Virolahden kotkaretken lähtötunnelmat olivat Helsingissä 8.10. melko tuuliset. Koko viikon jatkunut koillispuhuri oli päättänyt näyttää voimansa ja puhalteli nyt reippaasti 11 m/s. Tuulen suunta oli kotkien näkemiseksi oikea ja niitä oli muuttanutkin mukavasti pitkin viikkoa. Vieläköhän meillekin riittäisi? Porukka bussiin eli 23 retkeläistä ja toinen opas, Teemu Sirkkala matkalta kyytiin, niin kohtahan tuo nähtäisiin.
Sen verran tuuli sekoitti suunnitelmia, että vastoin aikomusta päätettiin pysähtyä kahvitauolle jo menomatkalla. Kotkakallioilla ehdittäisiin kyllä olla tuulen pieksettävänä ihan riittävästi. ABC:n pihasta Pernajassa näkyi jo ensimmäiset kohdelajit, kun merikotka kieppui metsänrajan yläpuolella ja paikallisenoloinen piekana näyttäytyi pari kertaa. Piekana oli ehdottomasti päivän laji. Teemu huuteli niitä tasaisesti motarin varrelta ja tuntui siltä, että jokaisella peltoaukealla oli vähintään yksi lintu myyräjahdissa. Virolahdella tämä tunne voimistui, sillä näimme helposti koko retken aikana yli 20 piekanaa ja jokainen sai katsoa niitä silmän täydeltä. Se oli selvästi päivän yleisin petolintulaji ja ilmeisen hyvä indikaattori siihen, että pelloilla riitti myyriä.
Pääkohteessa eli Virolahden Lakakalliolla oltiin klo 10 pintaan. Tällä kertaa kaffepaussivelttoilu oli ihan oikea ratkaisu, sillä aamumuutto oli ollut varsin kevyttä ja tuulta oli avokalliolla ihan riittävästi. Merikotka näyttäytyi heti upeasti lähes suoraan yläpuolella. Paikallisenoloiset piekanat ja hiirihaukat pitivät mukavasti mielenkiintoa yllä. Ja tulihan se maakotkakin sieltä! Nuori lintu pyöri hetken noin kilometrin päässä niin että kaikki ehtivät nähdä sen. Muita haviksia kirjattiin varsin niukasti: yhteensä 30 kulorastasta oli matkalla jonnekin, muutama metsähanhiparvi muutti, teeret näyttäytyivät ja nuori ampuhaukka suhahti melko läheltä. Hieno oli myös erittäin vaalea hiirihaukka, joka oli matkalla itään. Ihan urhoollisen 3,5 tunnin tapittamisen jälkeen pakkasimme kamat ja suuntasimme askeleen idemmäksi, Kurkelaan.
Kurkelan tornissa oli astetta leppoisammat olot, mutta lintuja ei enää iltapäivällä ollut mainittavasti ilmassa. Toki muutamia piekanoja nähtiin täältäkin ja komea metsähanhiparvi veti aurana etelään. Vähän tuli sellainen olo, että petopuolen tarjoilu oli päättynyt. Teemu jalkautui lähimaastoon ja kävi tsekkaamassa tornille näkyvän Kiiskijärven. Kohta olimme kaikki bongaamassa tukkasotkaparvesta löytyneitä kahta lapasotkaa ja uiveloita, joita oli sillan molemmin puolin yhteensä 19. Viereiset pellot tarjosivat myös mukavasti katsottavaa, joten viivyimme paikalla toista tuntia. Havikseen kirjattiin ainakin isolepinkäinen, paikallinen hiirihaukka ja piekana, jotka näyttäytyivät hienosti sekä 15 uuttukyyhkyn parvi ja lähellä pyörinyt parinkymmenen hempon ja tiklin sekaparvi. Näissä tunnelmissa lähdimme kotimatkalle. Bussissa suoritetun lajihuudon päätteeksi saimme kasaan ihan mukavat 62 lajia.
Teksti: Mikko Savelainen
Hiirihaukkoja nähtiin retken aikana useita. Kuva: Teemu Sirkkala.
Nuori maakotka kävi kääntymässä mukavan lähellä. Kuva: Teemu Sirkkala