Eivät ole vuodet veljeksiä, eivät tosiaankaan. Kun Tringan perinteisellä hanhiretkellä on joskus staijattu hyytävässä viimassa, värjötelty lumisateessa ja ihmetelty jäiden hidasta lähtöä, tänä vuonna nautittiin auringonpaisteesta ja yli 20 asteen lämpötiloista. No, nautittiin kyllä linnuistakin.
Aamu aloitettiin varsin perinteisesti Hyvinkään Myllykylän (alias Koskelankulman, alias Latostenmaanmäen) entisellä soramontulla, missä pienen odottelun jälkeen kuulimme ja näimme kaksi kangaskiurua laululennossa. Sinisellä taivaalla muutti mm. kolme kuikkaa.
Pian tuon jälkeen jatkoimme Ridasjärvelle, missä haarapääsky ilahdutti ohilennollaan heti noustessamme bussista. Järvellä härkälinnut pitivät soidinta ja ruovikossa kaulushaikara pumppasi aika ajoin. Hanhia näkyi sadoittain, lähinnä tundrahanhia.
Petopuolella lajisto täydentyi kahdella sääksi- ja kahdella ruskosuohaukkaparilla. Ainakin yksi pikkulokki saapui
aamun mittaan järvelle satojen naurulokkien seuraksi. Kahlaajista mainittakoon paikallinen rantasipi sekä muuttavina metsäviklo ja pieni suokukkoparvi. Lähimetsikössä vihelteli harmaapäätikka.
Ridasjärven parituntisen havainnoinnin päätteeksi nautimme pullakahvit paikallisessa Kylis-kahvilassa. Kahvilan pitäjä oli ennalta varautunut porukkamme tuloon ja riittävään määrään pullia selvittämällä Tringan tapahtumakalenterista, milloin tringalaiset tulevat. Hienoa toimintaa!!!
Aiemmista vuosista poiketen koukkasimme Riihimäen Sammalistonsuolle, missä hanhia oli muutamia satoja, tosin lähinnä varsin kaukana väreilyssä. Tundrahanhi oli täälläkin valtalajina. Paikallisten kuovien ja parin muuttavan varpushaukan lisäksi katsottavaa riitti myös myöhäisellä ruokinnalla, missä järripeipot ja tiklit tankkasivat minkä jaksoivat.
Sammalistonsuo on ollut aiemmin Kekkilän turvetuotantoaluetta. Turvetuotannon päätyttyä aluetta on kunnostettu kosteikkoalueeksi. Kanta-Hämeen lintuyhdistys on rakentanut alueen keskellä sijaitsevan havaintokummun päälle hienon ja tilavan tarkkailulavan, jolla mahduimme KHLYn oman retkiporukan kera yhdessä katselemaan lintuja. Kosteikon puolella mustakurkku-uikut täydensivät lajilistaamme.
Retki jatkui kohti Pukkilaa ja Kantelejärveä, missä näimme muutamia tuulihaukkoja, ruskosuohaukkoja komeassa soidinlennossa, valkovikloparven sekä valtavan ja nopeasti liikkuvan kaukaisen ”pilven”, joka koostui lähes 200 suokukosta.
Kun lopuksi siirryimme ”Pobedan” pellolle, saimme ihastella miten pienehköön tulvaan ahtautuivat ilmeisesti juurikin nuo samaiset suokukot, kymmeniä valkovikloja, useita liroja, ainakin kuusi kapustarintaa sekä
yksi mustapyrstökuiri.
Ihailun kohteeksi pääsi myös ladon seinustan pöntössä pesää tekevä tuulihaukka. Yksi retkeilijä löysi viereiseltä pellolta päivän ainoaksi jääneen pikkukuovin.
Kaiken kaikkiaan päivän saldoksi tuli 88 lajia, mitä voi pitää kohtuullisena määränä, varsinkin kun sekaan mahtui useimmille aika lailla vuodenpinnoja.
Oppaina: Peter Buchert, Jaana Sarvala, Jouni Rytkönen
Kuljettajana: Antero Koskinen
Teksti: Peter Buchert ja Jaana Sarvala
Lintukuvat: Heikki Kantola
Muut kuvat: Jaana Sarvala