Merimetsoa koskeva julkinen keskustelu sisältää paljon virheellisiä väitteitä, BirdLife Suomi toteaa tiedotteessaan.
Tutkimus- tai tilastotiedot eivät tue jatkuvasti toistettuja väitteitä siitä, että runsastunut merimetso uhkaisi suomalaista kalastuselinkeinoa tai kalakantoja. Viralliset ammattikalastustilastot osoittavat kalansaaliiden päinvastoin kasvaneen samaan aikaan kun merimetso on runsastunut.
Merimetsokannan rajoittamista on vaadittu erityisesti sen vuoksi, että sen pesimäaikaisessa ravinnossa on todettu kuhaa ja ahventa. BirdLifen mukaan vaatimukset merimetson kannanrajoituksille lajin kalastovaikutusten vuoksi ovat perusteettomia.
Ahvenen ja kuhan kokonaissaaliit ovat selvästi suurempia kuin 1980-luvulla, vaikka ammattikalastajien määrä oli silloin noin kaksinkertainen nykypäivään verrattuna. Ammattikalastuksen kokonaiskalansaalis on myös suurempi kuin 1980-luvulla. Kalastajaa kohden laskettu kuhasaalis on ollut 2000-luvulla lähes 30 prosenttia suurempi kuin 1990-luvulla.
Suomalaisten merimetson ravintotutkimusten mukaan laji käyttää pesimäaikaan ravinnokseen pienikokoista kalaa ja valtaosin vähäarvoisia kalalajeja, kuten särkikaloja. Ahvenen osuus ravinnosta on ollut noin 20 prosenttia ja kuhan noin 5 prosenttia.
EU-lainsäädäntö sallii merimetsojen tappamisen, mikäli ne aiheuttavat merkittävää taloudellista haittaa, eikä haitan estäminen ole muilla keinoin mahdollista. Haitta täytyy kuitenkin pystyä osoittamaan. Nykytutkimukset eivät tue väitteitä merimetson aiheuttamista merkittävistä haitoista Suomessa.
”Jos merkittäviä haittoja on, BirdLife hyväksyy välttämättömät toimet haittojen vähentämiseksi. Yksilöiden tappamiseen tai muihin kannanrajoitustoimiin ei kuitenkaan voida lähteä, ei merimetson eikä minkään muunkaan lintulajin kohdalla, vain siksi, ettei lajista pidetä”, muistuttaa BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
”Todellinen syy merimetsovihaan lienee se, että merimetso on meillä uusi ja näkyvä pesimälaji, joka sotkee pesimäluodot valkoisiksi. Suomalaiset eivät ole siihen vielä tottuneet. Visuaalinen haitta ei kuitenkaan riitä syyksi lajin vähennystoimiin”, sanoo Lehtiniemi.
BirdLife vetoaa päättäjiin, etteivät he lähde mukaan merimetsopopulismiin ja keskittyvät Itämerta koskevassa päätöksenteossa meren hyvinvoinnin kannalta aidosti merkittäviin asioihin.