Keskiviikko 6. kesäkuuta – Helsingistä Kuusamoon
Matkaan lähdettiin Packalénin pikkubussilla Helsingin keskustasta varhain keskiviikkoaamuna 6. kesäkuuta, mukana oli kuski mukaan lukien 13 tringalaista. Perille Kuusamoon oli tarkoitus saapua illansuussa. Muutamalle pysähdykselle oli kuitenkin aikaa ja yksi niistä tehtiin Joroisten lentokentälle, jossa poikettiin kuuntelemaan, olisiko paikalla aikaisemmin aamulla kuultu pikkukultarinta yhä äänessä. Olimme paikalla puolen päivän aikoihin, sää oli tuulinen ja lintu oli laulanut aidatun lentokenttäalueen sisäpuolelta, jonne meillä ei ollut pääsyä. Olosuhteet olivat siis haastavat, mutta pienen osan retkeläisistä onnistui kuitenkin kuulla pikkukultarinnan laulun lyhyesti lentokentän aidan takaa. Muille pientä lohtua tarjosi aidan ulkopuolella paremmin äänessä ollut viitakerttunen.
Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Kuusamoon alkuillasta ja poikkesimme ruokaostoksilla Kuusamon keskustassa, mistä jatkoimme vielä kohti Rukaa. Retkemme majapaikkana toimi tilava hirsihuvila Rukan itäpuolella Vuosselissa. Iltahuudon jälkeen vetäydyttiin pian yöpuulle, seuraavana päivänä olisi tarkoitus päästä maastoon jo heti aamusta.
Torstai 7. kesäkuuta, ensimmäinen kokonainen retkipäivä
Sää oli pilvinen, lämpötila viileähkö ja sääennuste lupaili tälle päivälle myös sadekuuroja. Liikkeelle lähdettiin heti aamusta, koska päivä oli tarkoitus viettää kokonaan maastossa. Kuusamossa asuva Mikko Oivukka oli lupautunut oppaaksemme ensimmäiselle retkipäivällemme. Poimimme oppaamme kyytiin Kuusamon keskustasta ja suuntasimme kohti päivän ensimmäistä tavoitelajia, pikkusirkkua. Pikkusirkku hoitui aivan Kuusamon keskustan tuntumasta Torangilta ja saimme ihailla hyvin näkyvillä laulanutta koirasta. Retken ensimmäiset elikset kuitattu! Seuraavaksi suuntasimme kaupungin länsipuolelle tavoitteena löytää toinen päivän tavoitelajeista, pohjansirkku. Lyhyen hakemisen jälkeen kuulimme pohjansirkun laulua pienen rämeen laidalta. Lintua ei yrityksistä huolimatta onnistuttu näkemään, mutta useimmat retkeläisistä kuulivat linnun melko hyvin.
Sään muututtua sateiseksi päätettiin jatkaa matkaa kohti Iivaaraa. Sade taukosi juuri sopivasti päästyämme Iivaaran parkkipaikalle ja lähdimme nousemaan oppaamme johdolla polkua pitkin kohti Iivaaran lakea. Nousu oli paikoin raskas, mutta se palkittiin, noin puolivälissä rinnettä lauloi ensimmäinen sinipyrstö. Lintu lauloi vanhojen kuusten latvuksissa ja vaihtoi välillä paikkaa – osa retkeläisistä onnistui näkemään linnun lyhyesti kaukoputkella ja lintu saatiin määritettyä iältään toisen kalenterivuoden (2kv) koiraaksi. Hieman ylempänä rinteessä lauloi vielä toinenkin sinipyrstö, joka sekin näyttäytyi lyhyesti ja osoittautui 2kv koiraaksi. Osa ryhmästä päätti jatkaa kiipeämistä Iivaaran laelle asti. Huipulle päästyämme sää oli kirkastunut ja laelta aukesi komeat maisemat. Kiipeäminen palkittiin maisemien lisäksi myös maakotkalla, joka löytyi kaartelemasta rinteen itäpuolelta.
