Luonnonsuojelulain uudistamistyö on alkanut. Luonnonsuojelulaki on luonnonsuojelun kannalta yksi tärkeimmistä yksittäisistä laeista Suomessa. Lakiuudistuksen tarkoituksena on luontotyyppien ja lajien parempi huomiointi. Lisäksi rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelystä ja ennaltaehkäisystä valmistellaan uutta lakia. Lain uudistamistyön yhteydessä kerään kehitysehdotuksia kansalaisilta, kysely (on auki 21.2. saakka) löytyy täältä:
Tringa haluaa kannustaa jäseniään vastaamaan kyselyyn. Kysely on varsin yksityiskohtainen, mutta kaikkiin kohtiin ei tarvitse vastata. Vastauksia kysymyksiin halutaan kunkin vastaajan oman näkemyksen pohjalta.
Linnustonsuojelun kannalta olennaisia kohtia lakiuudistuksessa ovat mm. lajien suojelun keinot, elinympäristöjen suojelu, osallistumismahdollisuudet, luonnonvarojen ja maankäytön toimet sekä haittojen korvaaminen.
Lajien suojelun osalta vastauksissa voi tuoda esiin uhanalaisten lajien suojelun lisääntyneen tarpeen ja niiden häirinnän kieltämisen. Lajien suojelu on myös elinympäristöjen ja luontotyyppien suojelua: uhanalaisten lajien tärkeitä elinympäristöjä ei saa heikentää eikä vaarantaa. Lisäksi on huolehdittava elinympäristöjen hoidosta, jossa lakiin kirjatut velvoitteet olisivat paikallaan – esimerkiksi lintuvesien hoitoa on Suomessa laiminlyöty monin paikoin velvoitteiden puuttuessa.
Luontotyyppien osalta uhanalaistumiskehitys on ollut huolestuttavan nopeaa ja kaikki uhanalaisiksi luokitellut luontotyypit olisi lakiuudistuksessa tärkeää saada suojelun piiriin. Luontotyyppien suojeluun pitäisi pystyä jatkossa panostamaan myös rahallisesti –lakisääteinen luontotyyppien heikentämiskielto olisi kuitenkin hyvä alku.
Luonnonsuojeluviranomaisten toimivaltaa ei saa kaventaa, vaan sitä olisi päinvastoin syytä laajentaa. Luonnonsuojelutyössä on tärkeä hyödyntää myös järjestöjen osaamista. Luontoarvojen suojelun tulisi olla läpileikkaavana lähtökohtana myös muussa lainsäädännössä sekä maankäytössä ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Lintujen aiheuttamat kohtuuttomat vahingot voidaan korvata, mutta lähtökohtaisesti esimerkiksi maanviljelijän on siedettävä kohtuullisia luonnon aiheuttamia riskejä. Korvaukset tulee rajata niille, joiden elinkeino on vaarassa.