Porin Yyterin kahlaajaretkelle osallistui 34 henkilöä. Retki täyttyi jo varhain kesällä, mutta viimehetken peruutuksia tuli paljon. Osa kavahti ennustettua sadetta. Porissa satoikin iltapäivällä reippaasti, mutta sade jäi lyhytaikaiseksi eikä siitä ollut juurikaan haittaa. Ehkä jopa päinvastoin: lietteen pysyivät kosteana ja kahlaajilla oli mukavasti ravintoa.
Retken pääkohteessa Sannanlahden lintutornissa, lietteen reunalla oltiin kello 10 lähtien reilut kaksi tuntia. Heti torniin kavuttuamme huomasimme, että kahlaajia oli vähintään kohtalaisesti ja ne olivat mukavasti tornin edustalla. Lajikirjo oli upea: isosirri (10), kuovisirri (3), suosirri (60), Lapinsirri (4), punakuiri (7), tundrakurmitsa (2), karikukko (3), vesipääsky, punajalkaviklo, runsaasti suokukkoja ja jonkin verran liroja, valko- ja mustavikloja sekä noin sata tylliä. Vesilintuja oli valtavasti, joista suurimman huomion sai seitsemän ristisorsaa. Myös ohi lentävä jalohaikara säväytti, vaikka laji on voimakkaan yleistymisen myötä kokenut inflaation.
Yritimme Peterin kanssa silmät ruvella löytää paikalla aikaisemmin aamulla nähtyä pulmussirriä jopa pientä sadetta sietäen, mutta lopulta päätimme hoitaa lajin muualta.
Parkkipaikalla odotti ikävä yllätys, sillä asuntovaunun kuljettaja oli arvioinut yhdistelmänsä mittasuhteet väärin ja rikkonut bussistamme yhden takaikkunan. Sateen yltyessä päätimme ajaa huoltoasemalle, jossa Kuski-Antero parsi bussin ajokuntoon parilla jätesäkillä ja rullallisella ilmastointiteippiä. Sadekin siinä taukosi ja pääsimme Yyteri Beachille (UPM:n mökkikylä) tosi toimiin. Pulmussirri löytyi vaivaisella 45 minuutin tuijotuksella reilun kilometrin päästä särkältä. Sitä päästiin katsomaan lopulta noin 400 metristä ja aika monelle retkeläiselle napsahti elis. Punakuireja, kuovisirrejä ja tundrakurmitsoja näkyi täälläkin ja lapinsirrit tulivat mukavan lähelle morjestamaan.
Paluumatkalla käytiin vielä Säkylässä yrittämässä tiibetin- ja lyhytnokkahanhea, mutta ei kyllä napannut. Perinteinen pysähdys Humppilassa kahvilla, jona aikana Peter löysi yhtä perinteisesti isolepinkäisen lähipellolta. Kiitos osallistujille mukavasta retkestä ja Anterolle kuskaamisesta. Ensi vuonna uudestaan.
Mikko Savelainen & Peter Buchert