Paluu rinnettä alas sujui kevyemmin kuin nousu ja pian oltiinkin jo alhaalla parkkipaikalla. Osa ryhmästä kuuli rinteen alaosassa vielä pohjansirkun laulua. Ajomatkalla takaisin kohti Kuusamon keskustaa retken lajilistalle saatiin kaksi uutta lajia: osa ryhmästä ehti havaita bussin ikkunasta tienvarren metsässä lymyilleen ukkometson ja bussin etuosasta havaittiin tien poikki lennähtänyt kuukkeli.
Kuusamon keskustassa pidettiin lounastauko. Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin kohti Rukan majapaikkaamme, mutta matkan varrella poikettiin vielä Oivangin lintutornilla. Oppaallamme oli tiedossa Oivangin suunnalla pesivä lapintiaispari, jota kävimme yrittämässä matkalla lintutornille. Jonkin aikaa odoteltuamme lapintiainen ilmestyi näkyville, ensin yksi ja hetkeä myöhemmin myös toinen lintu. Koko ryhmä näki linnut hyvin. Pistäydyimme vielä Oivangin tornissa, jonka jälkeen oli aika hyvästellä oppaamme ja suunnata kohti Rukaa. Takaisin majapaikkaan päästyämme ohjelmassa oli iltahuuto ja saunakin lämmitettiin.
Valtavaaran huipulla © Iris Tanttu
Perjantai 8. kesäkuuta – Oulanka ja Vuotunki
Retken kolmantena päivänä suuntasimme Oulangan kansallispuistoon. Aamun ensimmäinen kohde oli Oulangan Kiutaköngäs. Bussi parkkiin Oulangan luontokeskuksen pihaan ja kävelylle pitkin joenvartta seurailevaa luontopolkua. Kiutakönkäältä oli alkuviikosta ilmoitettu paikallinen virtavästäräkkipari. Matkalla kohti jyrkintä koskiosuutta havaitsimme koskikaran ja peukaloinen lauleskeli joenvarren kuusikossa. Virtavästäräkki löytyi putouksen vastarannalta, ensin yksi lintu ja hetken kuluttua toinenkin. Linnut kantoivat ruokaa nokassaan ja varoittelivat, joten päätimme vetäytyä kauemmas ja antaa emojen rauhassa ruokkia poikasiaan.
Kiutakönkäältä matka jatkui itään, teimme kierroksen Oulangan metsissä ja staijasimme petolintuja vaaran rinteiltä ja parilta hakkuuaukealta. Retken lajilista karttui mm. tuulihaukalla, varpushaukalla ja merikotkalla. Maakotkakin nähtiin, samoin ukkometso komeasti metsäautotien reunassa vanhassa vaaranlakikuusikossa.
Illalla lähdimme vielä iltaretkelle Vuotungin suunnalle. Vuotungin lintutornista näkyi mukavasti vesilintuja, mm. 41 haapanaa, lapasorsa- ja harmaasorsakoiras sekä 7 uiveloa. Yksi vesipääskykin löytyi vesilintujen seasta. Paluumatkalla tarkastettiin Vuotungin pellot, mutta pelloilla oli varsin hiljaista. Lopuksi pistäydyttiin Antinperän lintutornilla, jonka lähipellolta löytyi 5 teerikoirasta.
Lauantai 9.kesäkuuta – viimeinen retkipäivä Kuusamossa
Neljäs ja samalla viimeinen kokonainen retkipäivä aloitettiin retkellä Valtavaaralle. Sää oli aurinkoinen ja miellyttävä, kun nousimme bussista Konttaisen parkkipaikalla. Lähdimme kipuamaan polkua pitkin ylös Valtavaaran pohjoisrinnettä. Polun varren vanha rinnekuusikko sekä ylempää rinteeltä aukeavat maisemat olivat komeaa katseltavaa.
Yksi retken tavoitelajeista, kuukkeli, oli vielä suurimmalta osalta retkeläisistä näkemättä ja olimme kuulleet, että Valtavaaran laella sijaitseva laavu olisi melko varma kuukkelipaikka. Raskas nousu ylös laelle palkittiin: ensimmäinen kuukkeli näyttäytyi jo satakunta metriä ennen laavua, ja pian lintuja näkyi useampi, kaksi vanhaa ja kaksi nuorta lintua – kuukkeliperhe! Jatkoimme matkaa laavulle lintujen seuraillessa varovaisen uteliaina retkiporukan liikkeitä. Perillä laavulla joku keksi asettaa eväspähkinöitä tarjolle nuotiopaikan pöydälle, ja se saikin kuukkelit varsin tuttavallisiksi – ja poseeraamaan retkiporukan kuvaajille.
