Sadetta ennakoiva sääennuste ei pitänyt 15 innokasta poissa Gardenian pihalta, johon myös oppaamme Juha Lindy saapui sopivasti ennen aamukahdeksaa, jotta saimme linturetkeen kuuluvat alkutoimet hoidettua. Lyhyen esittelyn jälkeen kävelimme muutamat sadat metrit ensimmäiseen pysähdyspisteeseemme, josta tähystimme pelloilla aterioivia valkoposkihanhia. Samalla näkyivät myös ensimmäiset terva- ja haarapääskyt. Kävellessämme eteenpäin saimme tietää pääskypopulaatioiden havaituista pienenemisistä. Lisää valkoposkia näkyi pelloilla. Päätimme käydä kurkistamassa Viikin vanhan puhdistamon altaita, joilta bongasimme mm. taveja ja metsäviklon. Palasimme pätkän samaa matkaa kääntyen sitten Keinumäen tornille, jonne emme kuitenkaan kiivenneet vaan jatkoimme kohti Hakalanniemen lavaa, johon jäimmekin sitten pidemmäksi aikaa tähyilemään sekä lietteen suuntaan kuin lahdellekin. Lajeja alkoikin tippua vakaaseen tahtiin: haapana, valkoviklo, töyhtöhyyppä, merimetso, harmaahaikara …
Ensimmäisten sadepisaroiden osuessa oli retkeä kestänyt ensimmäiset kaksi tuntia. Siirryimme kohti Purolahden tornia, josta muodostui toinen pidempikestoinen pysähdyksemme. Tornilta saimme näkyviin mm. pensastaskuja, kottaraisia, keltavästäräkkejä ja lokkilajin vastavalossa, jota arvuuttelimme tovin – lienee ollut nuori kalalokki. Sade yltyi ja niinpä otimme jalat alle ja siirryimme sateensuojaan pääosin lehtipuista koostuneeseen metsänreunaan, joka osoittautuikin mitä oivallisimmaksi lintupaikaksi, sillä ymärillä vilisti lajia jos toista: äänihavaintoina hippiäinen, niittykirvinen (joka myöhemmin myös nähtiin), harmaasieppo, mustarastas ja käpytikka. Verrattain lähelle tulivat mm. peippo, tiltaltti, punarinta, kultarinta ja polun poikki vilistänyt päästäinen. Muita retkellä nähtyjä nisäkkäitä olivat orava ja metsäkauris.
Katselimme hetken pikkulepinkäistä, joka kerta toisensa jälkeen palasi Purolahden lavalle. Peltojen välisiä ajoteitä pitkin retki jatkui kohti isoa punaista latoa ja yllättävän antoisaksi muodostui tämä retken lopun “kiertotie”, sillä lista lisääntyi kahdeksalla lajilla. Pitkään etsimämme räystäspääskytkin ilmaantuivat. Saimme myös ihailla hemppoa ja korppia.
Takaisin Gardenian pihalla kävimme läpi havaintolistamme ja iloksemme totesimme havainneemme 66 lajia. Tässä pääosa tuosta listasta: varpunen, valkoposkihanhi, varis, kanahaukka, västäräkki, tiltaltti, tervapääsky, haarapääsky, naakka, pajulintu, metsäviklo, tavi, harakka, uuttukyyhky, sinitiainen, kuovi, haapana, valkoviklo, töyhtöhyyppä, merimetso, taivaanvuohi, liro, mustaviklo, harmaahaikara, kyhmyjoutsen, kalatiira, lapasorsa, isosirri, suokukko, räyskä, laulurastas, pensastasku, kottarainen, keltavästäräkki, lokkilaji, pikkulepinkäinen, niittykirvinen, peippo, hippiäinen, punarinta, harmaasieppo, kultarinta, vihervarpunen, käpytikka, mustarastas, kiuru, sepelkyyhky, kivitasku, pikkuvarpunen, räystäspääsky, korppi, hemppo, sinisorsa, lapinsirri, punakylkirastas, ruokokerttunen, kerttulaji, talitiainen, tikli, selkälokki ja pikkukäpylintu.
Muistiin kirjasi retkelle osallistunut Hannu Helminen