorsa. Paluumatkalla kuultiin vielä ruovikossa kiljahdellut luhtakana.
Seuraava kohde olikin sitten tämän retken puitteissa uusi, kun päätimme kokeilla nokisorsan bongausta Leveäkarin lintutornista. Perille löydettiin onneksi varsin helposti ja kävelymatkalla ihasteltiin komeaa hoitoniittyä ja ihan asiallisen näköistä metsäkohdetta.
Tämän kokoiselle ryhmälle itse torni oli auttamatta liian pieni, varsinkin kun valtaosa paikalla olevista sorsistakin näytti viihtyvän lahden vastarannalla hyvin vaikeasti määritettävissä. Eipä siis ihme, että nokisorsa jäi tällä kertaa havaitsematta. Jalohaikarasta kuitattiin vihdoin retkipinna kahden yksilön voimin, nokikanoja oli mukavan kokoinen parvi ja ilmatilassa pyöri pari nuorta merikotkaa ja kaksi nuolihaukkaa. Hauskimmat havainnot tehtiin täällä kanssaretkeilijöistä, kun tornista löytyi päivystämästä monille pitkän linjan retkeläisille tuttu Tringan retkiopas evp. Jouni Rytkönen ja osuipa paikalle myös Turun lintutieteellisen yhdistyksen retkiporukka! Todettakoon, että hekään eivät olleet aamupäivän retkeilyllään nähneet juurikaan kahlaajia, eli vaikeat olivat nyt olosuhteet Porissa.
Olin retkeä suunnitellessa kysellyt, mahtaako Leveäkarin parkkipaikalle mahtua bussilla. ”Kyllä siihen ehkä just bussin saa, jos ei oo muita autoja siellä”, kuului vastaus. Tämä osoittautui onneksi satakuntalaiseksi vähättelyksi, koska paikalla oli pois lähtiessä parkissa peräti kaksi bussia ja useampi henkilöauto, ja olivatpa ammattikuskit onnistuneet veivaamaan molemmat bussit vielä keulat menosuuntaan.
Retkiaikaa oli vielä jäljellä ja kahlaajalistalla lähinnä aukkoja. Tilanne aiheutti hieman pään raapimista, varsinkin kun Yyterin hiekkarannoilla oli vielä menossa jonkin sortin purjelautakilpailu. Viime metreillä ennen lähtöä saimme kuitenkin hyvän vinkin: Yyterin hiekkarantojen pohjoisimmassa päässä, Herrainpäivien surffirannalla oli kuulemma ollut jonkin verran kahlaajia. Sinne siis, ja kyllä kannatti – kiitos vielä vinkkaajille!
Tuulinen ranta osoittautui pian päivän parhaaksi kahlaajakohteeksi. Varsin pienellä alueella heilui viisi suosirriä, reilut parikymmentä tylliä, valkoviklo ja pienen odottelun palkinnut nuori isosirri, yksi retken toivelajeista. Lintuja päästiin myös kuvaaman täällä mukavasti.
Tuuli oli hieman tyyntynyt päivän aikana ja peliaikaakin oli vielä hetki jäljellä. Viimeisenä vetona suunnattiin hieman yllättäen petostaijiin Porin eteläpuolen peltoaukeille (Pinomäki-Lattomeri). Perillä oltiin neljän tienoilla ja koska paluumatka painoi jo päälle, sovittiin että staiji lopetetaan klo 16.15. Vartissa ehdittiin havaita pari sini- ja ruskosuohaukat sekä mustavariksia. Sitten tarkka aikataulutus petti ikävästi, kun pohjoispuolelta löytyi saalistelemasta epäilyttävän näköinen suohaukka. Piankos lintu löytyi uudelleen ja osoittautui epäillyksi nuoreksi arosuohaukaksi, jonka saalistelua päästiin ihastelemaan varsin mukavasti. Samoilta jalansijoilta havaittiin samalla myös arosuohaukkakoiras kaukana pohjoispuolelta, joten petostaiji onnistui tällä kertaa hienosti.
Paluumatkalla havaittiin bussista vielä yksi sinisuohaukka lisää, itäisen oloinen mustavaris Kokemäellä ja uutena lajina ampuhaukka. Kahvitauko pidettiin jo tutuksi käyneellä Forssan ABC:llä. Iltahuuto uhkasi mennä kirjaimellisesti huudoksi, kun bussin pitkin päivää temppuillut mikrofoni reistaili taas, mutta onneksi kahvittelu piristi sitäkin. Lajimäärää tarkasteltaessa päästiin päivän olosuhteet huomioiden jopa yllättävään suureen 82 lajin summaan. Perillä Helsingissä oltiin arosuohaukkojen ja PMMP:n stadionkeikan aiheuttamien viiveiden jälkeen hieman aikataulusta jäljessä.
Retken opastiimiin kuuluivat Ahti Ihonen, Tuomas Kervinen ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela. Kuskina toimi Antero, jolle jälleen isot kiitokset. Lämpimät kiitokset myös kaikille retkeläisille kärsivällisyydestä ja vaikeissa oloissa osoitetusta hienosta retkeilyasenteesta!