Kuukkeli © Iris Tanttu
Laavun viereisen lammen takaa kuului sinipyrstön laulua. Tyypilliseen tapaan emme kuitenkaan nähneet lintua, vaikka laulu kuului hetken aikaa melko läheltä. Oli aika palata takaisin alas parkkipaikalle. Takaisin kävellessä hetken kadoksissa ollut Nico liittyi seuraamme ja kertoi saaneensa otettua pari kuvaa sinipyrstöstä. Lintu oli liikkunut matalalla lammen reunakoivikossa ja sitä oli päässyt lähestymään kuvausetäisyydelle hiljaa ja rauhallisin liikkein. Paluu rinnettä alaspäin sujui jälleen nopeammin kuin kiipeäminen ylös ja pian olimmekin alhaalla. Matkalla kuultiin vielä palokärki ja nähtiin puukiipijäpoikue, molemmat uusia lajeja retken lajilistalle, kuten myös Konttaisten parkkipaikan ruokintapaikalla pyörähtänyt sinitiainen.
Sinipyrstö © Nico Niemenmaa
Koska sää oli aurinkoinen, päätimme suunnata iltapäiväksi petostaijiin rajan pinnassa olevalle Kuntivaaralle. Ajomatka osoittautui odotettua pidemmäksi, Kuusamo on iso kunta! Sää suosi petostaijia, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta emme havainneet ainuttakaan petoa. Sen sijaan saimme retken lajilistalle uusina lajeina punavarpusen (2Ä) ja hernekertun (1Ä).
Palasimme alkuillasta Rukalle, jota ennen poikkesimme vielä Ala-Kitkan rannalla Kaukosaaren lintutornissa. Tornin edustalla näkyi uivelo ja useampi törmäpääsky pyöri pääskyparvessa kauempana järvellä. Loppupäivän ohjelmassa oli iltahuudon lisäksi saunan lämmitystä ja retkitavaroiden pakkailua. Seuraavana aamuna edessä olisi aikainen lähtö takaisin kohti etelää.
Sunnuntai 10. kesäkuuta – paluumatka
Herätys oli aikaisin, aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja jätimme hyvästit Rukan majapaikalle. Olimme päättäneet paluumatkalla harrastaa hieman maakuntamatkailua ja pistäytyä Pohjois-Pohjanmaalla, entisen Yli-Iin kunnan alueella. Syynä moiseen oli paikalla jo muutaman päivän ajan viihtynyt sininärhi. Saavuimme havaintopaikalle aamupäivällä hieman ennen kymmentä, ja lintu löytyi ilmoitetulta paikalta jo ennen kuin auto oli saatu pysäytettyä. Sininärhi istui tienvarren sähkölangoilla, jossa sitä sai katsella hyvässä myötävalossa. Useimmat retkeläiset kuittasivat linnusta eliksen, ja vaikka lintua olisi voinut ihailla pidempäänkin, matka jatkui pian kohti etelää.
Sininärhi © Nico Niemenmaa
Keski-Suomessa teimme toisen koukkauksen reitiltämme ja kävimme bongaamassa Jyväskylän Korpilahdelta edellisenä päivänä löytyneen sepeltaskun. Sepeltasku löytyi vaivattomasti, suurin osa retkeläisistä kuittasi siitä päivän toisen eliksen ja matka jatkui kohti etelää. Lopulta pitkän matkapäivän jälkeen olimme perillä Helsingissä – väsyneinä, mutta monta lintuhavaintoa ja elämystä rikkaampana. Oli aika hyvästellä kuskimme Antero ja retkiporukka ja suunnata kotiin lepäämään. Retken lajilistan loppusaldo näytti 110 lajia. Kiitos Kuusamo!
Teksti: Johannes Silvonen
Kuvat: Johannes Silvonen, Iris Tanttu, Nico Niemenmaa