Yyterin kahlaajaretkelle lähdettiin 20.8. Samanaikaisesti Viikissä järjestettiin lintumessut ja se harmitti useampaa retkeläistä. Tapahtuman ajankohta ei ollut retkitoimikunnan tiedossa, kun tästä retkestä päätettiin jo edellisenä syksynä. Skarppaamisen paikka kuitenkin jatkossa.
Viime hetken peruutusten jälkeen retkelle osallistui 36 henkilöä, joista noin kolmannes oli tällä klassikkoretkellä ensimmäistä kertaa.
Matkalla katsottiin totuttuun tapaan Porin mustavarikset bussin ikkunasta. Laji alkaa olla Tringan alueella niin vaikea, että kohta tätä varten täytyy pysäyttää jo bussi. Noin puolet sai lajista vuodarin.
Ensimmäisenä kohteena oli Yyterin kuuluisa lieteranta. Tornille talsittiin reilut toista kilometriä hajanaisessa jonojärjestelmässä. Muutama hieno havis tuli jo pitkoksilta: timaliparvi mekasti tornin tuntumassa ja luhtakana piti omaa showtansa.
Tornista kuitenkin paljastui hieman karuhko näkymä: vedenkorkeus oli +20 cm, lietettä ei ollut yhtään, heinikko tornin edessä pitkää ja näkyvissä olevat hiekkasärkkien rippeet kaukana. Välittömästi särkältä löytynyt vaihtopukuinen punakuiri nosti kuitenkin tunnelmaa. Särkillä hääri 9 pikkusirriä, 10 tylliä sekä 25 suokukkoa. Ensimmäinen suosirri vilahti särkällä olevien valkoposkihanhien jaloissa. Seuraavaa havista tästä lajista pitikin odottaa lähes tunti. Toisena oppaana olevan Peterin kanssa pyöriteltiin päätä: tämä oli retken historiassa varmasti ensimmäinen kerta, kun suosirri tuotti näin paljon työtä. No, nähtiin sentään lopulta jopa kolme yksilöä…!?
Katsottavaa riitti kyllä muuten ihan yllin kyllin. Tornin edustalla ruokaili 9 ristisorsaa, muutama jouhisorsa, lapasorsia, hieno kuikka ja tuhansia muita vesilintuja. Siis oikeasti tuhansia. Edellinen retkiporukka oli laskenut pelkästään telkkiä yli tuhat. Pari merikotkaa kaarteli kaukana, ruskosuohaukat lähellä ja varpushaukat vilahtivat ohi nopeasti. Yhden retkeläisen tornin edestä löytämä pensastasku kiinnosti hyvin monia ja sitä katsottiin niin pitkään, kun lintu oli näkyvissä. Näillä retkillä on aina erittäin ilahduttavaa, kun aika tavallisiakin lajeja jaksetaan katsoa huolellisesti, pohtia puvun yksityiskohtia, tuntomerkkejä ja tietenkin ihastella itse lintua.
Osa porukasta lähti Peterin mukana viereiselle tornille, josta kahlaajalista karttui vielä kuovisirrillä. Osa porukasta näki sieltä myös pulmussirrin, joka katosi lentoon pelmahtavien valkoposkihanhien kanssa.
Lietteellä vietettiin reilut kolme tuntia, jonka jälkeen yritettiin erityisesti pulmussirriä vielä Yyteri Beachilta (upm-lomakylä). Havis tuli ainoastaan neljästä tyllistä, hienosti latvaan laskeutuneesta tuulihaukasta sekä kahdesta lähellä kaarrelleesta merikotkasta. Erikoista oli, että noin pari kilometriä pitkä, täysin puhdas ja upea hiekkaranta oli houkutellut lähes helteisenä lauantai-iltapäivä vain 15 ihmistä meidän lisäksi!
Jotta hommassa olisi yrittämisen meininkiä, kävimme vielä Kirrinsannassa, jossa oli aiemmin päivällä nähty pulmussirri. Nyt paikka oli erittäin tyhjä (0!) kahlaajista ja rutikuiva. Viiksitimalit ääntelivät täälläkin, hiirihaukka kaarteli ja sääksi näyttäytyi. Tässä vaiheessa totesimme, että kahlaajien perässä juokseminen riittää ja suuntasimme Teemuluotoon petolintuja katsomaan. Paikka ei tässä mielessä pettänyt nytkään. Ruskosuohaukkoja oli useita, yksi hiirihaukka, merikotka ja kolme sääkseä näkyivät hienosti. Lopuksi vielä intouduimme etsimään nuolihaukkaa retkipinnaksi, niitä kun on täällä nähty aina aikaisemmin useita. No, nyt siihen meni tunti. Peukaloisperhe taksutti ja rätisi pitkoksien varrella. Bussissa suoritettu lajihuuto tuotti upeat 102 lajia!
Kiitos opaskollega Peter Bucherille ja kuski Anterolle sekä kaikille osallistujille. Te teitte tästä retken!
Opas Mikko Savelainen